OLKOON YMMÄRTÄMINEN LAKINANNE
       (Krishnamurti)

:
Aion vastata kaikkiin kysymyksiin omalta näkökannaltani enkä nojaa vastatessani mihinkään auktoriteettiin. Tiedän, että mielellänne soisitte vastausteni nojautuvan auktoriteettiin. Mutta pelkään teidän pettyvän. En pyydä, että te omaksuisitte sen, mikä minulle on ehdoton totuus. Teidän täytyy käyttää omaa arvostelukykyänne, ainoata, jonka tulisi johtaa, ylläpitää ja suojella teitä. Pyydän teitä olemaan kärsivällisiä ja kuuntelemaan tarkkaan, sillä tiedän että ellette ymmärrä minua oikein, tulette tekemään samat kysymykset uudelleen ensi vuonna.

Kysymys: On kuultu määrättyjä lausuntoja teistä ja työstänne. Nuo lausumat näyttävät niin täydellisesti eroavan teidän omista sanoistanne ja siitä totuudesta, jota meille esitätte, että olisimme kiitollisia jos saisimme kuulla teidän oman mielipiteenne niistä. Vuonna 1925 valitsitte seitsemän apostolia, toiset viisi eivät silloin vielä olleet saavuttaneet vaadittavaa arhatin astetta. Ja nyt sanotte, ettei teillä ole opetuslapsia

Krishnamurti: Sanon uudelleen, ettei minulla ole opetuslapsia. Jokainen teistä on totuuden opetuslapsi, jos ymmärrätte totuuden ettekä seuraa henkilöitä. Minulla ei ole seuraajia. Toivon, että te ette pidä itseänne minun seuraajinani, sillä jos sen teette, tulette väärentämään ja pettämään sen totuuden, jota minä julistan. Minulla ei ole opetuslapsia. Minulla ei ole seuraajia. Mutta jos ymmärrätte koko yksinkertaisuudessaan ja suuruudessaan sen totuuden, jota julistan, ja rakastatte tätä totuutta sen oman kauneuden vuoksi, silloin tulette tämän totuuden opetuslapsiksi. Älkää huolehtiko siitä, kuka on opetuslapsi ja kuka ei. Miten innokkaita te olettekaan tuomitsemaan toisia! Te toivotte opetuslapseutta, sillä te haluaisitte jotain, johon nojautua. Ystäväni, voi teitä, jos elämänne suhteen olette riippuvaisia toisista! Toivon että nyt olette täydellisesti selvillä siitä, etten halua opetuslapsia enkä seuraajia, sillä sanon teille, että on totuuden kavaltamista olla jonkun henkilön opetuslapsi. Ainoa tapa totuuden saavuttamiseen on tulla suoraan tämän totuuden opetuslapseksi, ilman välittäjää. Älkää hämmentykö, älkää myöskään pettykö. Totuus ei aina ole miellyttävä. Totuus on kovaa niille, jotka eivät ymmärrä, mutta rakastettavaa, ystävällistä, anteliasta ja täynnä rakkautta niille, jotka ymmärtävät. Ystäväni, ei siis ole mitään opetuslapseutta, paitsi niille, jotka ymmärtävät, ettei voi olla kenenkään henkilön opetuslapsi vaan ainoastaan totuuden opetuslapsi, totuuden sen täydellisimmässä merkityksessä, rajattoman totuuden. Ja te, jotka olette niin taipuvaisia palvomaan henkilöitä, pitämään välittäjiä, teille tulee totuuden vastaanottaminen olemaan hyvin vaikeata. Mutta minä en ole täällä ollakseni teille mieliksi. Älkää tulko kenenkään opetuslapsiksi tai seuraajiksi, vaan tulkaa totuuden tabernaakkeliksi, sen totuuden, jolla ei ole alkua, ei loppua. Silloin jäävät sellaiset kysymykset kuin kuka on apostoli, kuka opetuslapsi, kuka arhat, sillä sellaisella ei ole mitään arvoa. Kun kiipeätte korkealle vuorelle ja pitkin tietä on tienviittoja, pysähdyttekö te näille tienviitoille palvomaan niitä, vai kuljetteko edelleen ja jätätte ne taaksenne? Ajatelkaa näitä asioita vakavasti, tutkikaa niitä sydämenne syvyydessä, niin saavutatte ymmärrystä. Henkilöpalvonta ei johda ymmärrykseen. Teidän jumaloimillanne arvonimillä ei ole mitään merkitystä. Tiedän että tulette epäilemään sanojani, tulette tuntemaan epävarmuutta kuullessanne puhettani, mutta ystäväni, minä sanon, että totuudella ei ole mitään tekemistä teidän palvomienne pienten henkilöiden kanssa, olivatpa he sitten keitä tahansa. Totuus on kaikkien asteiden yläpuolella, nämä asteet ovat olemassa vain inhimillisten rajoitusten vuoksi.

