OKKULTTISEN TRADITION JÄLLEENSYNTYMINEN
Kuinka ”Salainen Oppi” kirjoitettiin

( Boris De Zirkoff )

[s.e1] Uusia uria aukova Salainen oppi on Helena Petrovna Blavatskyn pääteos. Sen alaotsikko on ”Tieteen, uskonnon ja filosofian synteesi”.
Salaisen opin ensimmäinen osa tuli painosta 20.10.1888. Tämän tiedon on kirjannut Richard Harte, joka asui silloin Lontoossa ja oli lähdössä Intiaan. Alkuperäispainoksen (ensimmäisen painatuksen) kirjaan, joka on nyt tämän kirjoittajan arkistossa, on Richard Harte kirjoittanut
suojanimiösivulle sinisellä kynällä huomautuksen, jossa sanotaan:

”Tämä on aivan ensimmäinen kappale. Sain sen painosta erikoislähetiltä aamulla 20.10.1888, kun olin lähdössä 17 Lansdowne Roadilta ev. Olcottin kanssa Intiaan (ev. itse meni Napolin kautta). Toinen osa tuli minulle Intiaan.”   R.H

H. P. B:n suurteoksen toinen osa julkaistiin joko joulukuun lopussa 1888 tai tammikuussa 1889.
Molemmat osat on sidottu vaalean harmaisiin kansiin. Nimiösivua vastapäätä on maininta: ”Painanut Allen, Scott and Co., 30 Bouverie Street, E.C.”; kun taas nimiösivun kääntöpuolella on sanat:
”Saapunut kustannusliikkeeseen. Kaikki oikeudet pidätetään.”
[New Yorkiin W. Q. Judgelle lähetetyt kopiot oli sidottu tummansinisiin kansiin ja nimiösivun kääntöpuolella oli sanat: ”Merkitty vastaanotetuksi H. P. Blavatskylta Kongressin lain mukaisena vapaakappaleena v. 1888, Kongressin kirjaston toimistossa Washingtonissa, D.C. ”]
Ensimmäiset askeleet sen kirjoittamiseksi, mikä myöhemmin tuli tunnetuksi Salaisena oppina, otettiin paljon aikaisemmin kuin useimmat tutkijat tajuavat.
H. P. B. ja eversti Henry S. Olcott olivat menneet Intiaan ja asettuneet tuolloin Bombayhin. Eversti jatkoi vakiintunutta tapaansa kirjoittaa muistiin päiväkirjaansa ytimekkäitä selostuksia [e2] tuolloin päivästä toiseen sattuneista erilaisista tapahtumista. Tutkittuaan myöhempänä ajankohtana Päiväkirjan lehtiään vuodelta 1879 hän mainitsi

:…useita merkintöjä H. P. B:n auttamisesta ”hänen uuden teosofian kirjansa” kirjoittamisessa. 23.5. näyttää siltä, että hän ”raivasi tietä” sille; 24.5. ”laadin hänen pyynnöstään pääpiirteet kirjalle, siinä oli sellaisia epäkypsiä ajatuksia, joita voi ehdottaa vain sellainen, joka ei aikonut olla sen kirjoittaja”; 25.5. ”autoin johdannon valmistelussa”; 4.6. saimme sen valmiiksi; ja tuo siemen oli muumion kädessä viisi kuusi vuotta, ennen kuin se tuli esiin Salaisena oppina, johon silloin tekemäni ainoa asia oli se, että keksin nimen ja kirjoitin alkuperäisen mainoslehtisen. Bombayhin tultuamme minulla oli aivan tarpeeksi tavallisia rutiinitöitä ilman että olisin vielä auttanut jättiläismäisen kirjan kirjoittamisessa. [Old Diary Leaves (Vanhoja päiväkirjan lehtiä), Series II, 89, 90.]

Mitään muuta ei ilmeisesti tehty tämän teoksen kirjoittamiseksi pitkähköön aikaan, koska molemmilla perustajilla oli erittäin paljon puuhaa päämajan perustamisessa Intiassa ja The Theosophistin käynnistämisessä.
Lähes kolme vuotta myöhemmin, nimittäin elokuussa 1882 on mestari K.H:n kirjeessä A. P. Sinnettille kirjoittajan tekemä satunnainen merkintä, että ”se [Isis] olisi tosiaan kirjoitettava uudestaan perhekunnian vuoksi”. [Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta, myöhemmin tekstissä Mestarien kirjeet, s. 230.]

Tammikuussa 1884 alettiin julkaista The Theosophistia nimellä Journal of The Theosophical Society (Vol. I, No. 1). Sen liitteessä julkaistiin mainosilmoitus Salaisesta opista, jonka sanottiin olevan ”'Hunnuttoman Isiksen' uusi versio”. Siinä oli:

Lukuisia kiireellisiä pyyntöjä on tullut joka puolelta Intiaa, jotta tehtäisiin jokin suunnitelma Hunnuttoman Isiksen sisältämän asiasisällyksen tuomiseksi niiden saataville, jotka eivät voi ostaa niin kallista teosta yhdellä kertaa. Toisaalta monet, jotka ovat huomanneet, että opin pääpiirteet on esitetty liian epäselvästi, vaativat ”lisää valoa” ja tietenkin ymmärtäen väärin opetuksen ovat erheellisesti olettaneet sen olevan vastakkainen myöhemmille paljastuksille, jotka on monissa tapauksissa käsitetty täysin väärin. Tekijä aikoo sen vuoksi, ystävien neuvosta, julkaista teoksen paremmassa ja selvemmässä muodossa jokakuisina osina. Kaikki mikä on tärkeää ”Isiksessä” siinä käsiteltyjen okkulttisten ja muiden filosofisten aiheiden perusteelliseksi ymmärtämiseksi, tullaan säilyttämään, mutta sellaisin tekstin uudelleenjärjestelyin, että esitettyjen aiheiden aineisto ryhmitellään mahdollisimman hyvin yhteen. Näin vältetään tarpeettomat toistot ja yhteenkuuluvan aineiston hajottaminen eri puolille kahta osaa. Nyt tullaan esittämään paljon lisätietoa okkulttisista aiheista, joita ei ollut toivottavaa antaa julkisuuteen teoksen ensimmäisen kerran ilmestyessä, mutta joille kuluneet kahdeksan [e3] vuotta ja erityisesti Salaisen maailman ja Esoteric Buddhismin sekä muiden teosofisten teosten julkaiseminen ovat valmistaneet maaperää. Tullaan myös löytämään vihjauksia, jotka tuovat valoa moniin tähän asti väärinymmärrettyihin opetuksiin, jotka esiintyvät mainituissa teoksissa. Täydellinen hakemisto ja sisällysluettelo tullaan laatimaan. Aikomuksena on, että jokainen kirja tulee käsittämään 77 sivua Royal oktaavo -kokoa ja painetaan hyvälle paperille ja selkein kirjasimin ja työ valmistuu noin kahdessa vuodessa...

Tähän lisättiin ennakkotilauksia ja maksuja yms. koskevat ohjeet.
Helmikuussa 1884 Journalissa julkaistiin sama ilmoitus ja siinä korostettiin, että tämä Hunnuttoman Isiksen uusi versio sisältäisi ”aineiston uuden järjestelyn, suuria ja tärkeitä lisäyksiä sekä runsaasti kommentaareja ja selityksiä H. P. Blavatskylta, Teosofisen Seuran kirjeenvaihtaja-sihteeriltä. Avustajana on T. Subba Row Garu, B.A., B.L., T.S.J., Teosofisen Seuran neuvoston jäsen ja sen Madrasin osaston sihteeri.” Ensimmäisen osan oli määrä ”ilmestyä 15.3.”. Maalis-, huhti- ja toukokuussa toistettiin sama ilmoitus, mutta ajankohtaa siirrettiin kesäkuun 15. päiväksi. Kesä-, heinä ja elokuussa ajankohdaksi ilmoitettiin 15.8.
Samoin heinäkuussa 1884 The Theosophist (Vol. V, No. 57, s. 232) julkaisi seuraavan tiedotuksen:

Valitettavasti meidän on ilmoitettava, että väistämättömien syiden takia Salaisen opin julkaisemista on viivytettävä vielä kahdella kuukaudella. Ensimmäinen numero tulee sen vuoksi ulos 15.8., eikä 15.6., kuten alun perin ilmoitettiin.

Saman vuoden syyskuussa oli The Theosophistissa seuraava tiedotus:

Viivytys Salaisen opin I kirjan julkaisemisessa johtui siitä, että käsikirjoitukset eivät olleet saapuneet ajoissa toimitukseen Lontoosta Mme Blavatskylta, joka paitsi että on huonossa kunnossa joutuu puurtamaan Seuran asioiden kanssa Euroopan matkan yhteydessä. Käsikirjoitukset ovat nyt saapuneet ja ne on annettu kirjanpainajalle. Ensimmäistä numeroa odotetaan ulos tämän kuukauden puolivälissä. Uskomme ennakkotilaajien antavan anteeksi tämän kuukauden mittaisen väistämättömän viivytyksen.

Journal of the T.S:n syyskuun julkaisu toisti aikaisemman ilmoituksen ja ilmoitti tuon kuukauden 15. päivän aikarajaksi.

The Theosophistin lokakuun julkaisussa (Vol. VI, No. 61, s. 23) oli ”erikoistiedotus”, jossa selitettiin, että

Koska viimeaikaisten tapahtumien seurauksena odotetaan Mme Blavatskyn pikaista paluuta Intiaan, on päätetty siirtää ”Salaisen opin” ensimmäisen osan julkaisua, jotta taataan numerojen keskeytymätön sarja hänen saavuttuaan.
[e4] Ennakkotilaajia pyydetään olemaan lempeitä ja kärsivällisiä, koska Mme Blavatsky, paitsi että on ollut hyvin sairas, on ollut Euroopassa hukkua vierailuihin ja kirjeenvaihtoon, mikä on vienyt paljon hänen aikaansa ja on ollut uuvuttavan rasittavaa hänen voimilleen.

Sama tiedotus yhdessä aikaisemman ilmoituksen kanssa ilman mitään tarkoin määrättyä ajankohtaa ilmestyi myös Journal of T.S:n lokakuun julkaisussa (s. 143) ja pelkkä ilmoitus julkaistiin marraskuun julkaisussa.
The Theosophistin joulukuun julkaisussa (Vol. VI, No. 63, s. 74) oli erikoistiedotus, jonka oli allekirjoittanut itse perustaja-puheenjohtaja ja se oli päivätty Adyarissa 27.11.1884. Se kuuluu:

SALAINEN OPPI: ERIKOISTIEDOTUS

Tiedoksi ystäville, jotka ovat tiedustelleet minulta henkilökohtaisesti, milloin Salainen oppi tullaan julkaisemaan, esitetään seuraava tiedonanto.

Viivytykset teoksen ilmestymisessä ovat johtuneet pääasiassa kahdesta syystä – siitä että Mme Blavatskyn terveys on ollut lähes jatkuvasti heikko hänen viime helmikuussa tapahtuneen Eurooppaan lähtönsä jälkeen ja että hänen matkansa ja viralliset sitoumuksensa ovat keskeyttäneet hänen kirjalliset työnsä. Koko painosta käsittelevä aineisto saatiin useita kuukausia sitten ja on Adyarissa. Johdanto ja ensimmäinen luku ovat ladottuina, ja kaksi osaa Hunnuttomasta Isiksestä on huolellisesti luettu ja varustettu selityksin käytettäväksi uudessa kirjassa. Erillistä rekisteriä pidetään ennakkotilaajista, ja heidän maksunsa jotka kohoavat useaan tuhanteen rupiaan – ovat koskemattomina pankin erikoistilillä. Koska Mme Blavatskya odotetaan Adyariin tässä kuussa, toivotaan ja odotetaan, että teos tulee pian ilmestymään ja että jokakuiset osat seuraavat toisiaan keskeytymättä. Sen vuoksi kehotan kaikkia, jotka mahdollisesti eivät vielä ole ilmoittaneet haluaan saada ensimmäistä jokakuista osaa, ilmoittautumaan mahdollisimman pian pettymyksen välttämiseksi. Painettava painos rajoitetaan kysyntään, ja kirjaa ei stereotypioida.
Adyar 27.11.1884         H. S. Olcott

Sama tiedotus ilmestyi Journal of the T.S:n joulukuun julkaisussa. Jälkeenpäin ajatellen ja kunnollisen käytettävissä olevan lähdeaineiston puuttuessa on vaikea päätellä aivan täsmällisesti, mitä tarkoitettiin käsikirjoituksilla, jotka olivat ”nyt saapuneet ja ne on annettu kirjanpainajalle”. On myös [e5] outoa, että niin paljon ennakkojulkisuutta oli annettu jollekin, mikä aivan ilmeisesti oli kaikkea muuta kuin valmis ja oli melko kaoottisessa tilassa
Salaisen opin alkuvaiheita muistellessaan tri Archibald Keightley kirjoitti:

…Kuulin vuonna 1884, että Mme Blavatsky oli kirjoittamassa kirjaa, mutta en tiennyt mitä. Sitten kuulin, että kirjaa oli määrä kutsua Salaiseksi opiksi, että monien kanssa oli keskusteltu sen rakenteesta ja että kaikki hindufilosofian kiistanalaiset kohdat oli lähetetty edesmenneelle T. Subba Row'lle, joka oli myös tehnyt useita ehdotuksia sen rakenteen suhteen. Myöhemmin kuulin, että hän oli tehnyt niin esittäen hyvin karkean luonnoksen, mutta sitä ei noudatettu… [Kreivitär C. Wachtmeister, Reminiscences of H. P. Blavatsky and ”The Secret Doctrine”, 1893, s. 96. (Myöhemmin käytetty nimeä Reminiscences.) Teos on julkaistu osittain suomennettuna Tietäjä-aikakauskirjassa 1910 nimellä ”H. P. Blavatsky ja Salainen oppi”. Julkaistu myös eripainoksena 1979.]

Keväällä 1884 William Quan Judge lähti Intian matkalle. Hän saapui Pariisiin 25.3. ja ”Mestari määräsi hänet pysähtymään täällä ja auttamaan madamea [H. P. B:stä] 'Salaisen opin' kirjoittamisessa”. [The Word, Vol. XV, huhtikuu 1912, s. 17-18.] Tämä oli vähän ennen H. P. B:n saapumista, koska hän ja ev. Olcott tulivat Intiasta ja saapuivat Pariisiin 28.3. ja tapasivat siellä Judgen, Mohini M. Chatterjin ja tri Thurmannin. 13.5. H. P. B. ja Judge vierailivat kreivi ja kreivitär Gaston d'Adhémar de Cransacin luona heidän ”Château Ecossaiss'issaan”, joka sijaitsi Enghienissä, lähellä Pariisia. Heidän vierailunsa johdosta Judge kirjoitti että:

… varsinkin Enghienissä H. P. B. tahtoi minun käyvän huolellisesti läpi Hunnuttoman Isiksen (hänen oman kappaleensa) sivut ja merkitsemään marginaaliin, mitä aiheita käsiteltiin. Tätä työtä varten hän antoi minulle niin kutsumansa sinisen ja punaisen erikoiskynän. Kävin läpi molemmat osat ja tein tarvittavat merkinnät, minkä johdosta hän kirjoitti jälkeenpäin, että niistä oli erittäin suurta hyötyä hänelle. [Reminiscences, s. 102.]

Judgen kirjeessä eräälle ystävälle hän sanoi myös:

Täällä minä sitten olen lyhyen tai pitkän ajan, sitä en tiedä, ja minun on tutkittava teosta ja tehtävä ehdotuksia. Kuten näet, kohtaloni on yhdistetty vielä ”Isiksen” toiseen kokoamiseen. Tässä kohtaa muistanet hänen kirjeensä viime kesäkuulta, että minun kohtaloni oli lujasti kytkeytynyt tuohon heidän… …Se on melkoinen tehtävä, tämä Isiksen aineistosta valitseminen ja kokoaminen, niin että kaikki voidaan säilyttää ja kaikki turha aineisto poistetaan… [The Word, Vol. XV, huhtikuu 1912, s. 19 ja 21.]

[e6] Suunnilleen samaan aikaan H. P. B. kirjoitti A. P. Sinnettille Sinnettin pian ilmestyvän teoksen, Esoteric Buddhismin, aiheesta, että hän tiesi sen perustuvan okkulttisen tieteen ”katkelmiin”, joita ei pidä erehtyä luulemaan kokonaiseksi.

…Kokonaisuudessaan – Esoteric Buddhismia ei tietenkään voida ottaa sellaisena ettekä te ole koskaan väittänytkään, sikäli kuin tiedän, sen olevan Oppimme alfa ja omega… Ja nyt sen seurauksena minun pitää rampana ja puolikuolleena istua öisin jälleen kirjoittamassa uudelleen koko Hunnutonta Isistä, jota kutsun Salaiseksi opiksi, ja teen kolme ellen neljä osaa alkuperäisestä kahdesta, Subba Row'n auttaessa ja kirjoittaessa useimmat kommentaarit ja selitykset… [The Letters of H. P. Blavatsky to A. P. Sinnett, 1924, s. 64 (myöhemmin Letters to Sinnett).]