Kysymys: On sanottu, että Vapaa katolinen kirkko ja Yhteisvapaamuurarius ovat kaksi järjestöä, jotka Herra Maitreya erikoisesti valitsi tekemään teidän työtänne ja nyt te sanotte meille, että kaikki rituaalit ja seremoniat ovat vähäpätöisiä ja rajoittavat totuuden.

Krishnamurti: Pysyn yhä siinä, että kaikki seremoniat ovat tarpeettomia henkiselle kasvulle. Miten iloisia olisittekaan, jos minä hyvin arvovaltaisella tavalla selittäisin, että ne ovat tai että ne eivät ole tarpeellisia! Miten ihastuneita olisittekaan, jos minä sanoisin ”jatkakaa seremonioitanne” tai ”lopettakaa seremonianne” - silloin tuntisitte itsenne rauhoittuneiksi. Koska en tätä sano, koska en nojaa, kuten sanon, arvovaltaan, olette te hämmentyneitä. Hädissänne ja hämmennyksessänne kadotatte päämäärän silmistänne, ja vähäarvoinen tulee tärkeäksi ja merkitykselliseksi ja tärkeä häipyy silmistänne. Minä sanon, että kaikki seremoniat ovat vähäpätöisiä elämän täydellistyttämiseksi. Mutta te tulette sanomaan: ”Niin, mutta miten on Vapaan katolisen kirkon ja Yhteisvapaamuurarien seremonioiden laita?” Ystäväni, teidän on itse ratkaistava. Se ei ole minun asiani. Miten onnellinen olisittekaan, jos minä ratkaisisin teidän puolestanne! Te olette kaikki kuin pieniä lapsia, jotka eivät osaa seisoa omilla jaloillaan ja kävellä itse. Seitsemäntoista vuoden ajan te olette valmistautuneet ja olette joutuneet omien ajatusluomuksienne vangiksi. Älkää käyttäkö minua auktoriteettina, älkää sanoko, että Krishnamurti ei hyväksy seremonioita. Minä en hyväksy enkä ole hyväksymättä. Jos haluatte suorittaa seremonioita, niin tehkää se, siinä on syytä kylliksi. Jos ette halua suorittaa niitä, niin olkaa suorittamatta ja tämäkin on riittävä syy. Nämä vaikeudet syntyvät vain siksi, että koetatte totella, tunnette pelkoa – pelkäätte kadottavanne sen henkisen mannan, jonka luulette löytyvän eri järjestöistänne. Ei mikään järjestö, omatkoon minkälaiset traditiot tahansa, olkoon miten elinvoimainen tahansa, sisällä totuutta. Jos tahdotte etsiä totuutta, teidän on mentävä kauaksi inhimillisen älyn ja sydämen rajoitusten taakse ja löydettävä se sieltä. Eikö ole paljon yksinkertaisempaa tehdä Elämä itse päämääräksi – Elämä itse tienviitaksi, mestareiksi ja Jumalaksi – kuin omata välittäjiä, guruja, jotka pakostakin tulevat rajoittamaan totuutta ja kavaltamaan sen?

Kysymys: On sanottu, että tulemisenne johdosta tullaan kiirehtimään kaikkien olentojen kehitystä, että vihittyjen luku tulee äkkiä lisääntymään maailmassa. Mutta nyt te sanotte meille, että kaikki nämä tien eri asteet ovat tarpeettomia ja että vapautuksen voi saavuttaa millä kehitysasteella tahansa.

Krishnamurti: Minä sanon, että vapautuksen voi saavuttaa millä kehitysasteella tahansa sellainen ihminen, joka ymmärtää. Sanon myös, että on tarpeetonta palvoa asteita, kuten te teette. Samoin kuin maailmassa keikaroidaan ja ollaan heikkoja aatelisten arvonimille, samoin on myös henkistä keikarointia. Ei ole kovintaan suurta eroa näiden kahden välillä. Teidän tulee sen vuoksi kehittää ymmärrystänne ja haluanne saavuttaa totuus ja unohtaa kaikki asteet ja noissa asteissa olevat ihmiset. Mitä arvoa niillä on teille? Sen vuoksi, että olette kadottaneet elämän päämäärän silmistänne, siksi että halunne saavuttaa tämä päämäärä ei ole voimakas, kiihkeä ja palava, nämä asteet arvonimineen ovat vanginneet teidät ja pitävät teidät sidottuina. Te pidätte leikkikalua lapsen edessä kehottaaksenne sitä kävelemään. Jos lapsi on viisas, se ei palvo leikkikalua, vaan se haluaa oppia kävelemään. Te ette enää ole lapsia. Ja kuitenkin palvotte leikkikalua. Minä sanon teille, että elämä on liian vakava leikittäväksi, ja kuten olen sanonut, on tullut aika, jolloin meidän on valittava, tahdommeko olla kuin lapset, jotka ihailevat leikkikaluja, vai täysi-ikäisiä miehiä ja naisia, jotka jättävät lapsellisuudet löytääkseen totuuden. Mutta totuuden löytäminen ja sen kanssa yhdeksi tuleminen riippuu teistä itsestänne, ei kenestäkään toisesta. Jos minä hävittäisin kaikki teidän nykyiset kainalosauvanne, te keksisitte uusia saadaksenne tyydyttää haluanne pitää tukia, keksisitte toisia mielikuvituksellisia ideoita. Te tulette sanomaan, että minä en usko tällaisiin. Minä en usko, enkä ole uskomatta. Minulle ne ovat vähäarvoisia verrattuna maailman kallisarvoisimpaan jalokiveen, joka on Elämä. Te voitte saavuttaa vapautuksen millä kehitysasteella tahansa, jos teillä on palava halu saavuttaa se, halu heittää pois vähäarvoiset asiat ja pitää kiinni siitä, mikä on elävää ja todellista. Ja rakentaaksenne perustan sille, mikä on elävää ja todellista, teidän pitää olla valppaita ja tarkata kaikkea, mitä ympärillänne tapahtuu. Elämä on kangas, joka on kudottu jokapäiväisistä tapahtumista. Ellette käytä tätä hyväksenne, jäätte vaille opetusta, joka näillä pikku tapahtumilla oli tarkoitus antaa, sillä näistä pikku asioista koostuvat suuret tapahtumat.

Kysymys: Meille on sanottu, että Maailmanäiti tulee ilmestymään täydentääkseen teidän työtänne, ja se oppilas, jonka kautta hän tulee työskentelemään, on jo valittu. Mutta te olette sanonut meille, että tällaista jaotusta miehiseen ja naiselliseen ei totuuden maailmassa ole, koska elämä on yksi.

Krishnamurti: Minä sanon, että elämä on yksi, vaikkakin elämän ilmennykset ovat moninaiset. Totuuden maailmassa ei ole enemmän miehistä kuin naisellistakaan, mitenkä sellainen olisi mahdollista? Teillä on ruumis, joka on erilainen kuin minun, mutta eikö teillä ole samat surut, sama levottomuus, sama epäilys? Te tarvitsette puhtaan mielen ja rakastavan sydämen, mikään muu ei merkitse mitään. Ei kukaan muu kuin te tule täydentämään minun työtäni. Te olette joko väärentävä tai pilaava sen tai tulette auttamaan sen säilyttämistä puhtaana. En minä tarvitse ketään täydentämään työtäni, paitsi teitä. Mitä sanon, ei ehkä ole teidän mieleenne ja niin te tahdotte saada toisen kuvan palvottavaksenne ja sen kuvan tulette luomaan, on se sitten oleva mikä tahansa. Niin kauan kuin ette halua tuntea totuutta sen täydellisimmässä merkityksessä, niin kauan ette halua vapautusta. Te tulette keksimään monenlaisia sanontatapoja, monia kuvia, monia arvonimiä ja tulette eksymään filosofian ja dogmien umpikujiin. Jos haluaisitte tuntea totuuden, kuten uppoava ihminen haluaa ilmaa, jättäisitte kaiken tällaisen monimutkaisuuden. Te valitsette mieluummin sen, mikä on helppoa, mukavaa ja miellyttävää kuin vaikean taistelun itsenne kanssa ja taistelun kautta voiton. Älkää lainailko minun sanojani jälkeenpäin auktoritatiivisesti. Minä kieltäydyn olemasta teille kainalosauvana. Minä en aio asettua häkkiin palvonnan kohteeksi. Kun viette vuorenhuipun raikasta ilmaa pieneen huoneeseen, sen raikkaus häviää ja ilmavirta seisahtuu. Ei kukaan viisas ihminen salli tällaisten asioiden saada aikaan seisahdusta sydämen ja älyn toiminnassa. Koska minä olen vapaa, koska olen löytänyt sen totuuden, joka on ääretön, ilman alkua ja loppua, en salli teidän rajoittaa itseäni. Jos haluatte, voitte työntää minut pois sydämistänne ja mielistänne, mutta minä en salli teidän käyttää itseäni kainalosauvana, en halua olla teidän pienten petoksienne vanki.