Kirjoittaessaan A. P. Sinnettille 25.4.84 tuolloin Pariisissa oleskellut H. P. B. puhui jonkin verran työstään ja tulevasta kirjastaan. Hän kirjoitti:

Kiitän teitä aikeestanne kirjoittaa Salaista oppia varten esipuhe. En pyytänyt teitä tekemään sitä, koska mahatmat ja Mohini täällä sekä Subba Row siellä riittävät kyllä auttamaan minua. Jos ei mielestänne ”järjestely ole toteutettavissa esitetyssä muodossa”, olen pahoillani teidän ja intuitionne puolesta. Koska guru ajattelee toisin, tartun tilaisuuteen ja seuraan mieluummin hänen määräystään ja ohjettaan kuin teidän. Tämä kaikessa ystävyydessä, mutta yhtä vakaassa tarkoituksessa. Sanoa, että ”tekisin viisaasti, jos määräisin ennakkotilausten takaisinmaksun ja vetäytyisin ilmoittelusta” on sama kuin puhuisi silkkaa hölynpölyä. En ryhtynyt kirjoittamaan uudelleen ja vaivaamaan itseäni tuolla pirullisella kirjalla omaksi mielihyväkseni. Jos voisin tehdä sen tyhjäksi sinkoamalla kirotun teoksen kahdeksanteen piiriin, tekisin niin. Mutta omilla mieltymyksilläni ja toiveillani ei ole mitään tekemistä velvollisuuteni kanssa. MESTARI määrää ja tahtoo sen uudelleen kirjoitettavaksi ja minä tahdon kirjoittaa sen uudelleen. Aina parempi niille, jotka tahtovat auttaa minua tässä pitkäveteisessä työssä, ja aina pahempi niille, jotka eivät aio ja tahdo. Kuka tietää, mutta Jumalan siunauksella ja avulla asia osoittautuu ehkä kuitenkin ”loistavaksi teokseksi”. Enkä tietenkään aio koskaan, luvallanne ja anteeksiantoanne pyydellen, olla samaa mieltä kanssanne, että ”on hulluutta yrittää kirjoittaa sellainen kirja jokakuisina osina”, kun kerran guru on niin määrännyt. Sillä huolimatta siitä huomattavasta kunnioituksesta, jota tunnen teidän länsimaista viisauttanne ja liikemiestaipumustanne kohtaan, en koskaan sanoisi mistään, mitä Mestarini (erityisesti) ja mestarit (yleensä) käskisivät minua tekemään, että on silkkaa hulluutta totella heitä. Joka tapauksessa yksi luku, ”Jumalat ja pitrit, devat ja daimonit, elementaarit ja elementaalit ja muut senkaltaiset kummitukset” on valmis. Olen löytänyt ja seurannut erästä minulle esitettyä hyvin helppoa menetelmää, ja luku luvulta ja osa osalta tulevat kirjoitetuksi erittäin helposti uudelleen. Ehdotuksenne, että se ei saa ”näyttää kuin pelkältä Isiksen uusintapainokselta”, ei ole näkyvissä missään ilmoituksessa (minkä voitte todeta The Theosophistin viimeiseltä sivulta). Sillä se lupaa ainoastaan ”tuoda Isiksessä olevan aineiston kaikkien saataville ja selittää ja osoittaa, että ”myöhemmät paljastukset” ts. Esot. Buddhism esimerkiksi ja muut asiat The Theosophistissa eivät ole esitetyn opin pääpiirteiden vastaisia – miten epäselviä nuo pääpiirteet sitten ovatkin Isiksessä; ja se esittää [e7] Salaisessa opissa kaiken mikä on tärkeää ”Isiksessä” ryhmitellen yhteen jokaista esitettyä aihetta koskevat aineistot, jättämättä niitä hajalleen eri puolille kahta osaa, kuten ne nyt ovat. Tästä sitten seuraa, että minun on pakko esittää kokonaisia sivuja ”Isiksestä” vain laajentaen ja antaen lisätietoa. Ja sen sijaan, että julkaisisin useita uusintapainoksia Isiksestä, siitä tulee Osiris tai Horus – ei koskaan sitä, mitä alun perin luvattiin ”Kustantajan tiedotuksessa”, jonka toivon teidän lukevan. Kun nyt olen avannut yhden höyryveturini varaventtiileistä, saanen merkitä itseni ystäväksenne ja kaiken hyvän toivottajaksi.

BLAVATSKY-LESKI
[Letters to Sinnett, kirje XXXVI, s. 88-89.]

Joskus kesällä 1884 mestari K.H:n kirjeessä A. P. Sinnettille oli tiedotus, että

Salainen oppi tulee aikanaan selittämään monta seikkaa, ohjaamaan oikeaan monen hämmentyneen tutkijan. [Mestarien kirjeet, 126, s. 455.]

Vuoden 1885 alkaessa ev. Olcott kirjoitti seuraavan kommentin päiväkirjaansa:

H. P. B. saa [M]:ltä [päiväkirjassa on ainoastaan hänen salamerkkinsä] hahmotelman ”Salaista oppiaan” varten ja se on erinomainen. Oakley ja minä yritimme laatia sellaista viime yönä, mutta tämä on paljon parempi.

H. P. B., joka oli palannut Adyariin vuoden 1884 lopussa, lähti jälleen Eurooppaan 31.3.1885 seuranaan neiti Mary Flynn, Bawaji (Dharbagiri Nâth) ja tri Franz Hartmann. Kirjeessään ev. Olcottille 11.4.1885 S/S Pei Ho -laivalla sen lähestyessä Adenia, hän kirjoitti:

Näyttää siltä, että 1) Hartmann on päättänyt saada Salaisen opin minulta ja saada painettua sen Amerikassa (toivon hänen saavan sen); 2) hän on yhtä päättäväinen suostutellessaan minua mukaansa Amerikkaan (! ! !). Mielestäni miehen täytyy olla hullu. Kuulepas! Laivamatkalle valmistautumisen aikana Subba Row pyysi minua kirjoittamaan Salaista oppia ja lähettämään hänelle sinun kauttasi joka viikko sen, mitä olin kirjoittanut. Lupasin tämän hänelle ja tulen tekemään niin. Sinun täytyy nyt välttääksesi hyödyttömiä riitoja H:n kanssa helpottaa työtä. Ensimmäisessä kirjeessäsi muistuta minua tästä. Sano, että minun on tehtävä niin kuin lupasin Subba Row'lle – lähetettävä hänelle viikoittain se, mitä olen kirjoittanut, koska hän aikoo tehdä kommentaareja ja selityksiä ja sitten T.S. julkaisee sen. [Kopioitu Adyarin arkistoissa sijaitsevasta alkuperäiskirjeestä.]

Tri F. Hartmann mainitsi kirjeessään Mrs Charles Johnstonille Halleinista 2.6.1893 seuraavan seikan:

…Huhtikuussa 1885, kun matkustin H. P. Blavatskyn seurassa Madrasista Eurooppaan, S/S Tibren ollessa avomerellä hän sai hyvin usein jollakin [e8] okkulttisella tavalla monia käsikirjoitussivuja, jotka koskivat Salaista oppia, johon hän kokosi tuolloin aineistoa. Miss Mary Flynn oli kanssamme ja tietää siitä enemmän kuin minä… [Reminiscences, s. 109.]

Kun H. P. B. oli asettunut Würzburgiin Saksaan elokuussa 1885, hän yhä kovasti häiriintyneenä Couloumb-sotkusta kirjoitti A. P. Sinnettille sanoen:

3) En voi sitoutua lupaukseeni työskennellä ainoastaan S.O:n parissa – eli työskennellä vain sen parissa sen loppuun asti… [Letters to Sinnett, LV, s. 133.]

Kun Sinnettit vierailivat hänen luonaan saman vuoden syyskuussa,

”Salainen oppi” oli yhä koskemattomana… kun vaimoni ja minä näimme hänet Saksassa… jotkin ennakoivat merkit ilmaisivat, että ”Salaisen opin” kirjoitustyö voisi pian käynnistyä. [A. P. Sinnett, Incidents jne., 1886, s. 302-303.]

On todennäköistä, että Sinnett tarkoitti tässä H. P. B:n ryhtymistä säännölliseen työhön käsikirjoituksensa parissa. Päiväämättömässä kirjeessä Sinnettille H. P. B. kirjoitti todennäköisesti varhaissyksyllä 1885 ilmoittaen:

…Mutta Mestari sanoi minulle, että jos ”mikään ei ole estämässä” (?) Hän auttaisi ja Mahâtma myös, koska he ovat usein täällä nyt Salaisen opin vuoksi… [Letters to Sinnett, CXIX, 253.]

Sikäli kuin tiedämme ”Mestari” tarkoitti H. P. B:n varsinaista gurua, mestari Moryaa, ja ”Mahâtma”-sanaa hän käytti mestari Koot Hoomista.
Myöhäissyksyllä, nimittäin kirjeessään 28.10.1885, H. P. B. ilmaisi ev. Olcottille ajatuksen, että työ oli tuolloin käynnissä vakavammalla tavalla. Hän kirjoitti:

Minulla ei nyt ole paljon aikaa Salaiselle opille. Olen vasta I kirjan puolessa välissä, mutta lähetän sinulle kuukauden tai kahden kuluessa ensimmäiset kuusi lukua. Otan Isiksestä vain tosiasiat jättäen pois kaiken mikä on tieteellisten tutkielmien muodossa sekä hyökkäykset kristinuskoa ja tiedettä kohtaan – lyhyesti, kaiken hyödyttömän ja kaiken, mikä on menettänyt merkityksensä. Jää vain myytit, symbolit ja dogmit, joita selitetään esoteerisesta näkökulmasta. Se on itse asiassa täysin uusi teos. Syklejä kaiken muun ohella selitetään niiden okkulttisessa merkityksessä. Toivon, että olisit lähettänyt minulle esipuheen eli johdannon. [Lainaus otettu ev. Olcottin kirjasta Old Diary Leaves, III, s. 317. Alkuperäiskirje ei ole saatavilla.]

[e9] Kun H. P. B. oli työskennellyt jonkin aikaa suhteellisen yksin Würzburgissa, kreivitär Constance Wachtmeister ”lähetettiin” hänen avukseen, ja hän saapui sinne joulukuun alkupuoliskolla. Hänen omia sanojaan lainataksemme:

Tuohon aikaan en saanut tietää paljoakaan enempää Salaisesta opista kuin että sen oli määrä olla paljon laajempi teos kuin Hunnuton Isis, että se käsittäisi valmiina neljä osaa ja että se ilmoittaisi maailmalle niin paljon esoteerista oppia kuin olisi mahdollista ihmiskehityksen nykyvaiheessa. ”Se on tietysti hyvin hajanainen”, hän (H. P. B.) sanoi, ”ja siihen jää välttämättä suuria aukkoja, mutta se saa ihmiset ajattelemaan, ja niin pian kuin he ovat valmiita, enemmän tullaan esittämään. Mutta”, hän lisäsi tauon jälkeen, ”se tulee tapahtumaan vasta ensi vuosisadalla, jolloin ihmiset alkavat ymmärtää tätä kirjaa ja keskustella siitä älykkäästi.”
Pian kuitenkin minulle uskottiin H. P. B:n käsikirjoituksen puhtaaksi kirjoittaminen kirjapainoa varten, ja silloin tietysti aloin saada välähdyksiä Salaisen opin aiheista. [Reminiscences, 23-24.]

Hän kuvaa myös, kuinka syvästi H. P. B:tä loukkasi Psyykkisen Tutkimusseuran perätön raportti ja kuinka se vaikutti hänen työhönsä, kun hän joutui toisinaan kirjoittamaan kaksitoista kertaa yhden sivun, koska hänen ei onnistunut kirjoittaa oikein häiriintyneessä mielentilassaan.
Kreivitär kertoo, että hänen huomiotaan eniten vaivannut ja ihmetystään herättänyt seikka oli ”hänen matkakirjastonsa niukkuus”. Kuitenkin ”hänen käsikirjoituksensa oli tulvillaan viitteitä, lainauksia ja viittauksia valtavaan määrään mitä vaihtelevimpia aiheita käsitteleviä harvinaisia ja vaikeatajuisia teoksia”
Kun verrataan Hunnuttoman Isiksen kirjoittamista, mitä tulee hänen käsikirjoituksissaan oleviin lainauksiin ja viitteisiin, näyttää siltä, että H. P. B. on voinut käyttää selvänäkökykyjään suuremmassa mitassa kirjoittaessaan Salaista oppia. Olosuhteet, joissa suuri osa siitä kirjoitettiin, maantieteellinen paikka, jossa hän oli (ainakin mitä tulee Würzburgissa oleskeluun), ja läheisten ystävien ja toverien puute vahvistavat tätä päätelmää. Tästä aiheesta meillä on lisäksi lausunto kreivittäreltä, joka lainaa myös neiti Emily Kislingburya. Hän kirjoittaa:

…Jos H. P. B. joskus tahtoi määrättyä tietoa jostakin aiheesta, joka tuli esille hänen kirjoittamisessaan, tuo tieto tuli varmasti hänelle tavalla tai toisella, joko jonkun kaukana olevan ystävän viestistä, sanomalehdestä, aikakauslehdestä tai silloin, kun satunnaisesti luimme kirjoja. Tämä tapahtui niin usein ja sopivasti, että se ei kuulunut pelkän sattuman piiriin. Hän tahtoi kuitenkin käyttää normaaleja keinoja mieluummin kuin epänormaaleja, kun se oli mahdollista, ettei hän ammentaisi kykyään tarpeettomasti tyhjiin.
[e10] En ollut ainoa, joka huomasi avun tulevan hakematta H. P. B:lle hänen työskentelynsä aikana sekä hänen saamiensa lainausten tarkkuuden, ja esitän tässä kommentin, jonka sain Emily Kislingburylta ja joka valaisee asiaa hyvin.
Kun Psyykkisen Seuran ehdottoman epäoikeudenmukaisena pitämäni kuuluisa raportti oli julkaistu, päätin mennä tapaamaan Mme Blavatskya, joka kuulemani mukaan asui Würzburgissa. Löysin hänet viehättävästä vanhasta saksalaisesta kaupungista, jossa hän eli kreivitär Wachtmeisterin kanssa, joka oli asunut siellä koko talven. H. P. B. oli sairas. Hän kärsi vaikeista sairauksista ja oli jatkuvassa lääkityksessä. Hän oli mentaalisesti rasittunut, ystävien hylkäämä ja vihamiesten raukkamaisten hyökkäysten kohteena edellä mainitun raportin seurauksena ja silti näistä vaikeuksista huolimatta Salaisen opin valtavan suuren kirjoitustyön parissa. Vieraassa kaupungissa, jonka asukkaiden kieltä hän ei taitanut, mukanaan vain ne kirjat, jotka hän oli tuonut Intiasta, kaukana ystävistä, jotka olisivat voineet auttaa häntä löytämään tarvittavia viitteitä tai tekemään hyödyllisiä huomautuksia, hän ahersi tuskin jättäen työpöytäänsä paitsi ruokailun ajaksi, aamuvarhaisesta kello kuuteen illalla. Mutta H. P. B:llä oli näkymättömät auttajansa, kun hän istuutui kirjoittamaan hänen työskentelyään varten pyhitetyssä huoneessa. Koska en ollut tuolloin T.S:n jäsen, vaikka olin tuntenut H. P. B:n miltei sen perustamisesta lähtien, minulle tai kuulteni sanottiin vähän käytetyistä metodeista. Kerran hän kuitenkin toi minulle paperin, jossa oli tieteen ja uskonnon välistä suhdetta koskeva lainaus joltakin katolilaiselta kirjailijalta. Hän kysyi voisinko auttaa häntä jäljittämään sen tekijän ja teoksen, josta se oli. Tuon lainauksen luonne hämmästytti minua, koska se saattoi olla kardinaali Wisemanin teoksesta Lectures on Science and Religion. Kirjoitin eräälle ystävälle Lontooseen sillä seurauksella, että se vahvistettiin täysin oikeaksi ja luku ja sivu löydettiin, niin kuin se nyt on Salaisessa opissa, II osassa sivulla 724. [Reminiscences, 36-37.]

Kirjeessään A. P. Sinnettille joskus marraskuun tienoilla 1885 H. P. B. sanoi:

Minulla on kova kiire Salaisen O:n kanssa. N.Y:n juttu toistuu – vain paljon selvempänä ja parempana. Alan ajatella, että se tulee vahvistamaan meitä. Sellaiset kuvat, panoraamat, kohtaukset, antediluviaaniset draamat kaiken tuon kanssa! En ole koskaan nähnyt tai kuullut paremmin… [Letters to Sinnett, CXVI, 244.]

Kirjeessään 25.11.1885 ev. Olcottille H. P. B. sanoi:

Voi, luuletko sinä, etten osaa kirjoittaa S.O:ta ilman sinua tai jotakuta muuta istumassa minun vieressäni auttamassa? No, tulet kyllä huomaamaan, että olet väärässä. Minulla on kolme lukua valmiina, neljäs miltei tehty, ja S.O. tulee olemaan toinen, aivan toisenlainen hiusneula kuin Isis. Se on laulu aivan toisesta oopperasta, kulta. Sano sananen tai mieluummin Subba Row, ja jos hän on halukas tarkastamaan käsikirjoitukset ja korjaamaan ne tai tekemään lisäyksiä tai poistoja – niin olen halukas paluupostissa lähettämään Adyariin sen, mitä minulla on. Mutta sinun täytyy käydä läpi johdanto. Sinnett ei voi koskaan olla ”kynttiläkruunu”, enkä haluakaan sellaista. Hän on koko ajan tarjoutumassa, ja minä suostun ainoastaan paremman englannin vuoksi ja saadakseni hyviä ajatuksia muodolliseen puoleen, kirjalliseen ei metafyysiseen.
[e11] Sano vain sananen – paluupostissa, niin lähetän sen mitä minulla on valmiina. Mutta sinun on oltava hyvin varovainen, ettei siellä ole mitään toistoja sellaisessa tapauksessa, jossa minulla ei ole mitään käsikirjoitusta johon viitata… [Kopioitu Adyarin arkistojen alkuperäiskirjeestä.]

Tri William Hübbe-Schleiden vahvistaa H. P. B:n työn edistymisen kirjeessään, jossa hän sanoo:

Kun kävin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri alkanut kirjoittaa sitä, ja tammikuussa 1886 hän oli saanut valmiiksi noin tusina lukua… [Reminiscences, s. 112.]

Würzburgista todennäköisesti joulukuussa 1885 tri Franz Hartmannille kirjoittamassaan kirjeessä H. P. B. puhuu melko innostuneesti kirjoittamisestaan. Hän sanoo:

Nykyään, kuten tiedät, olen myös puuhaamassa kirjani kanssa. Se otti minut valtaansa (kirjoitusepidemia) ja hiipi eteenpäin ”kutinan hiljaisella vaikutuksella”, kuten Olcott ilmaisee sen tyylikkäästi – kunnes se saavutti oikean käteni sormet, sai haltuunsa aivoni – ja vei minut täydellisesti okkulttiseen maailmaan. Olen kirjoittanut kahdessa viikossa enemmän kuin 200 sivua (Isiksen kokoa). Kirjoitan päivin ja öin ja nyt olen varma, että Salainen oppini on valmis tänä – ei, ei tänä – vaan ensi vuonna. Olen kieltäytynyt teidän avustanne, olen kieltäytynyt Sinnettin ja kaikkien muiden avusta, en tuntenut halua kirjoittaa – nyt tunnen. Saan julkaista jokaista lukua varten sivun Dzyanin kirjasta – maailman vanhimmasta asiakirjasta, siitä olen varma – ja kommentoida ja selittää sen symboliikkaa. Luulen todella, että siitä tulee jotakin arvokasta ja vain siellä täällä on muutama rivi Isiksen kuivista tosiasioista. Se on täysin uusi kirja. [The Path, Vol. X, tammikuu 1896, s. 299-300.]