Kysymys: Te sanotte, ettei ole mitään Jumalaa, ettei ole olemassa hyvää eikä pahaa, ettei ole mitään siveyslakia. Missä suhteessa siis teidän sanomanne eroaa tavallisesta materialismista?

Krishnamurti: Minun sanomani eroaa täydellisesti tavallisesta materialismista ja olen pahoillani teidän vuoksenne, ellette ole huomannut sitä. En ole milloinkaan sanonut, ettei Jumalaa ole. Olen sanonut, ettei ole muuta Jumalaa kuin Jumala teissä itsessänne ja että puhdistettuanne sydämenne tulette löytämään totuuden. Luonnollisesti on Jumala, mutta minä en aio käyttää sanaa Jumala sen vuoksi, että tämä sana on saanut aivan erikoisen ahtaan merkityksen. Joissakuissa se herättää ajatuksen väkevästä, rankaisevasta kädestä, toisissa mielikuvan pitkäpartaisesta olennosta, toisille se merkitsee kaikkivoivaa, kaikkitietävää, mahtavaa älyä. Minä pidän parempana kutsua sitä elämäksi, sillä se on lähempänä totuutta. Te olette tekemisissä elämän itsensä kanssa, teidän ei tule palvoa ketään ulkopuolellanne olevaa olentoa ja pettää siten itseänne. Totuus, elämä, on kuin aurinko, ja jos olette viisaita, avaatte ikkunanne selkoselälleen; jos olette tyhmiä vedätte verhot eteen. Jos rakastatte elämää, ei kuvilla ole mitään arvoa. ...”ettei ole olemassa pahaa eikä hyvää”. Luonnollisestikaan ei ole. Te kutsutte hyväksi sitä, mitä ette pelkää, pahaksi sitä, mitä pelkäätte. Jos siis vapautatte itsenne pelosta, olette henkisesti vapaita. Mutta jos olette pelon rajoittamia tullaan kiirehtimään – kuten olette tullaan kiirehtimään tullaan kiirehtimään – silloin kyllä on pahaa ja hyvää; silloin on myös siveyslaki pitämässä teitä pystyssä teidän heikkoudessanne. Kun rakastatte elämää ja asetatte tuon rakkauden kaiken muun edelle ja tuomitsette sen perusteella, ettekä pelkonne perusteella, silloin häviää se, mitä kutsutte siveyslaiksi, moraaliksi; silloin pidätte mittapuuna vain sitä, kuinka paljon rakastatte elämää, ettekä ensinkään sitä, kuinka paljon pahaa, kuinka paljon pelkoa on teidän sydämissänne. Eli paremmin sanottuna, te tulette tuomitsemaan rakkautenne ettekä pelkonne perusteella. Tiedän että teitä on neuvottu olemaan ensinkään tuomitsematta, mutta koska te kuitenkin aina tuomitsette, niin tuomitkaa sitten ainakin totuudenmukaisesti. Mutta voidakseen tuomita totuudenmukaisesti, on rakastettava elämää, ja kun rakastaa elämää, silloin lakkaa tuomitsemasta. Koska ette rakasta elämää, tuomitsette oman siveyslakinne perusteella, hyvän ja pahan perusteella, taivaan- ja helvetinpelkonne perusteella ja suljette siten tien tältä rakkaudelta, tältä elämänymmärrykseltä.

Kysymys: Jotkut tietyt ihmiset esittävät sellaisen mielipiteen, että vaikkakaan Maailmanopettaja ei tahdo perustaa uutta uskontoa, bodhisattva toimii korkeimmassa kosmisessa tajunnassaan kaikkien uskontojen ja tunnustuksien kautta ja tukee niitä.