28.12.1885 kreivitär kirjoittaa A. P. Sinnettille ja ensimmäistä kertaa käsittelee varsinaista kustannusasiaa, mutta puhuu ”vihkosten” muodosta, koska tuolloin pidettiin ehkä vielä kiinni sarjajulkaisun ajatuksesta. Hän sanoo:

Madame olisi erittäin iloinen, jos Mr Sinnett alkaisi tehdä tiedusteluja julkaisemisesta jne. hintoineen, hän tahtoisi, että vihkonen olisi suurin piirtein The Platonistin kokoinen [Metafyysinen ja okkulttinen kuukausijulkaisu, jota Thos. M. Johnson kustansi, ensin St. Louisissa, Mo., sitten Orangessa, N.Y., ja viimein Osceolassa, Mo. Sen neljä osaa käsittävät ajanjakson helmikuulta 1881 kesäkuulle 1888, pienin katkoin välissä. Bibliotheca Platonica syrjäytti sen. Sen osista on tullut hyvin harvinaisia.], tavallisista aikakauslehdistä poikkeava – joka kuussa olisi kaksi lukua ja jokainen luku käsittäisi noin 90 hänen kirjoitusarkkiaan. Hän toivoo, että kirjasintyyppi olisi suuri ja selvä. Madame toivoo voivansa pian lähettää esipuheen ja ensimmäisen luvun Mr Sinnettille… [Letters to Sinnett, CXXIII, 268.]

[e12] Vuosi 1886 alkaa kreivittären 4.1. päivätyllä kirjeellä A. P. Sinnettille, joka oli ilmeisesti vastannut julkaisemisasiaan ja tehnyt jonkinlaisen ehdotuksen, jonka luonne ei ole aivan selvä. Kreivitär sanoo:

Madame on iloinen S.O:ta koskevasta ehdotuksestanne. Hän ajattelee, että se on edullisin ja tyydyttävin järjestely hänelle, mutta hän sanoo, että aikakauskirjan täytyy ilmestyä joka kuukausi tai jos pidätte parempana joka kolmas kuukausi, sillä jos hän elää, hän uskoo että hänelle annetaan niin paljon, että se kestää kolme vuotta tai enemmän. Aikakauskirjan koon voitte järjestää niin kuin parhaaksi näette. Mitään tavanomaista esipuhetta ei tule olemaan, vain noin kuusi tai seitsemän sivua osoitetaan lukijoille, jotta he saisivat ajatuksen siitä, mitä kirja tulee sisältämään, sillä muuten he sukeltaisivat heille täysin tuntemattomaan asiaan. Madame lähettää teille pian nimiösivut ja noin viikossa kirjeen lukijoille kahden luvun mukana. Tästä voitte päätellä koko teoksen päätarkoituksen… [Letters to Sinnett, CXXVII, s. 271.]

Vuoden 1886 ensi puoliskolla, todennäköisimmin tammikuussa, tri William Hübbe-Schleiden sai kuuluisat ”todistukset” Salaisen opin aiheesta mestareilta M. ja K.H. Tähän asiaan liittyvät olosuhteet ovat erityisen kiinnostavat ja ansaitsevat tarkan huomion.
Tri William Hübbe-Schleiden oli saksalainen oppinut, kovasti kiinnostunut maantieteellisestä tutkimuksesta ja Saksan siirtomaapolitiikasta. Hän oli syntynyt Hampurissa 20.10.1846 ja kuoli Göttingenissä 17.5.1916. Aluksi hän opiskeli oikeustiedettä ja kansantaloutta suorittaen oikeustieteen tohtorin arvon ollen sekä siviili- että kanonisen oikeuden tohtori – ja toimien jonkin aikaa asianajajana. Sodan aikana 1870–1871 hän oli Saksan Lontoon konsulaatin asiainhoitaja. Pian myöhemmin hän suuntautui kauas ulottuvalle matkalle, pääasiassa Länsi-Afrikkaan, missä hän perusti oman kauppatalon Gabonin siirtokuntaan. Hän oli Saksan siirtomaapyrkimysten suuri kannattaja ja kirjoitti monia teoksia tästä aiheesta, kuten Ethiopien: Studien über Westafrika (1879), Überseeische Politik (2 osaa, 1881–1883), Deutsche Kolonisation (1881) ja Kolonisationpolitik und Kolonisationtechnik (1882). Vuosina 1897–1898 hän matkusteli Intiassa ja palatessaan kirjoitti kirjan Indien und die Inter (1898). On olemassa todisteita, että hän tuolloin vaikutti Saksan siirtomaapolitiikan formulointiin ja että ruhtinas Bismarck omaksui hänen suunnitelmansa.
[e13] Ihmisenä tri Hübbe-Schleiden oli viehättävä persoonallisuus, täynnä huumoria, hyvin älykäs ja aina valmis auttamaan muita. Hän oli erittäin kiinnostunut okkultismista ja oli Saksan Teosofisen Seuran pääperustajia ja ensimmäinen puheenjohtaja, kun ev. H. S. Olcott oli sitä organisoimassa 27.7.1884 Gebhardien kotona Elberfeldissä. Hänen teosofinen toimintansa sai etupäässä kirjallisen muodon, ja hän toimitti perustamaansa Sphinx-nimistä metafyysistä kuukausijulkaisua. Siitä ilmestyi 22 osaa vuosina 1886–1896. Muutama vuosi myöhemmin, kun tri Rudolf Steiner perusti oman seuransa, tri Hübbe-Scleiden toimi lyhyen ajan uudelleen järjestetyn Saksan Teosofisen Seuran ylisihteerinä. Tri Hübbe-Schleiden piti Salaista oppia erittäin tärkeänä teoksena, joka itse asiassa sisältää kaikkien aikojen viisaiden salatun viisauden. Hän oli löytänyt sen sivuilta avaimia, jotka voisivat ”ratkaista sekä makrokosmoksen että mikrokosmoksen olemassaolon arvoituksen”. Hän oli voimakkaasti sitä mieltä, että tämän teoksen eri opetuksista pitäisi kirjoittaa selittävät yhteenvedot, jotta hänen aikansa lukijat ymmärtäisivät paremmin sisällöt. Tämä päämäärä mielessään hän v. 1891 kirjoitti teoksensa Lust, Leid und Liebe, joka hänen omin sanoin ”Darwinin, Haeckelin ja modernin filosofian kieltä ja ilmauksia käyttäen antaa johtaville tiedemiehille avaimen Salaiseen oppiin”. Hänen pyrkimyksensä ei saanut vastakaikua englanninkieliseltä yleisöltä ja vain niukan vastaanoton Saksassa.
Tri Hübbe-Schleiden omisti viimeiset vuotensa palingeneesiä käsittelevälle suurelle teokselle, jossa hän halusi todistaa tieteellisesti jälleensyntymisen lain. Hän kuoli kuitenkin ennen työnsä valmistumista. Hänen kuolemansa jälkeen hänen kirjansa lahjoitettiin Göttingenin yliopiston kirjastoon, ja on mahdollista, että hänen viimeisen teoksensa mittava käsikirjoitus on voinut olla siellä jonkin aikaa. Se joko tuhoutui toisen maailmansodan pommituksessa tai katosi muuten, koska kysyttäessä yliopiston viranomaiset eivät voineet löytää sitä.
Tri Hübbe-Schleiden tunsi henkilökohtaisesti H. P. B:n ja kävi hänen luonaan neljä tai viisi kertaa. Ensimmäinen vierailu oli syyskuusta joulukuuhun 1884 H. P. B:n ollessa Gebhardien luona Elberfeldissä, Saksassa. Hän sanoo tavanneensa H. P. B:n muutamana päivänä saman vuoden elokuussa. Sitten hän jäi hänen luokseen Würzburgiin noin viikoksi tai kymmeneksi päiväksi elokuussa 1885 ja näki hänet kirjoittamassa magnum opustaan [e14]. Hän näki H. P. B.n viimeisen kerran eräänä iltapäivänä ja iltana tammikuun alussa 1886. Hän kirjoittaa:

Kun olin hänen luonaan lokakuussa 1885, hän oli juuri alkanut kirjoittaa sitä [Salaista oppia] ja tammikuussa 1886 hän oli saanut valmiiksi tusinan verran lukuja… hän kirjoitti käsikirjoitustaan melkein koko päivän, aamuvarhaisesta iltapäivään ja jopa iltaan, ellei hänellä ollut vieraita… Näin myös hänen kirjoittavan lauseita, ikään kuin hän olisi kopioinut ne jostakin edestään, mutta en kuitenkaan nähnyt mitään. En kiinnittänyt juurikaan huomiota hänen työskentelytapaansa ilmiöiden metsästämismielessä enkä seurannut sitä siinä tarkoituksessa; mutta tiedän nähneeni aika paljon tuota K.H:n tunnettua sinistä käsikirjoitusta korjauksina ja huomautuksina hänen käsikirjoituksissaan samoin kuin kirjoissa jotka sattuivat olemaan hänen työpöydällään. Ja huomasin tämän pääasiassa aamulla ennen kuin hän aloitti työnsä. Nukuin sohvalla hänen työhuoneessaan, kun hän oli vetäytynyt yöpuulle, ja sohva sijaitsi muutaman jalan päässä hänen työpöydästään. Muistan hyvin hämmästykseni eräänä aamuna, kun nousin ylös ja huomasin aika monia kirjoituspaperisivuja, joissa oli tuota sinisellä kynällä kirjoitettua käsialaa hänen omassa käsikirjoituksessaan ja hänen paikallaan kirjoituspöydällä. Miten nämä sivut joutuivat sinne, sitä en tiedä, mutta en nähnyt niitä ennen nukkumaan menoa eikä kukaan henkilö ollut fyysisesti huoneessa yön aikana, sillä nukun kevyesti.
Minun on silti sanottava, että silloin saamani käsitys on sama kuin nyt. En koskaan päätellyt enkä tule päättelemään hengentuotteen arvoa tai alkuperää sen tavan perusteella, jolla se on saatu aikaan. Ja tästä syystä pidin mielipiteeni tuolloin ajatellen ja sanoen: ”Odotan kunnes Salainen oppi on valmis ja sitten voin lukea sen kaikessa rauhassa. Siitä tulee testi minulle, ainoa mistä on hyötyä.”
Tämä on syy siihen, miksi viimeisenä yönä H. P. B:n luona nuo kaksi todistusta… annettiin minulle. Ainakin löysin ne omasta Hodgsonin P.T.S:n raportin kappaleestani kun olin lähtenyt hänen luotaan… [Tri Wm. Hübbe-Schleidenin kirjeestä kreivitär Constance Wachtmeisterille joskus vuonna 1893. Ks. C. Wachtmeister, Reminescences of H. P. Blavatsky and ”The Secret Doctrine”, 1893, s. 110-114.]

Paitsi nuo kaksi tri Hübbe-Schleidenin mainitsemaa todistusta, hän sai samoilta opettajilta kaksi muuta kirjettä, jotka käsittelivät muita aiheita. Alkuperäiskirjeet kuuluivat hänen jäämistöönsä vuonna 1916 ja joutuivat Clemens Heinrich Ferdinand Driessenille, joka oli oikeusneuvos Witzenhausenissa, lähellä Casselia Saksassa. C. Jinarâjadâsa kopioi ne suoraan alkuperäiskirjeistä, jotka hra Driessen oli lainannut hänelle, ja julkaisi niiden tekstin teoksessa Viisauden Mestarien kirjeitä, Toinen sarja. [Kirjeet 68, 69, 70 ja 71.] Ernst Pieper, erittäin aktiivinen teosofinen työntekijä Düsseldorfissa Saksassa, sai Driesseniltä v. 1934 kaikki [e16] neljä alkuperäistä kirjettä kuorineen, joiden toisella puolella oli kiinalaisia kirjoitusmerkkejä. Hän teetti tarkan kopion mestari M:n ”todistuksesta”, oikeassa koossaan 11,4 x 18,5 tuumaa kirjeeltä ja 12,7 x 7 tuumaa kuori, johon oli käytetty miltei samantyyppistä paperia ja punaista mustetta, niin että kopio olisi mahdollisimman täydellinen. Tästä Ernest Pieperin kopiosta on jäljennetty kuva I ja Ia. Tämän mestari M:n kirjeen teksti on seuraava: [Main. teos, kirje 70.]

Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri Hübbe-Schleidenille – mitä epäilen – minä, allekirjoittanut nöyrä fakiiri, todistan, että osaksi minä ja osaksi veljeni K.H. olemme sanelleet Upasikalle ”Salaisen opin”.       M...

Kuvateksti: Faksimilet mestari M:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille ja sen kuoresta. Toisella puolella kuoressa oli vastaanottajan nimi ja toisella puolella kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, joiden viesti kuuluu: ”Seuratkoon teitä hyvin suuri onni”.

Upâsikâ tarkoittaa naispuolista oppilasta ja vastaa H. P. B:tä. Tri Hübbe-Schleidenin saaman toisen ”todistuksen” teksti oli kirjoitettu sinisellä värikynällä. Ernst Pieperin mukaan tuo paperi oli erillisessä kuoressa, samanlaisessa kuin ensimmäinenkin ja kuului: [Main. teos, kirje 69.]

Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, [Richard Hodgsonin raportissa, joka julkaistiin Psyykkisen Tutkimusseuran Proceedingsissä Vol. III, ix, joulukuu 1885.] ja mitähän erityistä ”blavatskylaista” kirjoitustyyliä se muistuttaa eniten? Tämän tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta – ”mitä enemmän todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan”. Ottakoon hän neuvostani vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta asiakirjaa. Hänen ilokseen allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa, että Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme: M..., Upasika ja tohtorin nöyrin palvelija.
S.E.C. [Näiden kirjainten merkitys on tuntematon.]
K.H.

Vuonna 1941 kaikki tri Hübbe-Schleidenin noilta opettajilta saamat neljä alkuperäistä kirjettä joutuivat Gestapon haltuun ja luultavasti hävitettiin.
Sikäli kuin siis tiedetään, noista tri Hübbe-Schleidenin suoraan saamista neljästä kirjeestä otettiin faksimile eli tarkka jäljennös ainoastaan mestari M:n kirjeestä, joka käsitteli Salaisen opin aihetta, ja sen kuoresta.

Kuvateksti:
Kuva II. Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.
Kuva III. Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari K.H:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.

[e17] Näyttäisi kuitenkin siltä, että silloin kun tri Hübbe-Schleiden sai kaksi ”todistusta” mestareilta, ”kopio annettiin samasta lähteestä muille tulevaa käyttöä varten”, kuten William Quan Judge sanoi The Pathissa (New York), Vol. VIII, huhtikuu 1893, s. 2, jossa hän julkaisi näiden kopioiden tekstin. [Judgen artikkelin nimi on ”Authorship of The Secret Doctrine” ja on myös löydettävissä teoksesta Echoes of the Orient, The Writings of William Quan Judge, koonnut Dara Eklund, Point Loma Publications, Inc., San Diego, Calif. 1975. Ks. osa I, s. 321 eteenpäin.]
Näitä kopioita ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin tehty tavallisin keinoin. Nehän jo olivat presipitaatioita (tai jälleenpresipitaatioita). Judgen oman, Lontoossa 21.7.1892 tehdyn päiväkirjamerkinnän mukaan H. P. B. lähetti hänelle nämä kopiot.
Alkuperäiskappaleet kahdesta ”todistuksesta”, jotka uudelleenpresipitoitiin Judgen hyväksi, ovat William Quan Judgen mapissa Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa ja ovat tarkoin kopioituina The Theosophical Forumissa, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.
Punaisella värikynällä vinottain kirjoitetusta mestari M:n kirjeestä presipitoitu kopio, joka on tehty Judgea varten, on miltei täysin haalistunut. Kuva II on paras kopio, joka siitä voidaan nykyään saada. Tarkastelussa on kuitenkin mielenkiintoista huomata, että se ei ole täysin identtinen kuvan I faksimilen kanssa. Tekstin suhteen se ei poikkea siitä, mutta sen riveille jakautuminen on erilainen. Sen oikea transkriptio olisi siis:

If this /can be of any/use or help to /Dr. Hübbe-Schleiden / – though I doubt it – /I, the humble undersigned /Fakir, certify that the /Secret Doctrine is dictated /to Upasika partly by myself /and partly by my Brother   /K.H.

M...

Mestari K.H:n kirjeen kopio, joka on tehty Judgea varten, oli presipitoitu tavallisella sinisellä värikynällä. Se on oikein selvä ja kopioitu kuvaan III. Siitä huomataan, että se on itse asiassa osoitettu ”Hübbe Schleidenille” ja siihen on merkitty ”kopio”. Toisessa lauseessa yhdeksäs sana ”that” ja neljännen lauseen seitsemäs sana ”that”, jotka olivat tri Hübbe-Schleidenin alkuperäiskirjeessä, on jätetty pois. ”Salaisen opin” nimeä ei ole alleviivattu.
On huomattava, että mestari M:n vinottain punaisella värikynällä kirjoitettu kirje on presipitoitu mestari K.H:n sinisellä värikynällä kirjoitetun paperin kääntöpuolelle.

[e18] Noin vuoden kuluttua, kun joidenkin yksilöiden mielissä heräsi tiettyjä epäilyjä, kolme muuta, samalla sinisellä ja punaisella värikynällä presipitoitua tiedonantoa lähetettiin samoilta opettajilta. Kuvat IV ja IV-A ovat kopioita alkuperäisistä, jotka ovat William Quan Judgen mapissa Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa. Mestari K.H:lta W. Q. Judgelle lähetetyn kirjeen teksti kuuluu seuraavasti.

Viime vuonna annettu todistus, jossa sanotaan, että Salainen oppi olisi valmistuessaan kolmen, Upasikan, M...n ja minun, aikaansaannos, oli ja on oikea, vaikka jotkut ovat epäilleet paitsi siinä esitettyjä tosiasioita, myös itse viestin aitoutta. Kopioikaa tämä ja säilyttäkää myös kopio edellä mainitusta todistuksesta. Tulette huomaamaan, että kummallekin on käyttöä sinä päivänä, jolloin te tulette, kuten tulee tapahtumaan kysymättänne, saamaan juuri tuon henkilön hallusta, jolle todistus annettiin, alkuperäisen saadaksenne kopioida sen; ja silloin voitte varmistua tämän piakkoin lähetettävän kopion oikeellisuudesta. Ja silloin on hyvä osoittaa niille jotka haluavat tietää, mitkä kohdat Salaisesta opista on kopioitu Upasikan kynällä sen sivuille, vaikka ilman lainausmerkkejä, omasta käsikirjoituksestani ja ehkä M...ltä, vaikka jälkimmäinen on vaikeampaa, sillä hänen tunnetusta käsialastaan on niukasti esimerkkejä ja hänen tyylistään tiedetään paljon vähemmän. [Sikäli kuin tiedetään, mitään sellaista kohtien luettelointia tai taulukointia ei ole koskaan tehty.] Kaikki tämä ja enemmänkin todetaan välttämättömäksi ajan kuluessa, mutta sitä te olette juuri sopiva odottamaan.   K.H.