Krishnamurti: Miten mukava ajatus! Kuinka te rakastattekaan sanoja! Te olette niin ihastuneita arvonimiin, mutta ette totuuteen. Mitä te tarkoitatte kosmisella tajunnalla? Elämällä? Kuinka te voitte jakaa elämän maailmanopettajaan ja bodhisattvaan? Voi, teitä ihmisiä, miten pientä on teidän kykynne ymmärtää! Ymmärrättekö te, mitä tämä kysymys oikein merkitsee? Mikä on teille mieluista, sen te sanotte tulevan bodhisattvalta, ja mistä te ette pidä, sen te sanotte tulevan maailmanopettajalta - tai ehkä Krishnamurtilta. Mitä itse oikein ajattelette? Miten vähän te ymmärrätte kaikkien näiden vuosien jälkeen. Kuinka te petättekään itseänne kaikilla noilla sanoilla! Te jaatte elämän maailmanopettajaan ja bodhisattvaan. Mikä on teistä miellyttävää, se tulee yhdeltä ja mikä epämiellyttävää, se tulee toiselta. Ja ellei kumpikaan sovi, niin Krishnamurti on vastuussa. Mitä totuudella on tekemistä sellaisten sanojen kanssa kuin maailmanopettaja, bodhisattva tai Krishnamurti? Mitä tekemistä elämällä on näiden nimien kanssa? Jos teette minusta nyt auktoriteetin, teette sen taas myöhemmin jostakin toisesta. Te tulette omaksumaan tai hylkäämän auktoriteetin perusteella. Te ette ymmärrä kaikesta tästä yhtään mitään. Te rakastatte mukavuutta koko ajan, te etsitte lohtua sanoista, auktoriteetista, jumalista ja dogmeista. Kunpa te käsittäisitte, ettei ole mitään varmuutta, että ainoa, mitä tarvitaan, on ymmärtäminen; silloin eivät sanat, aatteet, kirjat tai entisten jumalien muisto kahlehtisi teitä. Kuinka kärkkäitä te olettekaan tuomitsemaan tietämättömyydessänne! Omaksumaan ymmärtämättä!

Kysymys: On myöskin sanottu, että Kristus pääasiallisesti toimii Vapaan katolisen kirkon kautta ja että ainoastaan osa hänen tajunnastaan ilmenee Krishnajin kautta. Mitä mieltä te olette?

Krishnamurti: Te tulette omaksumaan sen, mikä on miellyttävää ja mikä ei ole sitä, sen te tulette hylkäämään. Totuudella, joka on elämä, ei ole mitään tekemistä henkilöiden tai järjestöjen kanssa. Ystävät, te leikitte näillä asioilla. Teille ne eivät ole elävä todellisuus, mutta minulle ne ovat. Minulla on vain tekemistä totuuden kanssa. Minun tehtäväni on herättää jokaisessa teissä halu löytää totuus. Teitä askarruttaa Krishnamurtin tajunta. Mitä te siitä tiedätte, te, jotka ette tunne sen enempää Krishnamurtia kuin Kristustakaan? En tiedä, mistä te oikein saatte kaikki nuo käsitteet, mutta te olette kaikki kietoutuneet sanojen pauloihin. Minulla ei ole mitään tekemistä järjestöjen kanssa. Minulla ei ole mitään tekemistä seurojen, uskontojen tai dogmien kanssa. Elämä vain on minun asiani, sillä minä olen elämä. Te ette kaipaa elämää ja sitä elämän täydellisyyttä, joka on totuus. Tahdotte vain saada ohimenevän turvallisuudentunteen ja sitä te etsitte yhdestä tai toisesta järjestöstä. Miellyttävät sanat ja sopivan helpot ajatukset ovat kylliksi teidän vähäiselle ymmärryskyvyllenne. Ja, ystävät, niin pitävät nämä tällaiset seikat teitä sidottuina. Kun te asetatte järjestöt elämän edelle, toisen arvovallan elämän edelle, toisen julistuksen elämän edelle, joudutte vangiksi ja tukehdutte. Jos tahdotte ymmärtää vuorenhuippua, teidän on jätettävä laakso eikä jäädä sinne ja palvoa vuorenhuippua etäältä. Ystävät, älkää vaivatko itseänne sillä, kuka minä olen, te ette tule sitä milloinkaan ymmärtämään. En tahdo, että ilman muuta hyväksytte sen mitä sanon. En tahdo mitään keltään teistä. En halua kansansuosiota, en tahdo teidän imartelujanne, enkä tahdo teidän seuraavan minua. Koska rakastan elämää, en tarvitse mitään. Näillä kysymyksillä ei ole suurtakaan merkitystä. Vain sillä tosiasialla on merkitystä, että te tottelette ja annatte auktoriteerin vääntää oman arvostelunne. Kaikki nämä arvottomat seikat vääntävät teidän oman arvostelunne, teidän älynne, rakkautenne, elämänne – ja suru on seurauksena. Näin kerran eräässä intialaisessa temppelissä apinaperheen – isän, äidin ja lapsen. Lapsi tarrautui kiinni äitiinsä eikä päästänyt häntä hetkeksikään irti. Eräällä leijonafarmilla Kaliforniassa näin leijonanaaraan pentunsa seurassa. Pentu kulki ympäri vapaana emostaan. Kummanko valitsette, kiinni tarrautumisen, kuten apina, vai riippumattomuuden kuin leijona? Ihmisen, joka haluaa olla vapaa kaikista rajoituksista, on heitettävä pois kainalosauvat. Jos haluatte kiivetä korkeuksiin, ette te silloin ota mukaanne omaisuuttanne, arvojanne, rituaalejanne tai ystäviänne. Te jätätte kaiken ja vaellatte yksin. Kiipeäminen vapaana kaikesta raskauttavasta ei ole itsekkyyttä. Älkää nyt pettäkö itseänne tälläkin ajatuksella. Jos haluatte kiivetä ylöspäin, on viisasta kiivetä määrätietoisesti, uutterasti, vapaana tarpeettomista taakoista. Totuus ei ole riippuvainen kenestäkään ihmisestä. Totuus on kaikkien ihmisten, jumalien tai temppelien hämärien pyhimpien yläpuolella. Minä tiedän, mitä olen. Tunnen päämääräni elämässä, sillä olen elämä itse, ilman nimeä, ilman rajoja. Ja koska olen elämä, koetan saada teidät rakastamaan elämää, en siinä muodossa, jonka nimi on Krishnamurti, vaan sitä elämää, joka asustaa teissä itse kussakin. Heittäkää harteiltanne kaikki tuo uskontunnusten, uskontojen ja seremonioiden taakka, ja te tulette löytämään totuuden.

Kysymys: Onko meidän ymmärrettävä sananne niin, ettei meidän tule pelätä äärimmäisten johtopäätösten vetämistä sanoistanne?

Krishnamurti: Miksi pelkäätte? Mitä te pelkäätte? Sitäkö että se mitä sanon, on ehkä totuus? Pelkäättekö luopua siitä kaikesta, johon olette vuosien kuluessa kasvaneet kiinni? Miten luulette löytävänne mitään elämästä, jos niin kovin pelkäätte vetää äärimmäistä johtopäätöstä ajatuksistanne ja tunteistanne. Ystäväni, sinä löydät totuuden siten, että luovut asioista ja seikoista, jotka jo olet oppinut, et tarrautumalla niihin kiinni. Se on ainoa tie totuuden löytämiseen. Jos tahdot tulla rikkaaksi, etkö silloin häikäilemättömästi tee kaikkea sitä, mikä vie sinut lähemmäksi päämäärääsi? Mutta teillä ei ole samaa kiihkeätä halua totuuden löytämiseen. En tarkoita, että teidän tulisi olla häikäilemättömiä ja itsekkäitä – tiellä totuutta kohden ei saa eikä voi olla itsekkyyttä eikä häikäilemättömyyttä. Jos teette jotain pelosta, toisen käskystä, voi teitä silloin, sillä tiellä on vain surua ja murhetta.

Kysymys: Onko teillä eri oppi joukkoja varten ja toinen valituille oppilaille?