K.H:n kirjeen alapuolelle on lisätty:

Tri tulee olemaan samalla uralla monta vuotta. Jatkakaa älkääkä pelätkö mitään. Olen teidän puolellanne silloin kun sitä vähiten odotatte. Ei, tämä ei ole henkilökohtainen tyylini – joka on sellainen jota te ette voisi lukea – Kyllä oikein, koko aikakausi vaihtuu – Yksityiskohtia ei anneta.
M...

Edellä olevista kirjeistä ensimmäisen ennuste toteutui joka yksityiskohdassa. Tri Hübbe-Schleiden näytti Judgelle opettajilta saamansa oman alkuperäisen kirjeen. Kuten hän sanoi: ”Minä olen se henkilö, joka näytti ne Judgelle Lontoossa viime elokuussa. [Oikeammin 21.7.1892.] K.H:ltä saamani kirjeen ohjeena oli olla julkaisematta niitä, mutta Judge valtuutettiin tekemään siten hänen saamissaan ohjeissa.” [Reminiscences, s. 113.] Tämän vahvistaa lisäksi Judge itse, jonka päiväkirjamerkintä 21.7.1892 kuuluu: ”…Hübbe-Schleiden saapuu, oli kokouksessa… Hän lainaa minulle Mestarin kirjeen hänelle. Sama kuin kopiot, jotka H. P. B. lähetti minulle.”
[e19] Aluksi tutkijasta voi tuntua hämmentävältä ymmärtää, mitä mestari K.H. tarkoitti sanoessaan edellä olevassa kirjeessä, että alkuperäisen todistuksen oikeellisuuden voi varmistaa ”tämä piakkoin lähetettävä kopio”. Ottaen huomioon, että sellainen kopio ”piakkoin lähetettiin”, tämä viite ei voi vastata Judgen noin vuosi aikaisemmin saamia kopioita. Ilmeinen hämmennys selittyy sillä, että Judgen mapissa edellä mainitussa arkistossa on toinenkin tiedonanto, joka on kirjoitettu mustalla kynällä (paitsi viimeinen rivi joka on punaisella) ja joka on miltei sanatarkka kopio tammikuussa 1886 saadusta todistuksesta. Kumma kyllä koko tämä tiedonanto on presipitoitu mestari M:n käsialalla ja se sisältää K.H:n allekirjoittaman osan. Kuvat V ja V-A ovat faksimileja tästä viestistä [Alun perin kopioitu The Theosophical Forumiin, Vol. XXVI, huhtikuu 1948.] ja teksti kuuluu seuraavasti:

Ihmettelen, mahtaakohan tämä minun kirjelappuni olla kyllin arvokas saamaan valitun paikan laaditussa todistusaineistossa, ja mitähän erityistä ”blavatskylaista” kirjoitustyyliä se muistuttaa eniten? Tämän tarkoituksena on vain tyydyttää tohtorin ajatusta ”mitä enemmän todistuksia annetaan, sitä vähemmän uskotaan”. [Lause: ”Ottakoon hän neuvostani vaarin älköönkä tehkö julkiseksi näitä kahta asiakirjaa” ei sisälly tähän mestari M:n viestiin.] – Hänen ilokseen allekirjoittanut on tyytyväinen voidessaan vakuuttaa hänelle, että Salaisen opin valmistuttua sen kirjoittajia on kolme:
M..., Upasika ja tohtorin – nöyrin palvelija.
K.H.
Jos tästä voi olla jotakin hyötyä tri –––––lle mitä epäilen –– minä allekirjoittanut nöyrä fakiiri todistan, että osaksi minä, osaksi veljeni K.H. olemme sanelleet Upasikalle Salaisen opin.

M...

[Vinoviivan alapuolella:]

Ilman allekirjoituksia sitä voitaisiin käyttää kirjassa     M...

[Viimeinen lause, kirjoitettu puakynällä, kuuluu:]

Ponnistus opettajan puolustamiseksi ei mene hukkaan [Tähän lyhyeen lauseeseen ei ole allekirjoitusta.]

Kuvateksti
Kuva IV. Faksimile mestari K.H:n kirjeestä William Quan Judgelle. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.
Kuva IV-A. Faksimile mestari K.H:n kirjeen loppuosasta ja sen jälkeen lisätystä viestistä mestari M:ltä William Quan Judgelle. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Kopioitu luvalla.

Salaisen opin tekijää koskevan yksiselitteisen selostuksen lisäksi tulisi pitää mielessä toinenkin täsmällinen lausunto, [e22] nimittäin mestari K.H:n sanat kirjeessä, jonka eversti H. S. Olcott sai ilmiöllisesti 22.8.1888, päivää ennen kuin se saapui Brindisiin, hänen ollessaan S/S Shannon-laivalla matkalla Bombaysta Lontooseen. Tämä oli vain kaksi kuukautta ennen H. P. B:n magnum opuksen varsinaista julkaisua. Tässä kirjeessä opettaja sanoi:

Olen myös huomioinut ajatuksenne ”Salaisesta opista”. Olkaa varma, että sen, mitä hän [H. P. B.] ei ole viitteissä maininnut lainanneensa tieteellisistä ja muista teoksista, me olemme antaneet tai johdattaneet hänen mieleensä. Jokainen virhe tai virheellinen huomautus, jonka hän on korjannut tai selittänyt toisten teosofien teoksista, oli minun korjaamani tai korjattu ohjeitteni mukaan. Se on arvokkaampi teos kuin edeltäjänsä, yhteenveto okkulttisista totuuksista, mikä tekee siitä opin- ja tiedonlähteen vakaville tutkijoille vuosikausiksi eteenpäin. [C. Jinarâjadâsan toimittama Viisauden Mestarien kirjeitä, ensimmäinen sarja, s. 58-59.]

Muutama vuosi myöhemmin William Quan Judge kirjoittaessaan ”päättyvästä syklistä” teki seuraavan yksiselitteisen esityksen:

Hän [H. P. B.] on sanonut ja Mestarit ovat sanoneet ja minä vielä vakuutan niiden hyväksi, jotka uskovat minuun, että Mestarit ovat kertoneet minulle auttaneensa häntä kirjoittamaan Salaista oppia, niin että tulevina vähintään seitsemänäkymmenenäviitenä vuotena olisi aineistoa, jonka parissa työskennellä ja että tulevina vuosina tuota kirjaa ja sen teorioita tutkittaisiin laajalti. Annettua materiaalia on siis käytävä läpi ja toistettava sekä omaksuttava kaikkien hyväksi… [The Irish Theosophist, Vol. III, No. 4, tammikuu 1895.]

Edellä esitetyt tosiasiat eivät tietenkään millään tavoin väitä vääräksi tai kiellä sitä tosiasiaa, että H. P. B. sai arvokasta toimituksellista ja oppinutta apua käsikirjoitukseensa lukuisilta lähimmiltä avustajiltaan ja ystäviltään, sellaisilta kuin G. R. S. Mead, Bertram Keightley ja tri Archibald Keightley, William Quan Judge ja muut. Hänen käsikirjoituksensa varsinainen kieliasu ja välimerkkien käyttö kävi monia tarkistuksia läpi ennen valmiin teoksen julkaisemista.

Useista lähteistä mukaan luettuna H. P. B:n kirje ev. Olcottille 6.1.1886 käy ilmi, että ajatuksesta tehdä Salaisesta opista Hunnuttoman Isiksen uusi versio tai tarkistettu painos oli siihen mennessä luovuttu. [e23] Silloista tilannetta kuvaa ote edellä mainitusta kirjeestä.

Minulla on Salainen oppi osoittamassa, onko mestareita vai eikö ole. Ellei ole – silloin minä olen Mahatma ja se on yhtä hyvä. Katsokaa mitä Sinnett on järjestänyt. Hiukan parempi järjestely aluksi kuin Isis koskaan oli. Se mitä sinun pitäisi tehdä on tiivistää Isis heittämällä pois kaikki asiaan kuulumaton ja antaa se julki jokakuisissa osissa (halvalla) tai yhdessä osassa paremminkin kuukausittain ja myydä se Intiassa. Sillä Salainen oppi on täysin uusi. Siinä ei ole kuin 20 sivua Isistä lainattuina pätkinä. Uutta asiaa, okkulttisia selityksiä – koko hindupantheonin selitetty perustuvan eksoteerisiin käännöksiin (helpommin varmistettavissa) ja selitetty esoteerisesti todistaen kristinuskon ja jokaisen muun uskonnon ottaneen oppinsa Intian vanhimmista uskonnoista. Ei sanaakaan mitään luokkaa vastaan, henkilökohtaisuudet jätetty kokonaan pois – lähetyssaarnaajat jätetty kokonaan huomiotta, tiedemiehet kajoamatta paitsi lainattuina. Neljässä osassa muinaiset, vanhan ajan, keskiaikaiset ja uudenaikaiset ajanjaksot. Kukin kirja 12 lukua ja liitteet ja hakemisto sanoista lopussa. Kreivitär on täällä ja hän näkee, ettei minulla ole juuri mitään kirjoja. Mestari ja Kashmirilainen sanelevat vuorotellen. Kreivitär kopioi kaiken. Tästä tulee minun maineeni puhdistaminen, minä sanon sinulle. Esipuhe saatiin Adyarista, ja minä ja kreivitär vain poltimme välittömästi sen keittiössä. Uhraamalla kaksi Isistä sinä voisit siten helposti tekaista kaksi 1. osaa osiksi ja antaa sen mennä 8 tai 10 rupiasta koko sarja, 12 tai 14 annasta [1/16 rupiaa] numero ja pitää rahat Seuraa varten. Voisin tehdä sen kuukaudessa jos minulla olisi aikaa. Kuuntele nyt. Varmista Subba Row'n apu Salaiselle opille. Siinä on paljon advaitalaisuudesta tai vanhan arjalaisen uskonnon okkulttismista, joka täydennettynä sillä mitä S.R. voi lisätä, tulee musertamaan Hodgsonin ja kumppanit siihen paikkaan. Tuleeko hän tekemään sen sinun tai mieluummin itsensä ja advaitalaisuuden tähden? Jos hän nimenomaan lupaa ja luulet hänen tekevän sen, lähetän sinulle kaksi tai kolme lukua heti – alan julkaista täällä. Anna hänen ensin katsoa ensimmäisiä viittä tai kuutta lukua ja päätellä. Voimme valloittaa Intian yleisön hetkessä, jos hän auttaa minua vanhoilla lainauksilla ja okkulttisilla merkityksillä lisättyinä minun omiini. Vastaa heti. Koska se viivästyttää julkaisemista ellet vastaa. Ja minun pitää kiirehtiä maineeni puhdistamista. Nyt kun olen täällä aivan yksin ilman kirjoja ympärilläni ja kun S.O. tulee olemaan 20 kertaa niin oppinut, kuten okkulttiset ja teosta selittävät ihmiset tulevat näkemään, niin arvaan ja päättelen… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Enemmän tai vähemmän sama sanotaan hänen kirjeessään Sinnettille, kirjoitettu samana päivänä:

Olen täällä yksin, vain kreivitär todistajana. Minulla ei ole mitään kirjoja, ei ketään apuna. Ja kuitenkin sanon teille, että Salainen oppi tulee olemaan 20 kertaa oppineempi, filosofisempi ja parempi kuin Isis, jonka se tulee tappamaan… [Mestarien kirjeet, s. 485.]

Onneksi ”Isistä” ei tapettu eikä vahingoitettu, kuten sen keskeytymätön ja runsas myynti painos painoksen jälkeen on osoittanut lähes vuosisadan ajan.
[e24] Useat keskeytykset häiritsivät usein H. P. B:n mieltä ja heijastuivat aika ajoin hänen työnsä edistymiseen. Voimme helposti päätellä tämän kreivittären huomautuksista hänen kirjeestään Sinnettille 11.1.1886:

S. oppiin ei ole lisätty sanaakaan 31.12. jälkeen, mutta jos voimme vain saada muutaman hiljaisen ja rauhallisen päivän, toivon Madamen jälleen kykenevän aloittamaan kirjoittamisen. [Letters to Sinnett, CXXVIII, s. 273.]

Kirjeessään 15.1. kreivitär ilmoittaa hänelle, että

Vihdoinkin Madame on keskittynyt jälleen tekemään S.O:ta, kokonaista kaksi viikkoa mennyt hukkaan. [Sama, CXXIX, s. 273.]

Kirjeessään 28.1. kreivitär ilmoitti kuitenkin hänelle:

S.O. on pantu syrjään, ei mitään työtä kahteen viikkoon. Babajeen teko – on todella paha juttu. Ihmettelen, mitä tulee seuraavaksi. [Sama, CXXXVI, s. 282.]

1.2. hän kirjoittaa kuitenkin Sinnettille, että

…Hän [H. P. B.] on keskittynyt ensimmäisen kerran kuukauteen tekemään S.O:ta. Koko tammikuu on mennyt hukkaan, lähes mitään ei ole tehty, ensin Selin, sitten Babajee. [Sama, CXXXVIII, s. 283-284.]

19.1. H. P. B:lle kirjoittamassaan kirjeessä ev. Olcott esitti hänelle joitakin uusia ajatuksia ja ehdotuksia. Hän kirjoitti:

Voit lähettää käsikirjoitukset osina: Subba Row käy sen läpi Oakleyn kanssa, ja se palautetaan sinulle. Hän kysyi, saako hän vapaasti lisätä tai muuttaa, mihin vastasin että tietenkin, juuri siksi häntä pyydettiin saattamaan se painokuntoon. Hän suostui sitten.
Olen ajatellut parempaa suunnitelmaa kuin ne muut julkaisemista ajatellen. ”Isiksen” kaltaiset paksut osat ovat liian painavia pideltäväksi luettaessa ja liian kalliita köyhille ihmisille. Jokakuisten osien julkaiseminen tietää jatkuvaa harmia postituksessa, rahan keruuta, postiosoitusten hankkimista jne. On olemassa myös riski, että käsiin jää peruutettuja tilauksia monien ennakkotilaajien ottaessa 2, 3, 4 tai puoli tusinaa osaa ja sitten lopettaessa, kun me taas luottaessamme heidän jatkavan painamme koko sarjan heitä varten ja lopulta meillä on irrallisia osia, joita ei voi myydä ja jotka kelpaavat vain kirjalaatikoiden pakkausmateriaaliksi tai paperikeräykseen. Ajatukseni on jakaa koko teos neljään osaan, jokainen puolet ohuempi kuin yksi ”Isiksen” osa, julkaista ne yksitellen (kuten Herbert Spencer tekee) hintaan, joka on kohtuullinen kustannus maksettaessa erikseen, ja panna ensimmäiseen osaan ”sisällysluettelo”, joka kertoo mitä osat I, II, III ja IV sisältävät. Tämä saa I osan ennakkotilaajan tai ostajan ostamaan kaikki muut. Tämän toteuttamiseksi sinulla täytyy olla a) selvä luonnos koko kirjasta; b) aineisto järjestetty niin, että se johtaa asteittain lukijan loppuun asti; c) ja ei mitään paluuta aiheeseen, kun se on kerran käsitelty. Jos jokin tärkeä asia tulee esille myöhemmin, se lisätään liitteeseen, jossa viitataan kussakin tapauksessa siihen asianomaiseen osaan ja sivuun, [e25] missä aihetta oli käsitelty. Lyhyesti sanottuna tehdä aivan päinvastoin kuin teimme ”Isiksessä”, joka oli eräänlainen kirjallinen tilkkupussi, jonka sisältö on sikin sokin. [Letters to Sinnett, CLXVII, s. 326.]

Kirjeessään Sinnettille joskus noihin aikoihin H. P. B. sanoo:

Lähetän teille kaksi tai kolme lukua S.O:a, ennen kuin lähetän ne Subba Row'lle Intiaan. Tahdon teidän katsovan ja lukevan sen, ennen kuin se kulkee S.R:n käsien läpi, ettei joku Hodgson sano jälleen, että S.O. oli Subba Row'n kirjoittama, kuten Isiksen oletettiin olevan. Nyt haluan TODISTAJIA. [Sama, LXXXIII, s. 197.]

16.2. eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille H. P. B. omien avustajiensa taholta tulleiden hyökkäysten ja panettelujen syvästi loukkaamana lausuu tuntemuksensa, että täytyy olla

…joitakin keinoja, jotta voisin tehdä loppuun tai mieluummin jatkaa työtä, niin että saan Salaisen opin valmiiksi. Nykyään tässä tilassani se on täysin mahdotonta. [H. S. Olcott, Old Diary Leaves, III, s. 366.]

Helmikuussa hra ja rva Sinnett vierailivat H. P. B:n luona Würzburgissa viipyen siellä noin kolme viikkoa. H. P. B:n täti Mme Nadeshda A. de Fadejev ja ”Solovjovit” olivat siellä suunnilleen samaan aikaan. Sinnett tarkasti päivämääriä jne. Incidents-kirjaansa varten, ja he sopivat tämän tulevan kirjan nimestä. Ilmeisesti Sinnett lähti ensin, ja hänen vaimonsa viipyi pitempään. Kirjeessään ev. Olcottille tältä ajalta, alkuperäiskirje ei ole enää saatavilla, H. P. B. sanoi:

Sinnett on lähtenyt oltuaan täällä kolme viikkoa, ja rouva [S.] jää vielä kymmeneksi päiväksi tai pitempään. Hän on hyvin ystävällinen ja kopioi minua varten Salaista oppia. Johdantona olevat monet säkeistöt, muinaista aikakautta ja kosmogoniaa käsittelevä ensimmäinen luku lukemattomine liitteineen on valmiina; mutta miten lähettää se Adyariin? Kuvittele, jos se katoaa? En muista siitä sanaakaan… [H. S. Olcott, Old Diary Leaves, III, s. 366.]

3.3.1886 H. P. B. kirjoittaessaan Sinnettille tuntuu olevan jälleen niin sanoakseni ”täydessä vauhdissa”, ja saamme tietää monia mielenkiintoisia asioita. Hän sanoo:

Joka aamu on uusi vaihe ja näkymä. Elän jälleen kahta elämää. Mestarin mielestä minun on liian vaikea katsoa jatkuvasti astraalivaloon S.O:tani varten, joten nyt noin kaksi viikkoa minut pannaan katsomaan kaikki tarvitsemani ikään kuin unessani. Näen suuria ja pitkiä paperikääröjä, joihin asiat on kirjoitettu, ja muistan ne. Siten kaikki patriarkat Aadamista Nooaan annettiin nähtäväkseni – rinnakkain rishien kanssa; [e26] ja puolessa välissä heidän keskellään on heidän symboliensa – tai personoitumiensa – merkitys. Set on Bhrigun kanssa kantarodun ensimmäinen alarotu, esim.: tarkoittaen antropologisesti – kolmannen rodun ensimmäistä puhuvaa inhimillistä alarotua, ja astronomisesti – (hänen vuosiensa 912 v.) tarkoittaen samalla kertaa aurinkovuoden pituutta tuona aikakautena, hänen rotunsa kestoa ja paljon muuta – (liian monimutkaista kerrottavaksi nyt). Lopulta Henok tarkoittaa aurinkovuotta, kun meidän nykyisen aikamme kesto päätettiin, 365 päivää – (”Jumala otti hänet, kun hän oli 365 vuotta vanha”) ja niin edelleen. Se on hyvin monimutkaista, mutta toivon voivani selittää sen riittävän hyvin. Olen saanut valmiiksi valtavan johdantoluvun eli esipuheen, prologin, kutsukaa sitä miten haluatte; vain sen osoittamiseksi lukijalle, ettei teksti edetessään, jokaisen osaston alkaessa sivulla, jossa on Dzyanin kirjasta ja ”Maitreya Buddhan” salaisesta kirjasta Champai chhos Nga käännettyä tekstiä (suorasanaisesta, ei tunnetusta runomitalla kirjoitetusta viidestä kirjasta, joka on verho), ole mitään kuvittelua. Minua käskettiin tekemään siten, jotta saataisiin nopea luonnos siitä, mitä tiedettiin historiallisesti ja kirjallisuudessa, klassisessa kirjallisuudessa sekä maallisessa ja pyhässä historiassa – 500 vuoden aikana ennen kristillisen ajanjakson alkua ja 500 vuoden aikana sen jälkeen, magiasta, universaalin Salaisen opin olemassaolosta, jonka opin tunsivat jokaisen maan filosofit ja vihityt ja jopa useat kirkkoisät, kuten Clemens Aleksandrialainen, Origenes ja muut, jotka olivat vihittyjä. Se kuvaa myös mysteerejä ja joitakin rituaaleja. Ja voin vakuuttaa teille, että nyt julkaistaan mitä erikoisimpia asioita, ristiinnaulitsemisen koko kertomus jne., jonka osoitetaan perustuvan yhtä vanhaan rituaaliin kuin maailma – kokelaan ristiinnaulitsemiseen sorvipenkille – koetuksia, helvettiin laskeutumista jne., kaikki arjalaisia. Koko tähän asti orientalisteilta huomaamatta jäänyt kertomus on löydettävissä jopa eksoteerisena Purânoista ja Brahmanoista ja se selitetään ja täydennetään sitten sillä, mitä esoteeriset selitykset antavat. Miten orientalistit ovat voineet jättää sen huomaamatta, se menee yli ymmärryksen. Mr Sinnett, rakas ystävä, minulla on faktoja kahteenkymmeneen Isiksen kokoiseen kirjaan; mutta minulta puuttuu kieli, taito niiden kokoamiseksi. Tulette pian näkemään tämän prologin, lyhyen yleiskatsauksen tuleviin mysteereihin tekstinä – joka käsittää 300 suurta arkkia… [Letters to Sinnett, LXXX, s. 194-195. Ks. edempänä, missä käsitellään III osan aihetta ja missä tätä H. P. B:n kirjettä analysoidaan huolellisesti ja sitä, että se koskee mahdollista III osaa.]

Kreivitär kertoi kirjeessään 12.3. Sinnettille:

…Lukiessani ensimmäistä lukua olin niin hämmentynyt ”säkeistöistä” ja ”kommentaareista”, etten voinut ymmärtää niistä mitään. Madame kirjoitti sitten edelliset punaisella musteella, jälkimmäiset mustalla musteella, ja nyt ne on helpompi käsittää, koska välttyy ajatusten sekaannukselta. Tästä tuli mieleen seuraava idea, että S.O:ssa säkeistöt pitäisi painaa punaisella ja kaikki vieraskieliset sanat eri värillä, tiibet keltaisella, kiina sinisellä, kreikka violetilla jne. se olisi omintakeinen ja välttäisi sekaannuksen. [Letters to Sinnett, CXLVII, s. 294.]

Ilman pienintäkään epäröintiä tällaisia ajatuksia ja ehdotuksia virtasi ihmisiltä, joilla ei ollut harmainta aavistustakaan tavallisista painomenetelmistä tai väripainatukseen liittyvistä vaikeuksista. Tällaisiin suunnitelmiin liittyvät kustannukset olisivat olleet tähtitieteelliset. [e27] Kirjeessään 22.3., New Yorkista William Quan Judge kertoo H. P. B:lle että

Teidän Salainen oppinne pitäisi suojata täällä. Koska olette Amerikan kansalainen, se voidaan tehdä. Onko Sinnett huolehtinut tästä tahollaan. Jos te ette huolehdi, hän laiminlyö sen. [Sama, CLX, s. 314. Kursivoidun lauseen on H. P. B. alleviivannut Judgen kirjeestä.]

Samaan aikaan H. P. B. itse kirjoittaessaan Judgelle vain kaksi päivää myöhemmin, nimittäin 24.3. sanoo:

Odotan teiltä kovasti Salaista oppia koskevaa järjestelyä. Sellaiset faktat, sellaiset faktat, Judge, joita mestarit antavat, tulevat ilahduttamaan vanhaa sydäntänne… [Reminiscences, s. 101.]

Huhtikuussa 1886 W. Q. Judge aloitti New Yorkissa The Path -aikakauslehden, ja sen ensimmäisessä numerossa oli seuraava ilmoitus:

Salainen oppi – Mme H. P. Blavatsky on nyt syventynyt tähän työhön Saksassa, jonne hän matkusti viime vuonna terveytensä vuoksi. Aihe on mielenkiintoinen ja kirjoittajan ponnistusten tulos tulee merkitsemään uuden aikakauden alkua. Se ei tule olemaan ainoastaan Hunnuttoman Isiksen laajennettu painos tai selitys, vaan tulee sisältämään ehtymättömän lähteen tietoa. Siinä tulee olemaan sanatarkkoja kohtia Dzyanin kirjasta ja Tsong-Kha-pan Limristä [Lamrim] ja vanhoista kommentaareista, joihin tutustuminen ei tähän asti ole ollut mahdollista, ja suurta huomiota tullaan kiinnittämään oppiin ihmiskehityksestä, jumalalliseen eli valkoiseen magiaan ja inhimilliseen eli mustaan magiaan. Osa, joka käsittelee aihetta jumalallisesta hermafrodiitista, on erittäin kiintoisa. Se tulee jakautumaan neljään osaan, muinaiseen, vanhaan, keski- ja nykyaikaan esittäen täydellisiä jaksoja okkultismin ja magian kehityksestä uskonnollisessa ja ei-uskonnollisessa valossa. [The Path, New York, Vol. I, No. 1, huhtikuu 1886, s. 29.]

Keväällä 1886 H. P. B. päätti muuttaa Oostendeen. Tri F. Hartmannin sekä Mary ja Gustav Gebhardin huhtikuisten vierailujen jälkeen hän lähti Würzburgista 10.5. seuranaan neiti E. Kislingbury, joka oli myös tullut lyhyelle käynnille. Kreivitär Wachtmeister saattoi hänet matkaan ja lähti sitten itse Mary Gebhardin kanssa tri Hartmannin luo Kempteniin, Itävaltaan. Kölnin kautta suuntautuneen matkansa aikana H. P. B. suostui Gustav Gebhardin pyynnöstä vierailemaan heidän vieraanvaraisessa kodissaan Elberfeldissä [Elberfeld on nykyään Wuppertalin kaupunginosa – suom. huom.]. Siellä ollessaan hän liukastui makuuhuoneensa parkettilattialla, nyrjäytti nilkkansa ja satutti jalkansa, mikä vaati melko pitkän toipumisen, jonka aikana hänen sisarensa Vera Petrovna de Zhelihovsky tyttärensä Vera Vladimirovnan kanssa tuli Venäjältä vierailemaan hänen luonaan.
[e28] Elberfeldistä meillä on otteita H. P. B:n kirjeistä kreivittärelle. Yhdessä niistä hän valittaa sitä, että

S.O:n virta on pysähtynyt, ja vie kaksi kuukautta, ennen kuin voin toipua siihen tilaan, missä olin Würzburgissa… [Reminiscences, s. 41.]

mutta toisessa kirjeessä hän tekee melko arvoituksellisen huomautuksen sanoen, että

Salaisen opin käsikirjoitus tulee takaisin kunnianarv. ystävältämme; hän pitää sitä paljon parempana kuin johdantoa – eikä edes puolta tusinaa sanaa ole korjattu. Hän sanoo, että se on täydellinen. [Sama, s. 62.]

Mitään viitettä ei ole siitä, kuka ”kunnianrv. ystävä” on saattanut olla.
Sikäli kuin tiedämme, H. P. B. lähti 8.7. Elberfeldistä Oostendeen Brysselin kautta, sukulaisensa seuranaan. On mahdollista, että hän pysähtyi Pariisissa lyhyeksi aikaa, ja saavuttuaan määränpäähänsä asettui Villa Novaan, 10 Boulevard Van Isgham.
Joskus heinäkuun ensimmäisen tai toisen viikon aikana H. P. B. kirjoitti kreivittärelle sanoen:

Yritän kirjoittaa Salaista oppia. Mutta Sinnett, joka on täällä muutaman päivän, tahtoo suunnata kaiken huomioni pahuksen Muistelmiin. Rouva Sinnett ei voinut tulla, ja Sinnett jättää minut pian. [Reminiscences, s. 63.]

H. P. B:n kirje ev. Olcottille 14.7.1886 selittää monia asioita. Hän kirjoittaa:

No niin, S.O:sta. Miten voin vastata sinulle, mitä kysyt? Pyysin Sinnettiä tekemään sen, sillä hänen asiansa on sanoa, kun hän on lukenut tähän asti kirjoitetun. Kirjoitan järjestelystä seuraavassa tai sitä seuraavassa kirjeessä. Tietysti S[ubba] R[ow]:n neuvo on arvokas, ja jos saat hänet pitämään käsikirjoitusta vain kuukauden, niin se on erinomaista. Mutta entäpä jos hän pitää sitä määräämättömän ajan? Sen täytyy olla osina – sanoo Sinnett, ja sen on jatkuttava niin kauan kuin sille on kysyntää – epämääräisen ajan ja sen täytyy alkaa tänä keväänä. Se tullaan järjestämään siten, että ihmiset tulevat maksamaan etukäteen ainoastaan siitä, mitä on jo julkaisijan käsillä, ja sen on ilmestyttävä samaan aikaan täällä ja Amerikassa – mistä Redway on kirjeenvaihdossa Boutonin kanssa. Lähetän nyt hoidettavaksesi ja sinun vastuullesi ”Alkulauseen lukijalle” sekä varsinaisen Salaisen opin ensimmäisen luvun. Johdattavana alkukirjana on yli 600 sivua isoja kirjoitusarkkeja, jotka esittävät eittämättömiä, historiallisesti todistettuja tosiasioita adeptien olemassaolosta ennen kristillistä ajanjaksoa ja sen alettua ja siitä, että kirkkoisät ovat tunnustaneet Vanhan ja Uuden testamentin sisältämän kaksinkertaisen esoteerisen merkityksen. Lisäksi siinä on todisteita siitä, että kristillisten oppien todellinen lähde on vedalaiselta ja brahmalaiselta kaudelta peräisin olevissa arjalaisissa vanhimmissa MYSTEEREISSÄ [e29], todisteita siitä, että se on esitetty eksoteerisissa samoin kuin esoteerisissa sanskritinkielisissä teoksissa. Tämän tulen lähettämään myöhemmin, jos Subba Row hyväksyy 1. luvun, joka muodostuu Dzanin (eli Dzyanin) kirjasta otetuista seitsemästä säkeistöstä ja jota kommentoidaan ja selitetään, kuten sitä käsittelevässä kolmessa sanastossa – sanskritiksi, kiinaksi ja tiibetiksi. En voi lähettää sitä ilman, että saan siitä kopion, sillä jos se katoaa matkalla tai muuten turmeltuu, en voi kirjoittaa sitä uudelleen. Nyt olen yksin, kukaan ei ole kopioimassa tai auttamassa minua. Kahdessa viikossa lähetän sinulle johdannon ja 1. luvun. Mutta sinun on pakotettava S.R. lukemaan se eikä panemaan sitä syrjään ja jättämän vapaa-ajan puuhaksi, niin kuin hän aina tekee… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Kuvateksti
Kuva V: Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari K. H:n kirjeestä tri Hübbe-Schleidenille mestari M:n käsialalla.
Kuva VA: Faksimile presipitoidusta kopiosta mestari M:n kirjeestä tri tri Hübbe-Schleidenille lisäviestein.
Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistoista. Kopioitu luvalla.

Tämän ajanjakson yhteydessä törmäämme kuitenkin joihinkin kronologisiin epämääräisyyksiin, jotka on erittäin vaikea selvittää.
Meillä on yksiselitteinen selostus kreivittäreltä, jossa sanotaan että

Juuri ennen Würzburgista lähtöään H. P. B. oli lähettänyt Salaista oppia koskevia käsikirjoituksiaan Adyariin ev. H. S. Olcottille, Seuran puheenjohtajalle. H. P. B. oli innokas kuulemaan hänen mielipiteensä, koska Olcott oli auttanut niin paljon Isiksen kanssa. Hän myös toivoi, että käsikirjoitus lähetettäisiin Subba Row'lle, ja tätä kiinnosti muutama lukemansa sivu niin paljon, että oli halukas näkemään enemmän… [Reminiscences, s. 66.]

Kreivitär kuvaa kuinka H. P. B. lähti Würzburgista ja puhuu ”vakavasta tehtävästä koota kaikki matkatavarat, joihin kuuluivat tyynyt, päiväpeitteet, pienet laukut ja arvokas laatikko, joka sisälsi Salaisen opin käsikirjoituksen; tämä ei ollut koskaan hänen näköpiirinsä ulkopuolella…”
Kreivitär palasi Ruotsiin heinäkuussa 1886 ja oli syksyllä taas H. P. B:n luona, tällä kertaa Oostendessa. Ilmeisesti H. P. B. pyysi häntä matkustamaan Lontooseen hoitamaan joitakin yksityisasioita hänen puolestaan, ja hän lainaa paria H. P. B:n kirjettä, jotka hän sai Lontoossa. Seuraava ote on yhdestä niistä:

Lähetin eilen sähkeen, jossa kysyin, voisinko lähettää sinulle Lontooseen käsikirjoitukseni, koska minun on lähetettävä ne viivytyksettä eteenpäin Madrasiin. Louisen aviomies on pakannut ne erittäin hyvin, sitonut ja ommellut ympärille vahakankaan sen suojaksi matkaa varten, joten sinulla ei ole mitään muuta vaivaa siitä kuin vakuuttaminen. Ole hyvä, tee sinä se. Olet ainoa, johon ehdottomasti luotan. Olcott kirjoittaa, että Subba Row on niin innostunut käsikirjoituksesta, että hän on kysymässä postia heti kun se tulee jne. ja Mestari on määrännyt hänet, siltä vaikuttaa, käymään sen läpi. Ole hyvä ja lähetä se eteenpäin saman tien ja vakuuta se vähintään 150 tai 200 punnan arvosta, sillä jos se katoaa – niin hyvästi! – joten lähetän sen tänään osoitteeseesi ja vastaa heti kun olet saanut sen. [Sama, s. 66.]

[e30] On mahdotonta varmistua, vaikka on aivan todennäköistä, että kyse on kahdesta eri osasta kuuluisaa käsikirjoitusta – yhdestä, joka oli mennyt Adyariin Würzburgista, ja toisesta, joka oli lähdössä sinne. On jopa todennäköistä, että oli peräti kolme postituskertaa, joissa tämän käsikirjoituksen eri osat menivät Adyariin. Kreivitär antaa meille otteita kahdesta muusta kirjeestä, jotka hän sai H. P. B:ltä ollessaan Lontoossa asioita toimittamassa. Yhdessä niistä H. P. B. sanoo:

Olen kuullut, että ennakkotilauksena Salaisen opin tilanneet ihmiset alkavat tulla kärsimättömiksi – eikä asialle voi mitään. Kuten tiedät, työskentelen 14 tuntia päivässä. Viimeisimmät Adyariin lähetetyt käsikirjoitukset eivät tule takaisin ennen kuin kolmen kuukauden kuluttua, mutta sitten voimme aloittaa julkaisemisen. Subba Row tekee arvokkaita huomautuksia, niin Olcott kertoo minulle.

Toisessa kirjeessä H. P. B. kertoo hänelle että …

Viime yönä, sen sijaan että olisin mennyt vuoteeseen, minut pantiin kirjoittamaan kello yhteen asti. Kolmoismysteeri ilmoitettiin – se, mistä luulin, ettei sitä koskaan annettaisi – se on… [Reminiscences, s. 67 ja 68. Loppupisteet toisessa otteessa ovat kreivittären lainaamassa kohdassa.]

Palattuaan H. P. B.n luo ja asetuttuaan siellä aloilleen kreivitär ilmoitti että

… Hra Z. lähti pian, ja aloitimme jälleen tavallisen rutiinin ja Salaisen opin kirjoittaminen jatkui sinnikkäästi… [Sama, s. 68-69.]

On todennäköistä, että herra Z tarkoittaa herra Zornia, joka oli organisoimassa teosofista työtä Odessassa Venäjällä.
Kirjeessään tri Anna Bonus Kingsfordille 23.8.86 H. P. B. sanoo:

Olen kovassa työssä nykyään, sillä pelkään etten saa valmiiksi ”Salaista oppiani”, jos odotan kauan. Mitä tahansa siitä tulee kirjallisena tuotteena, ihmiset oppivat siitä enemmän kuin yhden uuden asian. [E. Maitland, Anna Kingsford, Vol. II, s. 251-252.]

Kirjeessään Sinettille 21.9.86 H. P. B. sanoo:

Olen lähettänyt S.O:n ensimmäisen osan Adyariin ja teen nyt toista osaa – Muinaista. [Letters to Sinnett, C, s. 222.]