Krishnamurti: Minulla ei ole valittuja oppilaita. Keitä ovat joukot? Te itsekö? Tämä ero joukkojen ja valittujen, ulkomaailman ja sisäisen maailman välillä on olemassa vain teidän tajunnassanne, jossa te väännätte ja rajoitatte totuuden. Oi, ystäväni, jos rakastatte elämää, silloin suljette tähän rakkauteen kaikki tyynni katoavaiset ja katoamattomat. Te tahtoisitte saada erityistä opetusta harvoille valituille sen vuoksi, että teidän sydämissänne on rikkinäisyyttä, erotuksia. Te tahdotte sulkea elämän puhtaan veden virran ja pidättää sen ainoastaan itseänne varten. Voitteko kysyä auringolta, paistaako se joukoille vai ainoastaan harvoille valituille? Voitteko kysyä sateelta, onko se tarkoitettu tasankoja vai vuoristoa varten? Ellette ymmärrä, tulette te – kuten aina on tapahtunut – rajoittamaan tämän sanoman vain harvoille ja siten supistamaan ja kavaltamaan totuuden. Sen vuoksi että sydämissänne on rajoituksia, annostelette elämän vettä, joka on aiottu kuninkaille yhtä hyvin kuin kerjäläisillekin. Tulkoonpa se kultaisesta kaivosta tai juoksevasta virrasta, vesi on samaa ja sammuttaa kaikkien janon katsomatta väriin, yhteiskuntaluokkaan, uskontunnustukseen jne. Sen vuoksi että totuutta on niin monta vuotta, niin monta vuosisataa, niin monia aikakausia rajoitettu ja annosteltu, haluatte tehdä samoin nytkin ja teette sen jo kysyessänne: ”Onko totuus aiottu joukoille vai harvoille valituille?” Te sanotte, että joukot eivät ymmärrä, että niiden on aivan liian vaikeata käsittää totuus, ja että ainoastaan harvat voivat kiivetä korkeuksiin. Ettekö usko, että minulla on yhtä paljon hellyyttä ja rakkautta kuin jollakulla teistä? Mutta koska olen kulkenut kaikkien teidän asteittenne kautta, sanon: Älkää te kulkeko niiden kautta. Välttäkää niitä, kulkekaa niiden ohi ja kerätkää voimanne, kuten ihmiset, jotka kiipeävät korkealle.

Kysymys: Te sanotte, että Jumala on ainoastaan meissä, ettei ole mitään muuta Jumalaa. Ettekö tahtoisi selittää hiukan tarkemmin tätä tärkeätä lausuntoanne, koska koko maailma uskoo Jumalaan ulkopuolellamme, kaiken luojaan, ja te itsekin puhutte rakastetusta, gurusta - nimellä on vähän merkitystä - toiset Buddhasta, Kristuksesta, Jumalasta. Miten voitte yhdistää kaikki nämä lausunnot?

Krishnamurti: Tule yhdeksi elämän kanssa, silloin olet yhtä kaiken kanssa. Kuten kysymyksessäkin myönnetään, ei nimillä ole mitään merkitystä. Jos rakastatte elämää, olette yhtä elämän kanssa, kutsuttepa sitä Buddhaksi, Kristukseksi tai joksikin muuksi. Miten voi tulla yhdeksi elämän kanssa? Ei siten, että tekee sen vielä monimutkaisemmaksi, vaan synnyttämällä tuon palavan halun totuuteen, joka tekee tyhjäksi kaiken, mikä on monimutkaista. Ja te sanotte: Miten voi rakastaa elämää? Kerätkää kokemuksia! Miten voin kutsua kokemuksia tulemaan? Älkää eristäytykö elämästä? Näette ympärillänne ääretöntä surua ja kärsimystä, mutta jos vain katselette ymmärtämättä, sydän ei lämpene eikä mieli puhdistu.

Kysymys: Krishnamurti sanoo, ettei meidän pidä totella eikä seurata auktoriteettia, olipa se kuka tahansa. Missä määrin tätä periaatetta on sovellettava Teosofisen Seuran jäseniin, jotka hyvin suuressa määrin seuraavat auktoriteettia? Onko sitä sovellettava myös Krishnamurtin auktoriteettiin?

Krishnamurti: Toivoisin, ettette sano: ”Krishnamurti sanoo.” Jos lainaatte minua, kuten kaikkia toisiakin auktoriteettejanne, niin tulette jäämään ilman sitä kallisarvoista vettä, jota minulla on annettavana. ”Krishnamurti sanoo, ettei meidän pidä seurata auktoriteettia, olipa se kuka tahansa. Missä määrin tätä periaatetta on sovellettava T. S:n jäseniin, jotka sitoutuvat auktoriteetteihin? Onko sitä sovellettava myöskin Krishnamurtin auktoriteettiin?” Sanonko minä sen teille? Älkää totelko. Minkä vuoksi te tottelisitte? Minkä vuoksi alistuisitte toisten mielipiteisiin? Koska te tahdotte uskoa, luotte auktoriteetin ja tämä juuri on myrkyn sydän, tämä juuri on kylvö, joka teidän on hävitettävä. Te rakastatte mukavuutta ja sen vuoksi te tottelette. Älkää luulko, että minä olen Teosofisen Seuran vastustaja. En minä ole sitä. On voimien tuhlausta olla jonkun vastustaja. Jos te kuljette ympäri kertomassa, että minä olen kieltänyt teitä tottelemasta, silloin luotte taas auktoriteetin, jota palvotte. Ja jos te tottelette siksi, että minä olen niin sanonut, luotte vielä yhden auktoriteetin palvottavaksenne. En tiedä kehotetaanko Teosofisessa Seurassa tottelemaan. Sitä en tiedä. Ehkä tehdään niin, mutta minulla ei ole mitään sen asian kanssa tekemistä. Ellei se ole Teosofinen Seura, jossa tottelette, tulette sen tekemään jossain muussa järjestössä. Tottelemisen halu on myötäsyntyinen jokaisessa teissä. Sen vuoksi te luotte kaikkia noita järjestöjä. Minun tehtäväni on puhdistaa tuo halu, ei luoda uutta auktoriteettia. Halu on elämää ja jos te vahvistatte tuota halua, puhdistatte tuon halun, jalostatte sitä ja teette sen eläväksi ja määrätietoiseksi, niin tulette raivaamaan tieltänne kaikki nuo pienet seikat. Eivätkö kaikki minun ystäväni ole aina kehottaneet minua seuraamaan milloin yhtä, milloin toista? Eivätkö he ole aina sanoneet: ”Ole varovainen kaikessa, mitä teet tai sanot? Varo asemaasi. Sinun pitää sanoa näin, etkä saa sanoa noin.” Kärsivällisyys on jumalten lahja! Jos olisin seurannut jotakuta heistä, en milloinkaan olisi löytänyt ikuista, täydellistä onnea. Juuri sen vuoksi, että epäilin heidän julistuksiaan, siksi etten tahtonut omaksua sitä, mitä minulle esitettiin, olen löytänyt sen valtakunnan, joka on ikuinen ja muuttumaton, olen saavuttanut elämän sen koko täydellisyydessä. Ja minä tahtoisin sanoa teille: Tehkää samoin, ei sen vuoksi, että minä sen sanon, vaan siksi että itse tahdotte löytää sen täydellisen rauhan, vapautuksen, joka on kaiken kokemuksen kukka, sen totuuden, joka ei ole minkään ihmisen, minkään järjestön tai kirkon omaisuutta.

Kysymys: Oletteko te takaisin tullut Kristus?

Krishnamurti: Kenen luulet minun olevan? Jos minä sanon, että olen Kristus, niin luon auktoriteetin. Jos sanon etten ole Kristus, luon toisen auktoriteetin. Luuletteko, että totuudella on mitään tekemistä sen kanssa, kenen te uskotte minun olevan? Te ette halua tietää totuutta, teitä askarruttaa paremminkin se astia, joka sisältää totuuden. Te ette halua juoda vettä. Te tahdotte saada selvän, kuka on tehnyt astian, jossa vesi on. Ystäväni, jos sanoisin sinulle, että olen Kristus, ja joku toinen sanoisi sinulle, että en ole Kristus – missä sinä silloin olisit? Älkää välittäkö nimestä. Sillä ei ole mitään arvoa. Juokaa vettä, jos se on puhdasta. Minä sanon teille, että minulla on puhdasta vettä. Minulla on se yrtti, joka voi parantaa, tehdä terveeksi, mutta te kysytte minulta: Kuka sinä olet? MINÄ OLEN KAIKKI, SILLÄ MINÄ OLEN ELÄMÄ. ----------------

-- Sain eräältä vanhalta teosofilta oheisen tekstin, jonka alkuperää en tiedä. Siinä ei mainita lähdettä, ei kääntäjää eikä ajankohtaa. Otsikkona on Antakaa ymmärtämisen olla lakinanne. Sivuja on 12, paperi isompi kuin A4-koko ja se on hiilipaperijäljennös. Koska paperi on hajoamispisteessä, kirjoitin tekstin uudelleen ja muokkasin hiukan sen kieliasua. Tilaisuus, josta teksti on taltioitu, lienee pidetty joskus vuonna 1929. Kysyjät olivat ilmeisesti teosofeja. Idäntähti-järjestö perustettiin v. 1911, ja Krishnamurti hajotti sen alle 30-vuotiaana vuonna 1928. Krishnamurti vastaa kysymyksiin varsin suorapuheisesti. Hän kehottaa ihmisiä kriittisyyteen ja luopumaan seremonioista sekä auktoriteeteista. Teksti on tänä päivänä yhtä ajankohtainen kuin viime vuosisadan alussakin. P. C.