Saamme lukea monista mielenkiintoisista tosiasioista H. P. B:n kirjeestä ev. Olcottille 23.9.1886, jossa toinen osa käsikirjoitusta tulee näköpiiriin. Hän kirjoittaa:

Lähetän sinulle Salaisen opin käsikirjoitukset rva Gebhardin kautta, joka vakuuttaa lähetyksen 3 000 tai 4 000 markan arvosta – hän vei ne mukanaan Elberfeldiin, minne hän palasi. Lähetän nyt [e31] ainoastaan Esipuhe-jaksosta ensimmäisen osan, ja kahdessa viikossa tulen lähettämään S.O:n todellisen oikean, Muinaisen ajanjakson ja 7 säkeistöä Dzyanin kirjasta kommentoituina. 1. johdanto-osassa on seitsemän jaksoa eli lukua ja 27 liitettä, useita liitt. liitettyinä jokaiseen jaksoon yhdestä kuuteen jne. Nyt kaikki tämä tekee joko enemmän tai joka tapauksessa yhden niteen, eikä se ole S.O. vaan johdanto siihen. Se on ehdottoman välttämätön, sillä jos yleisö alkaa lukea Muinainen-osaa, se tulisi hulluksi luettuaan liian metafyysistä tekstiä. Nyt se on järjestetty siten, että liitteet voivat joko olla kuten ohessa lukujen yhteydessä tai ne voidaan ottaa pois ja sijoittaa erilliseen osaan tai kunkin osan loppuun, mutta liitettä ei voi panna tästä osasta tai alustavista luvuista II osaan tai I kirjaan, Muinainen-osaan; olen huolellisesti merkinnyt liitteen jokaisen sivun otsikkonumerolla ja mihin jaksoon tai lukuun se kuuluu. Jos poistat liitteen, silloin ei johd. jaksoissa ole 300 sivua painettuna, ja ne menettävät kiinnostavuuden. Tee kuitenkin niin kuin haluat, mutta älä hukkaa sivuja äläkä salli niiden turmelemista. Jos sinä tai S. Row pidätte jotakin liiallisena, vetäkää sen yli kevyesti; ja jos tahdotte lisätä, kirjoittakaa lisäys paperille ja kiinnittäkää se asianomaiseen sivuun. Muista – tämä on minun viimeinen suuri teokseni, en voisi kirjoittaa sitä uudelleen, jos se hukataan, pelastaakseni elämäni tai Seuran elämän, mikä on enemmän… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Edellä olevasta voidaan kuitenkin vetää se väistämätön johtopäätös, että olipa mitkä tahansa käsikirjoitukset lähetetty Adyariin tuohon päivään mennessä, ennen pitkää niitä lähetettäisiin enemmän.
H. P. B:n kirje Sinnettille joskus vuoden 1886 syksyllä sisältää seuraavan tiedon:

…sitten hän [Djuan Khool] kertoi minulle, että Mestari lähetti teille sanan ja pyysi minua kertomaan teille: ”Sinnett on ilmeisesti unohtanut, mitä hän oli lukenut 7 säkeistön kommentaareista (II kirja, Muinainen aikakausi). Muutoin hän olisi tiennyt, että siitä, mitä siinä on selvästi sanottu, voisi Mr Crookes kirjoittaa seitsemän sellaista vihkosta (kuten protyylistä), jos hän vain tietäisi siitä. Ei mitään sellaisia tieteellisiä oikeaoppisia sanoja käytetty S.O:ssa, mutta kaikki, mitä voidaan ilmoittaa tällä vuosisadalla, on siinä, ja kemiasta ja fysiikasta on enemmän kuin mitään muuta. Jos Sinnett on halukas lukemaan nuo osat Crookesille – tai Crookes tahtoo lukea ne itse – lähettäkää heille kaikin mokomin käsikirjoitukset…”
On totta, että aina siitä pitäen kun läksitte, Mestari on saanut minut päivittäin lisäämään jotakin vanhoihin käsikirjoituksiin, niin että paljon siitä on uutta ja paljon enemmän, mitä en itse ymmärrä… [Letters to Sinnett, CIII, s. 225-226.]

18.10.1886 H. P. B. kirjoitti melko pateettisen kirjeen uskolliselle ystävälleen G. Subbiah Chettylle, joka asui silloin Adyarissa, ja sanoi:

…olen yleensä huonossa kunnossa ja Salainen oppi imee kaiken huomioni ja vie kaiken aikani

[e32] ja lisää jälkikirjoituksena:

Ole kiltti ja sano Olcottille, että jos, kuten hän luulee, Subba Row'lla ei ole aikaa käydä S.O:ta läpi, on parempi etten lähetä sitä Adyariin… [Kopioitu Adyarin arkiston kirjeestä.]

Lokakuun 1886 The Theosophistissa (Vol. VII, s. 62) on seuraava ilmoitus ilman allekirjoitusta otsikolla ”Kirjallisia ja henkilökohtaisia tiedotuksia”, joka on mitä todennäköisimmin ev. Olcottin kirjoittama:

On ilahduttavaa saada tietää, että ”Salainen oppi” edistyy vakaasti. Mr Sinnett kirjoittaa, että yhden ”Isiksen” osan verran on jo valmiiksi kirjoitettuna; ja eräästä toisesta lähteestä saimme tietää, että syvälliseltä oppineisuudeltaan ja analyysiltaan samoin kuin aineiston järjestelyltään siitä tulee parempi kuin ”Isis”. Vaikka johtaja kauan sitten tarjoutui palauttamaan rahat rekisteröidyille ennakkotilaajille, tuskin ketkään käyttivät sitä hyväkseen ja tuntuivat vaistomaisesti käsittävän, että sellaisia kirjoja ei kyhätä kuin päivän romaaneja, vaan ne ovat vuosien työtä. ”Isiksen” varsinainen kirjoittaminen vei kaksi vuotta sellaista keskeytymätöntä työtä, että Mme Blavatsky ei tuolloin kuuteen kuukauteen koskaan poistunut asunnostaan vaan istui siellä kirjoittamassa jatkuvasti. Sen jälkeen kun hän ilmoitti ”Salaisen opin” olevan valmisteilla, hän on kaksi kertaa joutunut vuoteen omaksi viikoiksi ja on kerran juuri ja juuri selvinnyt hengissä ihmeen avulla; ja sen lisäksi hän on joutunut kestämään taannoisen häntä vastaan käydyn salaliittohankkeen, joka oli tuskin sopivaa kirjaa kirjoittavalle mielelle. Teos etenee kuitenkin nopeasti, ja epäilemättä osoittautuu oikeaksi vanha sananparsi, että ”kärsivällinen odottaminen ei mene hukkaan”.

T. Subba Row'n asenteesta oli tulossa erittäin kielteinen. Hän oli melko oikukas toisinaan, ja hänen brahmalainen kasvatuksensa vaikutti häneen huomattavassa määrin. Hän vastusti kaiken korkeamman, aikaisemmin esoteerisen opetuksen paljastamista. Hänen länsimaalaisiin kohdistuva epäluottamuksensa oli voimakasta eikä hän koskaan täysin hyväksynyt sitä, että ”nainen” saattoi niin vapaasti esittää okkulttisia oppeja. Näiden on täytynyt olla hänen henkilökohtaisen luonteensa omituisuuksia, koska hän oli todellisuudessa mestari M:n, H. P. B:n oman opettajan, korkea chela ja oli kiistämättä jonkin asteen vihitty. Subba Row'n yhteistyö Salaisen opin toimittamisessa oli tulossa joka päivä kyseenalaisemmaksi.
Meillä on vielä yksi kohta H. P. B:n kirjeestä Sinnettille, kirjoitettu joskus samana syksynä [1886]. Hän sanoo:

Sillä välin minulla on suuri ilo lähettää teille muutama sivu, jotka olen napannut I kirjasta, Muinainen ajanjakso, jonka alun olette nähnyt, ja pyydän teitä lukemaan ne huolellisesti. Jos nyt ette pidä sitä niin kuin sanotte pitkäveteisenä tai niin kuin hän sanoo – olipa sen nimi mikä tahansa – sitten minä olen Battenberg! Tämä kirjoitettiin Villa Novassa, kun läksitte, ja kreivitär on kopioinut sen [e33] kaiken kauan sitten. Älkää vain armeliaisuuden tähden hukatko noita 8 sivua tai viette minut perikatoon menetetyn ajan ja muunkin vuoksi. Jos mielestänne on sopivaa, olkaa kiltti ja näyttäkää sitä Crookesille; jos ei – vastatkaa minulle, että olen typerys – kuten tavallista, ja sitten lähettäkää takaisin sekä nuo 8 sivua että Mohinin Memoir. Minun TÄYTYY lähettää se Adyariin Olcottille… [Letters to Sinnett, CII, s. 224-225.]

H. P. B:n kirjeestä Olcottille 21.10.86 paitsi että saamme tietää joukon mielenkiintoisia asioita käynnissä olevasta työstä, niin saamme myös uutta ja melko omituista tietoa vielä yhden käsikirjoitusosan postittamisesta Adyariin. H. P. B. kirjoittaa:

Vain kuukausi sitten annoin Mme Gebhardille S.O:n käsikirjoituksen postitettavaksi Elberfeldistä – ja vakuutettavaksi sen 3 000 markan edestä. No, eilen illalla, kun kirjoitit minulle, että se ei vielä siihen mennessä ollut tullut, sähkötin hänelle kysyäkseni, eikö hän ollut lähettänyt sitä (hän oli pyytänyt minua kopioimaan joitakin asioita ennen lähettämistä) ja hän vastasi, että hän oli lähettämässä. Sen jälkeen, mitä sanot S.R:stä, ettei hän tahdo edes katsoa sitä, on tietysti parempi, että se painetaan ilman hänen suostumustaan. Sillä tahdon aloittaa tänä keväänä sen tekemisen ja tulen menemään Lontooseen sen vuoksi. Minun on pakko – oikoluvun ja British Museumin ja kirjojen takia. Mutta mitä teen nyt 2. osalle, todellisen ikivanhan opin alulle – missä minulla on ties kuinka monta sanskritin sanaa ja lausetta ja ties kuinka monen eksoteerisen hinduallegorian esoteerinen merkitys heidän kosmogoniastaan ja teogoniastaan? Voitko pyytää Shrinivas Row'ta ja Bhavani Row'ta auttamaan minua? Silloin voisin lähettää 2. osan, joka käsittää kirjat 1, 2 ja 3. Ellei joku auta, en tiedä mitä tehdä. Entä kuka tekee sanaston? Minä en voi eikä minulla ole aikaa, ja Mohini tuskin tekee. Ole hyvä ja vastaa heti. Sen on melkein kokonaan antanut 'vanha herrasmies' ja Mestari, ja siinä on ihmeellisiä asioita, sen sanon. Mutta jonkun täytyy katsoa sanskritinkielisen ja eksoteerisen käännöksen oikeellisuus. Saat vielä nähdä, että tämä kirja tulee tekemään meistä kuuluisia (sinusta ja minusta).
Sillä välin olen kirjoittanut Mme Gebhardille ja pyytänyt lähettämään I osan käsikirjoitukset takaisin tänne eikä Adyariin. Se näyttää turhalta, koska Subba R:sta ei enää ole toivoa. Enempää en sitten sanokaan… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskappaleesta.]

Mikä lieneekään ollut täydellinen ja yksityiskohtainen kertomus ensimmäisten käsikirjoitusten lähettämisestä Adyariin, sitä emme todennäköisesti saa koskaan täysin tietää asiakirjatodisteiden niukkuudesta johtuen, mutta varsinainen Adyarin arkistossa oleva käsikirjoitus ilmaisee hyvin mielenkiintoisen asiakirjan.
Se on kreivitär Constance Wachtmeisterin ja Mary Gebhardin käsialaa, ja jotkut säkeistöt on kirjoitettu punaisella musteella, kuten kreivitär oli ehdottanut. Se aloittaa ”Lukijalle” otsikoidulla osalla ensimmäisen kappaleen, joka kuuluu: ”Erehdys tulee alas kaltevaa pintaa pitkin, mutta totuuden on työläästi kiivettävä ylös kukkulalle.”

Kuvateksti:
Faksimile Salaisen opin I osan ensimmäisen luonnoksen käsikirjoitussivusta, joka on Mary Gebhardin käsialalla tehty ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.

[e35] On korostettava, että saatavilla olevat tosiasiat osoittavat, että mitä käsikirjoituksia postitettiinkin Adyariin v. 1886 tai 1887, H. P. B. säilytti kopioita joistakin niistä. Ne olivat hänen mukanaan Lontoossa myöhempinä vuosina. Kun jotkut hänen silloin vielä julkaisemattomista monista kirjoituksistaan koottiin yhteen ja julkaistiin v. 1897 nimellä ”Salainen oppi, III osa”, tämä osa sisälsi huomattavan määrän lukuja, jotka ovat joko samoja tai melkein samoja kuin joidenkin nyt Adyarissa sijaitsevien, niin kutsuttujen alkuperäisluonnosten luvut. Vaikuttaa siltä, että ne, jotka olivat vastuussa niin kutsutusta III osasta, olivat täysin tietämättömiä tämän aineiston olemassaolosta Adyarissa, kuten jotkin seuraavista tosiasioista lopullisesti todistavat.
Seuraava ilmoitus on löydettävissä The Theosophistin sivuilta:

…Eräs toinen mielenkiintoinen ”löytö” on Salaisen opin ensimmäisen osan ensimmäinen käsikirjoitus…Tämä on ilmeisesti se käsikirjoitus, jonka H. P. B. lähetti Oostendesta v. 1886 T. Subba Row'lle. Salainen oppi, sellaisena kuin se nyt on, on laajennettu versio tästä ensimmäisestä käsikirjoituksesta, vaikka myöhemmässä tarkistuksessa on jätetty pois joitakin osia, jotka ovat tässä alkuperäishahmotelmassa… [Allekirjoittamaton, mutta luultavasti Annie Besantilta, The Theosophistissa, Vol. XLIII, maaliskuu 1922, s. 533-534.]

”Alkuperäisluonnoksen” (eli ”ensimmäisen luonnoksen”) Johdanto-osa oli lyhentämättömänä vuonna 1888 julkaistussa teoksessa. I luvun ensimmäinen jakso käsitteli hermeettisiä ja muita muinaisaikaisia kirjoja. II luvun ”Valkoinen ja musta magia teoriassa ja käytännössä” oli julkaistu artikkelina ”1800-luvun kieltoja ja virheitä” Luciferissa, Vol. X, kesäkuu 1892, ja outoa kyllä, sitä käytettiin ”III osassa”. III luvusta, joka käsittelee transsendentaalista algebraa ja ”Jumalan ilmoittamia” numeroita mystisissä nimissä, tuli X luku ”III osassa” yhdessä muun matematiikkaa ja geometriaa koskevan aineiston kanssa. Muut alajaksot, kuten ne jotka käsittelevät kuusikulmiota ja keskipistettä, Tyanan adeptia, kabiireja eli mysteerijumalia ja muita, sisältyvät kaikki ”III osaan”. Arvokas materiaali nimeltään ”Tähtienkelipalvonta Rooman kirkossa jne.” julkaistiin Luciferissa, Vol. II, heinäkuu 1888, toisin sanoen vielä H. P. B:n elinaikana; sitä laajennettiin ja parannettiin lisäselityksillä.
Vuoden 1886 käsikirjoituksen toinen osa kuuluu: Salainen oppi, I kirja, Muinainen aikakausi. I luku, Pilkahdus ikuisuuteen. Kosminen kehitys seitsemässä vaiheessa.

Kuvateksti:
Faksimile Salaisen opin yhden version yksittäisestä sivusta, joka on kirjoitettu H. P. B:n käsialalla ja jota säilytetään Adyarin arkistossa.

[e37] Ensimmäinen jakso on nimeltään ”Kirjan lehtiä esihistorialliselta kaudelta” ja se alkaa sanoin: ”Muinaisaikainen käsikirjoitus – kokoelma palmunlehtiä, jotka on jollain erikoisella tuntemattomalla tavalla tehty veden-, tulen- ja ilmankestäviksi – on kirjoittajan silmien edessä.” Se jatkaa sitten heti ympyrään ja sen keskipisteeseen, mutta ei mainitse puhdasta valkoista kiekkoa. Kahdenkymmenenkahden sivun jälkeen esitetään ensimmäinen säkeistö, ja liitteen jokaiseen lukuun luvataan yleinen sanasto. Jokaista säkeistöä koskevat selitykset on pantu alahuomautukseksi eikä tekstiin, kuten on vuoden 1888 painotyön lopullisessa versiossa. Tämän säkeistön kommentaari alkaa: ”Salainen oppi esittää kolme perusväittämää”, sanat, jotka ovat lopullisessa versiossa I osan sivulla e41 [suomennetussa vuoden 1910 editiossa s. 41]. Sitten seuraa teksti, josta tuli julkaistun teoksen kommentaarit, ja jokaisen säkeistön kaikki selitykset esitetään perättäin eikä shloka [säe] shlokalta.
II osasta eli kirjasta ainoastaan muutama sivu on käsikirjoituksessa, kaikkiaan yhdeksäntoista. Niiden otsikot ovat: ”Muinainen kronologia, kierrokset, antropologia” ja osittain ne ovat julkaistun teoksen ”Alkuhuomautusten” karkea muotti ja osittain ovat lyhyt viittaus kronologiaa ja rotuja koskevaan opetukseen, joita tuo osa käsittelee.
10.12.1886 ev. Olcottin päiväkirjamerkintä sanoo, että S.O:n käsikirjoitukset on saatu. Old Diary Leaves -kirjassaan (III, s. 385) hän kirjoittaa seuraavaa:

Samoihin aikoihin sain H. P. B:ltä T. Subba Row'n ja minun luettavaksi ja tarkastettavaksi Salaisen opin I osan käsikirjoituksen. Subba Row silloisessa saivartelevassa mielialassaan kieltäytyi kuitenkin tekemästä muuta kuin lukemaan sen sanoen, että siinä oli niin paljon virheitä, että jos hän koskisi siihen, hänen pitäisi kirjoittaa se kokonaan uudelleen! Tämä oli pelkkää närkästystä, mutta teki hyvää, sillä kun raportoin hänen huomautuksestaan H. P. B:lle, tämä oli kovasti huolestunut ja ryhtyi käymään käsikirjoitusta mitä huolellisimmin läpi korjaten monia virheitä, jotka johtuivat hutiloinnista kirjallisissa metodeissa, ja tehden eurooppalaisten ystävien avulla sen kirjan, mikä se nyt on.

Adyarin vuosikokouksen tervehdyspuheessa 27.12.1886 eversti sanoi:

Ensimmäisen osan käsikirjoitus on lähetetty minulle ja on tarkastettavana. Ilahdutan teitä ilmoittamalla, että se enemmän kuin puolustaa hänen mainettaan oppineisuudessa ja kirjallisissa kyvyissä. Teos tulee luultavasti laajenemaan viideksi osaksi, joista kukin vastaa suunnilleen Hunnuttoman Isiksen yhtä osaa, ja ensimmäinen eli johdanto-osa julkaistaan pian Lontoossa ja New Yorkissa. [The Theosophist, Vol. VIII, liite, tammikuu 1887, s. xx-xxi.]

[e38] Samanlainen tieto sisältyy hänen päätöspuheeseensa 28.12. Adyarin kirjaston avajaisissa.

Ja nyt, ennen lopettamista, sallikaa minulle hetki ilmoittaakseni, että olen saanut itselleni ensimmäisen osan koko viisiosaisesta käsikirjoituksesta, jonka Mme Blavatsky on kirjoittanut Salaisesta opista; ja että jopa sen pintapuolinen lukeminen on vakuuttanut minua paremmat kriitikot, että siitä tulee yksi tärkeimmistä kirjoituksista, joita on koskaan tehty filosofisen ja tieteellisen oppineisuuden alalla, oppineen tekijänsä merkkiteos ja kunnianosoitus Adyarin kirjastolle, jonka perustajia hän on. [Sama, s. xlvii.]

Vuosi 1887 alkaa H. P. B:n kirjoittamalla kirjeellä ev. Olcottille 4.1. Näyttäisi silti, että Subba Row piti lopulta teoksen joistakin osista, vaikka hänellä oli ehdottomia ennakkoluuluja muiden osien suhteen. H. P. B. kirjoittaa:

Olen iloinen siitä, että Subba Row pitää Johdannostani. Mutta se on vain ikään kuin alustava osa, ja todellinen alkuperäinen oppi on I osassa, jonka lähetän sinulle, kun Fawcett tulee 20. päivänä, ja hän tuo sen sitten Englantiin itse – sillä minä en voi lähettää sitä tai oikeammin vakuuttaa sitä täältä.
Joten pidä muut käsikirjoitukset, kunnes olet lukenut kummatkin ja katso, mitä muutoksia on tehtävä. Anna S.R:n tehdä, mitä hän haluaa. Annan hänelle vapaat kädet. Luotan hänen viisauteensa paljon enemmän kuin omaani, sillä olen voinut ymmärtää väärin monia kohtia sekä Mestarilta että Vanhalta H:lta.* He [e39] antavat minulle ainoastaan tosiasiat ja harvoin sanelevat järjestyksessä. Minä en ole mikään kirjojen tekijä, sen sinä tiedät. Mutta tiedän, että tosiasiani ovat kaikki alkuperäisiä ja uusia. Odota niin näet…
Oletko saanut kolme kultaesinettä, jotka lähetin? Kreivitär lähetti ne samana päivänä kuin käsikirjoitukset…

[* Tämä tarkoittaa ”vanhaa herrasmiestä”. Viisauden Mestarien kirjeitä, Toinen sarja, kirje 24, on ainoa tämän adeptin käsialaa oleva kirje, jonka hän on allekirjoittanut erikoisella kirjoituksella. Punakynällä kirjoitettua kirjettä säilytetään Teosofisen Seuran Adyarin arkistossa ja se on kopioitu faksimilena edellä mainittuun teokseen. Allekirjoituksen alla on muutama H. P. B:n käsialalla ja sinisellä kynällä kirjoitettu sana. Hän sanoo: ”vanha herrasmies teidän Narayan”. Hän myös mainitsee hänet useita kertoja vuoden 1878 päiväkirjassaan (Ks. H. P. B:n Collected Writings, Volume I). Tämä adepti asui ilmeisesti lähellä Tiruvallamin kukkuloita Etelä-Intiassa, päätellen hänen voimakkaasta artikkelistaan ”Mentaalinen arvoitus”, joka ilmestyi The Theosophistin liitteessä, kesäkuu 1882 (Vol. III), ja oli allekirjoitettu: ”Yksi Teosofisen Emäseuran hinduperustajista”.
30.4.1882 H. P. B. ja Olcott matkustivat junalla Tiruvallamiin, mukamas katsomaan yhtä Etelä-Intian vanhimmista temppeleistä. Päätellen useista varhaisjäsenten lausunnoista he mitä todennäköisimmin tapasivat ”vanhan herrasmiehen” paikkakunnalla ollessaan. (Ks. edellä mainittua liitettä s. 2 samoin kuin G. Subiah Chettyn muistelmia The Theosophistissa, Vol. XLVII, maaliskuu 1926.)
Ev. Olcott on kauniisti kuvannut tämän adeptin osaa Hunnuttoman Isiksen kirjoittamisessa, Old Diary Leaves, s. 247-249, ensimmäinen sarja. H. P. B:n omista päiväkirjamerkinnöistä käy selvästi ilmi, että hän toimi useita kertoja ”vanhan herrasmiehen” tulkuna.]
[Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

10.1.87 H. P. B. kirjoittaa Sinnettille:

Haluatte tietää, mitä olen tekemässä. Sovittamassa syntiäni, kun lähetin teille Muinaisen oppini ennen kuin se oli valmis. Kirjoittamassa sitä uudelleen, lisäämässä sitä, liimaamassa ja uudelleen liimaamassa, pyyhkimässä pois ja korvaamassa ARVOVALTAISILTA TAHOILTA saamillani selityksillä. Minua käskettiin lähettämään teille käsikirjoitus – mutta ei sanottu, milloin. Kreivitär, joka on aina varautunut käytännön asioihin tahtoessaan käyttää hyväksi Hamiltonin Lontooseen paluuta – sai minut lähettämään hänen mukanaan käsikirjoitukset. Kaksi päivää myöhemmin minulta pyydettiin sitä, ja kun sanoin, että se oli mennyt, oli vastauksena ”sitä pahempi sinulle” – kiitos. Näyttää siltä, että viimeistelemättömässä muodossaan se ei onnistunut saamaan Mr Crookesia pyörtymään ihastuksesta, ja hänen on täytynyt julistaa se täydeksi hölynpölyksi. Ainakin minä ennustan sen ja oletan niin päätellen siinä synnytetyistä kemiallisista muutoksista, joista en aikaisemmin enkä nytkään ymmärrä rahtuakaan. Enkä välitäkään. [Letters to Sinnett, CIV, s. 226-227.]

Hän [H. P. B.] kertoo myös hänelle eräässä toisessa kirjeessä sunnilleen samalta ajankohdalta, että Salainen oppi ”kasvaa, kasvaa ja kasvaa”.
Vielä eräässä toisessa kirjeessä Sinnettille hän kertoo hänelle: ”Olen neljännessä Rodussa. Olen ollut tekemisissä hermafrodiittisen kolmannen Rodun kanssa…”
Vuoden 1887 maaliskuun viimeisen viikon tienoilla H. P. B. oli vakavasti sairaana Oostendessa. Hänellä oli munuaistulehdus, joka aiheutti tuntikausien tajuttomuuden kerrallaan. Tri Ashton Ellis tuli Lontoosta ja Mary Gebhard Elberfeldistä. Hänen ei odotettu elävän. Kreivitär Wachtmeisterin sanoin:

…Tuskin uskalsin toivoa hänen elävän yön yli ja kun istuin yksin hänen vuoteensa vieressä, hän avasi silmänsä ja kertoi minulle, kuinka mielellään hän kuolisi ja että hän arveli, että Mestari sallisi hänen vapautua vihdoinkin. Yhä hän oli huolissaan Salaisesta opistaan. Minun täytyy olla erittäin huolellinen hänen käsikirjoitustensa vuoksi ja luovuttaa kaikki painatusohjein ev. Olcottille. Hän oli toivonut voivansa antaa enemmän maailmalle, mutta Mestari tiesi parhaiten. Ja niin hän jatkoi ajoittain puhumista kertoen minulle monia asioita. Lopulta hän vajosi tiedottomaan tilaan, ja minä ihmettelin, miten kaikki päättyisi. [Reminiscences, s. 73.]

Yön aikana kreivittären ollessa unessa H. P. B:n opettaja tuli hänen luokseen vakavan käännekohdan hetkellä ja palautti hänen heikentyneen terveytensä. Vastauksena kreivittären huolestuneeseen tiedusteluun H. P. B. sanoi:

…Kyllä, Mestari on ollut täällä. Hän antoi minun valita, että halutessani voisin kuolla ja olla vapaa tai voisin elää ja saada Salaisen opin valmiiksi. Hän kertoi minulle, kuinka suuria olisivat [e40] uhraukseni ja mikä kauhea aika minua odottaisi Englannissa (sillä minun pitää mennä sinne); mutta kun ajattelin niitä opiskelijoita, joille saisin opettaa muutamia asioita, ja yleensä Teosofista Seuraa, jolle olen jo antanut sydänvereni, hyväksyin uhrauksen, ja nyt sen toteuttamiseksi, hae minulle kahvia ja jotakin syötävää ja anna minulle tupakka-askini. [Sama, s. 75.]

Jopa kriisien keskellä H. P. B. säilytti huumorintajunsa!
Tässä kohtaa kertomusta meidän on esiteltävä kaksi uutta todistajaa, nimittäin Bertram Keightley ja hänen veljenpoikansa tri Archibald Keightley, Lontoosta molemmat, joilla on monia mielenkiintoisia tosiasioita kerrottavana. Bertram Keightly kirjoittaa:

Niiden muutaman päivän aikana, jotka vietin Oostendessä H. P. B:n kanssa, hän pyysi minua käymään läpi osia hänen uuden teoksensa käsikirjoituksesta, minkä lupasin mielelläni tekeväni. Ennen kuin olin lukenut siitä paljonkaan, tuli selväksi, että Salaisesta opista oli määrä tulla tämän vuosisadan okkultismia käsittelevän kirjallisuuden verrattomasti tärkein kirjoitus. Kuitenkin jo silloin teoksen paljolti järjestymätön ja katkelmallinen luonne sai minut ajattelemaan, että huolellista tarkastamista ja huomattavaa uudelleen ryhmitystä tarvittaisiin, ennen kuin käsikirjoitus olisi valmis julkaisemista varten.
Toisella vierailulla viikkoa tai kahta myöhemmin lähempi tarkastelu vahvisti tätä vaikutelmaa. Mutta koska H. P. B. suostui silloin tulemaan ja asettumaan Lontooseen tai sen lähistölle niin pian kuin järjestelyt voitaisiin tehdä häntä varten, mitään muuta ei tuolloin tehty teoksen hyväksi. [Sama, s. 89-90.]

Tämä oli ennen H. P. B:n vakavaa sairautta Oostendessa.
Tri Archibald Keightleyn lausunto on samanlainen ja viittaa hänen kokemuksiinsa hänen vieraillessaan Oostendessa H. P. B:n luona. Hän kirjoittaa:

Hyvin pian saapumiseni jälkeen minulle annettiin osa käsikirjoituksista ja pyydettiin parantelemaan, poistamaan, muuttamaan englantia, varustamaan välimerkein, itse asiassa käsittelemään sitä kuin omaani, etuoikeus, jota en luonnollisestikaan käyttänyt hyväkseni. Käsikirjoitukset olivat tuolloin erillisinä lukuina, samalla tavoin kuin ne, jotka sisältyvät julkaistuihin osiin otsikoilla ”Symboliikka” ja ”Liitteet”. Näin tietysti valtavan määrän käsikirjoituksia ilman mitään määrättyä järjestystä, joista monet kreivitär Wachtmeister oli kärsivällisesti ja työteliäästi kopioinut. Silloin oli ajatuksena pitää yksi kopio Euroopassa, kun taas toinen menisi Intiaan useiden tuon maan syntyperäisten avustajien korjattavaksi. Suurempi osa lähtikin myöhemmin, mutta jokin syy esti korjaustyön. Eniten minua hämmästytti siinä osassa, jonka saatoin lukea lyhyen vierailuni aikana, valtavan suuri määrä lainauksia eri tekijöiltä. Tiesin, ettei mitään kirjastoa ollut käytössä, ja saatoin nähdä, että H. P. B:n kaikkien omien kirjojen lukumäärä nousi kolmeenkymmeneen, ja useat niistä olivat sanakirjoja ja monet kirjat olivat kaksi- tai useampiosaisia teoksia. Tuolloin en nähnyt Dzyanin säkeistöjä, vaikka käsikirjoituksiin sisältyi monia kappaleita Okkulttisesta katekismuksesta.
[e41] Myöhemmin menin jälleen Oostendeen toteuttamaan järjestelyjä H. P. B:n tuomiseksi Englantiin. Päävaikeus oli hänen papereittensa ja kirjojensa saamisessa pakatuiksi. Kun yksi oli juuri pakattu, sitä tarvittiinkin viitettä varten. Jos osa käsikirjoitusta pantiin laatikkoon, juuri se osa tietysti sisälsi jotakin tietoa, joka oli leikattava ja siirrettävä muualle. Ja kun H. P. B. jatkoi kirjoittamista lähtönsä viime hetkeen asti, sellainen oli hänen herpaantumaton uutteruutensa, ei ollut helppoa saada hänen tavaroitaan pakattua. [Reminiscences, s. 97-98.]

1.5.1887 H. P. B. muutti Lontooseen, ensin ”Maycotiin”, Crownhilliin, Ylä-Norwoodiin ja joskus syyskuussa osoitteeseen 17 Lansdowne Road, Holland Park.
Bertram Keightley kirjoittaa seuraavasti tästä varhaisjaksosta Lontoossa:

Päivä tai kaksi sen jälkeen kun olimme saapuneet Maycotiin, H. P. B. jätti koko siihen asti valmiin käsikirjoituksen tri (Archibald) Keightleylle ja minulle antaen meille ohjeet lukea, varustaa välimerkein, korjata englantia, muuttaa ja yleensäkin kohdella sitä kuin se olisi meidän omamme – mitä emme tietenkään tehneet, sillä meillä oli aivan liian korkea käsitys hänen tiedoistaan, jotta olisimme ottaneet mitään vapauksia niin tärkeässä työssä.
Mutta me kummatkin luimme koko valtavan käsikirjoituksen – koko lähes metrin paksuisen pinon – erittäin huolellisesti läpi korjaten englantia ja välimerkkien käyttöä siellä, missä se oli ehdottoman välttämätöntä. Ja sitten pitkäksi venyneen neuvottelun jälkeen kohtasimme tekijän hänen sopessaan – minä kovasti vapisten, niin muistan – vakavin mielipitein, että koko aineisto täytyy järjestää uudelleen jotakin määrättyä suunnitelmaa käyttäen, koska sellaisenaan kirja olisi toinen Hunnuton Isis mutta vain paljon pahempi ilman johdonmukaista järjestystä.
Vähän aikaa keskusteltuamme H. P. B. käski meitä menemään hornan tuuttiin ja tekemään mitä tahdoimme. Hän oli saanut enemmän kuin tarpeeksi tuosta upeasta asiasta, oli antanut sen meille, pessyt kätensä siitä kokonaan, ja me voisimme selviytyä siitä parhaalla mahdollisella tavalla.
Lähdimme pois ja neuvottelimme. Lopulta panimme hänen eteensä suunnitelman ja ehdotimme itse aineiston luonteen perusteella teoksen jakamista neljään osaan, jotka jakautuisivat edelleen kolmeen kirjaan: 1) säkeistöt ja kommentaarit; 2) symboliikka; 3) tiede. Edelleen, sen sijaan että ensimmäinen osa sisältäisi hänen aikomuksensa mukaan joidenkin suurten okkultistien historian, me neuvoimme häntä seuraamaan esityksen luonnollista järjestystä ja aloittamaan kosmoksen kehityksellä, siirtymään siitä ihmisen kehitykseen, sitten käsittelemään historiallista osaa kolmannessa osassa, johon kuuluisivat joidenkin suurten okkultistien elämäkerrat, ja lopulta puhumaan käytännön okkultismista neljännessä osassa, jos hän voisi joskus kirjoittaa sen.
Tämä suunnitelma pantiin H. P. B:n eteen ja hän hyväksyi sen asianmukaisesti.
Seuraavana vaiheena oli lukea käsikirjoitukset läpi uudestaan ja tehdä aineiston uusi yleisjärjestely niin, että aiheet tulisivat otsikoiden kosmogonia ja antropologia alle, joiden oli määrä olla teoksen kaksi ensimmäistä osaa. Kun tämä oli tehty ja H. P. B:n kanssa neuvoteltu ja saatu hänen hyväksymisensä kaiken tehdyn suhteen, ammattikonekirjoittajat kirjoittivat koneella koko siten järjestetyn käsikirjoituksen, jonka me sitten luimme uudelleen, korjasimme, vertasimme alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja lisäsimme väliin kaikki kreikan-, heprean- ja sanskritinkieliset [e42] lainaukset. Sitten ilmeni, että koko säkeistöjä koskeva kommentaari oli määrältään vain suunnilleen nykyisen teoksen kaksikymmentä sivua, koska H. P. B. ei ollut pysynyt tiiviisti tekstissä kirjoittaessaan. Haastattelimme häntä vakavasti ja ehdotimme, että hän kirjoittaisi oikean kommentaarin, niin kuin hän alkusanoissaan oli lukijoille luvannut tekevänsä. Hänen vastauksensa oli luonteenomainen: ”Mitä ihmeessä minun pitää sanoa? Mitä te tahdotte tietää? Miksi? kaikkihan on yhtä selvää kuin nenä kasvoissanne!!!” Me emme voineet nähdä sitä, eikä hänkään – tai siltä vaikutti – joten läksimme pohtimaan… Luulen, että muutto Lansdowne Roadille oli jo tapahtunut, ennen kuin säkeistöjen kommentaarikysymys oli lopullisesti ratkaistu.
Ratkaisu oli tämä: Säkeistöjen jokainen shloka kirjoitettiin (tai leikattiin koneella kirjoitetusta kopiosta) ja liimattiin paperiarkin yläosaan ja sitten siihen liitetylle arkille kirjoitettiin kaikki kysymykset, jotka ehdimme keksiä tuosta shlokasta. Tässä tehtävässä Richard Harte oli hyvin suureksi avuksi, suuri osa kysymyksistä oli hänen keksimiään. H. P. B. hylkäsi suuren osan niistä, pani meidät kirjoittamaan täydellisempiä selityksiä eli aivan omia ajatuksiamme – sellaisenaan – siitä, mitä hänen lukijansa odottivat hänen sanovan, kirjoitti itse lisää, yhdisti sen vähän, minkä hän oli jo kirjoittanut tuosta erityisestä shlokasta, ja niin työ suoritettiin.
Mutta kun aloimme ajatella käsikirjoituksen lähettämistä painoon, ratkaisun todettiin olevan sellainen, että kokeneinkin latoja repisi kauhuissaan hiukset päästään. Sen vuoksi tri Keightley ja minä itse ryhdyimme työskentelemään kirjoituskoneen kanssa ja vuorotellen sanellen ja kirjoittaen teimme selvän kopion I ja II osan ensimmäisistä kirjoista.
Sitten työ jatkui, kunnes kummankin osan II ja III kirja olivat melko hyvässä kunnossa ja me saatoimme ajatella työn lähettämistä painoon.
Alun perin oli järjestetty siten, että George Redway julkaisisi teoksen, mutta koska hänen ehdotuksensa eivät olleet taloudellisesti tyydyttäviä, tarvittavan rahan tarjosi eräs H. P. B:n ystävä, ja niin päätettiin ottaa Luciferin painatus omiin käsiimme. Niinpä hankittiin Duke Streetin toimisto, ja toiminta alkoi siellä, ensimmäisen tarkoituksen ollessa T.S:n hyödyntäminen mahdollisimman hyvin H. P. B:n kirjoituksilla.
Salaisen opin muusta historiasta ei ole paljonkaan sanottavaa – vaikka edessämme oli kuukausien kova työ. H. P. B. luki ja korjasi kaksi sarjaa palstavedoksia, sitten sivun koevedoksen ja lopulta tarkistusvedosarkit korjaten, lisäten ja muuttaen viime hetkeen asti – seuraus: painolasku pelkistä korjauksista 300 puntaa. [Sama, s. 90-95.]

Tähän voidaan lisätä seuraava ote samasta aiheesta, tällä kertaa tri Archibald Keightleyn sanoin:

Salaista oppia alettiin painaa, ja tässä ja Luciferissa Mme Blavatskylle ominainen tapa, jossa sivun koevedosta pidetään samana kuin käsikirjoitusta, johti moniin riitoihin ja lisäkustannuksiin. Kyse ei ollut pelkästään siitä, että hän tahtoi jakaa sivun sen jälkeen kun kirjasimet oli lukittu kehilöön, ja lisätä uuden asian, vaan hän tahtoi suurella huolella ja tarkkuudella leikata pois ja sitten liimata yksittäisen lauseen täysin eri paikkaan. Voi toimitussihteeri-parkaa, joka protestoi painajien ja rahojen hankinnan puolesta. ”Pää pois” tai hänen metafyysinen päänahkansa, [e43] olivat ihmemaamme kuningattaren määräykset. Joka tapauksessa Salaisen opin korjaukset maksoivat enemmän kuin alkuperäiset latomiskustannukset. [”Reminiscences of H. P. Blavatsky”, The Theosophical Quarterly, Vol. VII, lokakuu 1910.]

Muualla tri Archibald Keightley kirjoittaessaan kokemuksistaan sen jälkeen kun H. P. B. oli muuttanut Lontooseen, sanoi:

Koko tuon kesän Bertram Keightley ja minä olimme syventyneinä lukemiseen, jälleenlukemiseen, kopioimiseen ja korjaamiseen. Viimeksi mainittu tarkoitti joidenkin lauseiden muovaamista englantilaiseen muotoon, sillä monet niistä olivat ”kirjallisia käännöksiä ranskasta”. Eräs merkittävä seikka on huomionarvoinen. Ei kestänyt kauan ennen kuin genius loci [paikan henki] tuli selväksi, ja suurimmassa osassa käsikirjoituksia, jotka kirjoitettiin Englantiin saapumisen jälkeen, oli hyvin vähän tällaista korjaustarvetta.
Monet lainauksista oli tarkistettava, ja tässä olisimme olleet hukassa, ellei H. P. B:ltä olisi tullut vihjettä. Hän kertoi meille yhtenä yönä, että joskus kirjoittaessaan muistiin lainauksia, jotka kirjaa varten olivat painettuna astraalivaloon hänen edessään, hän unohti käänteiset numerot – esim. sivu 123 saattoi jäädä sivuksi 321 ja niin edelleen. Kun tiesimme tämän, tarkistaminen oli helpompaa, sillä usein saattoi mennä ymmälle tutkiessaan kaikki British Museumissa olevat painokset todetakseen monissa tapauksissa, että kirjat eivät sisältäneet sivujen numeroa. Päinvastaisena asiat selvisivät ja oikeat sivut löytyivät.
Suuri osa käsikirjoituksista kirjoitettiin puhtaaksi tuona aikana. Tämä oli H. P. B:n tilaisuus. Rivien välit olivat suuret ja paljon voitaisiin lisätä. Tarpeetonta sanoa, että lisättiin. Tiheätekstiset käsikirjoitukset leikattiin, liimattiin, jälleen leikattiin ja liimattiin useita kertoja, kunnes monet niistä olivat paisuneet kaksinkertaisiksi verrattuna alkuperäisiin käsikirjoituksiin. Mutta siinä kaikessa oli ilmiselvää, ettei mikään työ tai vaiva, ei mikään kipu tai kärsimys voisi lannistaa häntä tehtävästään. Reumatismin lamaannuttamana, kärsien sairaudesta, joka oli useita kertoja osoittautunut lähes kohtalokkaaksi, hän yhä työskenteli herpaantumatta kirjoittaen työpöytänsä ääressä niin kauan kuin hänen silmänsä ja sormensa saattoivat ohjata kynää… Suuremman osan Lontoossa vietetystä ajasta H. P. B:llä oli apuna E. D. Fawcett, varsinkin toisen osan niissä kohdissa, jotka koskevat evoluutiohypoteeseja. Hän teki ehdotuksia, korjasi ja kirjoitti, ja useita sivuja Fawcettin käsikirjoituksista H. P. B. sisällytti omaan työhönsä.
Tarpeetonta sanoa, että meidän työmme jatkui. Meidän täytyi pitää yleissuunnitelma… päässämme. Meidän piti kiinnittää H. P. B:n huomio toistoihin, jotka esiintyivät erillisissä osissa, ja sikäli kuin mahdollista toimia vahtikoirina ja auttaa häntä tekemään tarkoitus mahdollisimman selväksi. Mutta kaikki työ oli hänen. Muutamia välimerkkejä sinne tänne, muutamia ehdotuksia, ranskaksi kirjoitettujen sanojen korjaus oli meidän tekemämme; muut olivat H. P. B:n tekemää ja hän hyväksyi kaiken… …Oli heikkenevää terveyttä ja voimavarojen vähenemistä, ja kävi yhä rasittavammaksi nousta niin varhain ja työskennellä niin myöhään. Silti aika jatkui ja työ eteni, ja painajien laskelmia tutkittiin. Jotkin vaatimukset sivukoon ja marginaalin suhteen olivat outoja asioita H. P. B:lle, kuten myös paperin paksuus ja laatu. Jotkut hänen kriitikkonsa eivät pitäneen Hunnuttoman Isiksen paksuudesta, joten paperin piti olla ohuempaa koon pienentämiseksi. Nämä asiat päätettyinä kirja lähti painoon. Sattui niin, että minut kutsuttiin [e44] maaseudulle, joten en nähnyt ensimmäisen osan ensimmäistä puolikasta, kun se tuli. Mutta se läpikävi H. P. B:n oikoluvun ja tarkistuksen lisäksi kolmet tai neljät kädet. Hän oli ankarin korjaajansa ja oli taipuvainen käsittelemään tarkistusvedosta käsikirjoituksena, mistä oli hälyttäviä seurauksia korjattavien kohtien ja laskun osalta.
Sitten tuli alkulauseen kirjoittaminen ja lopulta kirja oli valmis. Työn ja jännityksen kausi oli ohi ja kaikki olivat hiljaa, kunnes ensimmäinen kappale saapui. [Reminiscenses, s. 98-100.]

Oleellisesti samanlaista tietoa antaa Bertram Keightley kirjassaan Reminiscenses of H. P. B., mutta siinä on seuraava hyvin tärkeä lisäseikka:

Kun olimme saaneet koko käsikirjoituksen kirjoitetuksi koneella, sidoimme alkuperäisen täydellisen käsikirjoituksen nipuksi ja teimme siitä vahvan sinetöidyn paketin, joka annettiin sellaisenaan takaisin H. P. B:lle ja joka myöhemmin siirrettiin osoitteeseen 19 Avenue Road, St. John's Wood, N.W. (Besantin talo), kun H. P. B. muutti sinne. Muistan selvästi nähneeni paketin siellä hyvässä kunnossa, vähän ennen Intiaan lähtöäni muutama kuukausi ennen H. P. B:n kuolemaa. [Adyar, Madras: Theosophical Publishing House, 1931, s. 13.]

Tämä tieto on erityisen mielenkiintoinen. On vahinko, ettei kenelläkään tunnu olevan mitään ajatusta siitä, miten tälle paketille lopulta kävi. Se ei näytä olevan missään nykyisten teosofisten arkistojen kokoelmissa. Monet epätietoisuudet S.O:n suhteen olisi selvitetty, jos nykyään olisi mahdollista tutkia asiaa tästä käsikirjoituksesta käsin. On aivan varmaa, että jotkin sen sivuista olivat presipitoitua käsialaa. Se vain vahvistaa kaiken historiallisen tajun totaalisen puuttumisen tuon ajan teosofeilta.
Kirjoittaessaan päiväkirjaansa, Old Diary Leaves, IV sarja, s. 22, ev. Olcott puhuu vuoden 1887 valituksen aiheista ja sanoo muun muassa:

…Subba Row kieltäytyminen Salaisen opin käsikirjoituksen painokuntoon saattamisesta, vastoin hänen aikaisempaa lupaustaan, vaikka hän (H. P. B.) kirjoitutti sen koneella 80 punnan hintaan ja lähetti minulle tuota tarkoitusta varten…

Tästä konekirjoitustekstistä meillä ei ole enempää tietoa. Adyarin arkiston käsikirjoitus kattaa 229 kreivittären ja Mary Gebhardin käsialalla kirjoitettua arkkia, eikä minkään konekirjoitetun käsikirjoituksen olemassaolosta tiedetä mitään. Mahdotonta olisi määritellä, mitä erityistä aineistoa kirjoitettiin koneella tai mitä tästä konekirjoitustekstistä tuli. Subba Row kieltäytyminen on kuitenkin aivan ehdoton.
10.9.1887 H. P. B. vahvistaa kirjeessään uskolliselle ystävälleen G. Subiah Chettylle kaksi jo mainittua seikkaa:
Hän sanoo:

…Subba Row on jopa C. Oakleyn välityksellä kieltäytynyt lukemasta Salaista oppiani tai olemasta missään tekemisissä sen kanssa. Olen tuhlannut täällä 30 puntaa sen puhtaaksikirjoittamiseen aikoessani lähettää [e45] sen hänelle, ja nyt kun se on valmis, hän kieltäytyy vilkaisemasta sitä. Tietenkin se on uusi tekosyy hänelle sättiä ja arvostella sitä, kun se tulee ulos. Sen vuoksi aion siirtää sen julkaisemista… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Adyarissa pidetyssä vuosikokouksessa 27-29.12.1887 perustaja-puheenjohtaja raportoi että

…Kuluneiden kahdentoista kuukauden aikana hän [H. P. B.] on lähettänyt minulle käsikirjoituksia neljästä luultavasti viidestä 'Salaisen opin' osasta tutkittavaksi, ja toivotaan, että ensimmäinen osa julkaistaan Lontoossa tulevan kevään aikana… [The Theosophist, Vol. IX, liite, tammikuu 1888, s. xvii.]

Sitä epävarmuutta, joka syntyi edellä olevien lausuntojen seurauksena, ei voida koskaan täysin selvittää näin myöhäisenä ajankohtana.
Meidän tulee huomata ev. Olcottin lausuma kiitos Keightley'ille ja heidän hartaalle avulleen. Kirjoittaessaan The Theosophistiin eversti mainitsi:

…Bertram Keightleyn samoin kuin tri Archibald Keightleyn omistautuminen Seuran ja erityisesti Mme Blavatskyn työlle viimeksi kuluneiden neljän vuoden aikana on ollut mitä merkittävintä ja tuonut heille yleistä kunnioitusta. Molemmat ovat yliopisto-oppineita ja varakkaita nuoria miehiä. He ovat karttaneet mielihyvää, jota maailma tarjoaa samassa asemassa oleville, raataakseen kovasti ja palkatta päämajan työssä sellaisella innolla, jota on vaikea löytää edes parhaiten palkatuista työntekijöistä. Bertram Keightley maksoi ennakkona rahasumman, joka vaadittiin Salaisen opin julkaisemiseksi, ja teki monia muita jaloja tekoja… [Vol. XI, liite, huhtikuu 1890, s. cxxi.]

Vuosi 1888 alkoi kirjeellä, jonka H. P. B. sai New Yorkista allekirjoittajinaan joukko Amerikan teosofeja, jotka protestoivat eräiden intialaisten pandiittien [hindulaisten oppineiden] H. P. B:n työtä kohtaan osoittamaa asennetta vastaan. [The Path, New York, Vol. II, helmikuu 1888, s. 354-355.]

Seuraava kirje on lähetetty Mme Blavatskylle New Yorkista. Tarkoitus ei millään tavoin ole saattaa itäintialaisia ryhmänä epäedulliseen valoon, vaan pelkästään osoittaa, miksi allekirjoittajat haluavat, ettei Salaista oppia pitäisi vetää takaisin, vaikka jotkut intialaiset pandiitit ovat sitä vastaan. – [Päätoimittaja, The Path.]

New Yorkissa tammikuun 19 päivänä 1888
MADAME H. P. BLAVATSKY
KUNNIOITETTU JOHTAJA.
– Me olemme juuri kuulleet, että teitä on pyydetty perumaan Salaisen opin julkaiseminen.
Tämä erikoinen pyyntö tulee, niin meille on kerrottu, Teosofisen Seuran jäseniltä, jotka sanovat, että jos kirja julkaistaan, jotkut itäintialaiset pandiitit tulevat käymään siihen käsiksi tai pilkkaamaan sitä, ja ettei ole viisasta asettua vastustamaan näitä intialaisia herrasmiehiä.
[e46] Pyydämme teitä mitä vakavimmin olemaan välittämättä tästä toiveesta ja sen sijaan julkaisemaan Salaisen opin mahdollisimman pian.
Se on teos, jota me ja sadat muut kaikkialla Yhdysvalloissa olemme odottaneet joitakin vuosia, ja useimmat meistä ovat pitäneet kiinni antamastanne lupauksesta, että se valmistuisi ja ilmestyisi.
Samalla kun länsi kunnioittaa suuresti itäintialaista filosofiaa, se kykenee myös paremmin käsittämään ja ymmärtämään teoksia, joita ovat kirjoittaneet henkilöt, jotka ovat perehtyneet länteen, sen kieleen, sen kielenkäyttöön ja idiomeihin ja sen historiaan ja jotka ovat itse länsimaalaisia. Kuten hyvin tiedämme, juuri lännestä tulee Teosofisen Seuran suurin voima, vaikka sen tieto ja inspiraatio voi tulla ja tuleekin meille idästä. Tästä syystä ei teidän, joka olette pyhittänyt elämänne tälle liikkeelle ja olette tähän asti antanut meille lahjan, joka löytyy Hunnuttomasta Isiksestä, pitäisi nyt pysähtyä Salaisen opin julkaisemisen miltei viime vaiheessa, vaan olisi jatkettava sitä, jotta me näkisimme lupauksenne täytettynä ja toisen tärkeän kiven asetettuna mahtavaan teosofiseen rakennukseen.
Lisäksi kiirehdimme vakuuttamaan teille, että täällä suuressa ja väkirikkaassa lännessä ei ole paljonkaan merkitystä – jos ollenkaan – sillä, mitä yksi tai useampi pandiitti sanoo tai uhkaa sanoa Salaisesta opista, koska me uskomme, että vaikka itäintialaisten esi-isät ovat jättäneet suuren perinnön jälkeläisilleen, nämä eivät ole kuitenkaan tarttuneet siihen eivätkä ole näinä myöhempinä aikoina antaneet sitä lähimmäisilleen, jotka asuvat Intian rajojen ulkopuolella, ja koska tämä haluttomuus – johon liittyy heidän avoimesti tunnustamansa uskomus, että kaikki läntiset kansat ovat alhaista kastia, eivätkä siis voi saada pyhää tietoa – on siirtänyt pois nämä pandiitit läntisen ajattelun vaikutuspiiristä.
Ja lopulta, tietäen, että ajan suuri ratas on kääntynyt jälleen kerran, niin että yläpuolella olevat suuret voimat näkevät, että se hetki on koittanut, jolloin kaikille ihmisille idässä ja samoin lännessä tullaan antamaan todellista tietoa, olkoon se vedalaista tai muuta, me uskomme, että Teosofisen Seuran takana olevat palvelemanne Mestarit haluavat, että sellaisia kirjoja kuin Salainen oppi pitää kirjoittaa.
Sen vuoksi me pyydämme hartaasti, että te ette muuttaisi alkuperäistä tarkoitustanne ja selvää lupaustanne vaan että ennen siirtymistä pois maallisesta näköpiiristämme antaisitte meille Salaisen opin.
Vastaanottakaa Madame korkean kunnioituksemme vakuutukset ja jatkuvan uskollisuutemme lupaus
Allekirjoittaneet:

WILLIAM Q. JUDGE, J. G. GRIFFIN
J. CAMPBELL VER PLANCK, ALEX. O. DRAGICSEVICS
SAMUEL HICKS CLAPP, E. H. SANBORN
ALEXANDER FULLERTON, E. M. TOZIER
EDSON D. HAMMOND, E. DAY MACPHERSON
ABNER DOUBLEDAY, JNO. F. MILLER, M.D.
GEORGE W. WHEAT, WILLIAM M. GATES
JNO. W. LOVELL, EMILY G. FLEMING
GEORGE W. SALTER, E. B. GRAY, JR.
LYDIA BELL, HADJI ERINN itsensä ja 26 muun puolesta

[e47] Kesäkuussa The Pathin päätoimittajalle osoitetussa, Bombayssa päivätyssä kirjeessä, jonka olivat allekirjoittaneet monet intialaiset pandiitit, protestoitiin sitä ajatusta vastaan, joka oli esitetty helmikuun Pathissa ja joka koski S.O:n julkaisemista.

”THE PATHIN” PÄÄTOIMITTAJALLE
Hyvä herra ja veli!
The Pathin helmikuun numerossa olette julkaissut kirjeen, jonka ovat kirjoittaneet useat Amerikan teosofit arvostetulle perustajallemme, Mme Blavatskylle, pyytäen häntä kiirehtimään Salaisen opin julkaisemista, joka teos, niin väitetään, ei ole ilmestynyt vielä, koska jotkut intialaiset pandiitit ovat sitä vastaan.
Meistä tuntuu, että kirje on perustunut väärään tietoon. Jos Mme Blavatsky olisi ollut Intiassa, kirja olisi nähnyt päivän valon jo kauan sitten. Hänen Euroopassa oleskelunsa vuoksi ei ole ollut niin kovin helppoa saada kirjaa tarkastetuksi niin kuin oli aluksi ehdotettu.
Osia teoksesta lähetettiin tähän maahan, kun oli tehty joitakin hyviä ehdotuksia kirjan arvon lisäämiseksi siten, että siitä tehdään tarkempi hindulaista kirjallisuutta koskevissa viittauksissaan. Jotkut ymmärsivät väärin nämä ehdotukset tuoden julki omia näkemyksiään asiasta Euroopalle, ja pelkäämme, ettei Mme Blavatskylle ole kerrottu oikein, miten tarkastus aiottiin suorittaa. Jos hän itse olisi ollut täällä, hän olisi tavanomaisella vilpittömyydellään ja terveellä järjellään heti ymmärtänyt tilanteen ja ilomielin hyväksynyt hyvää tarkoittavat ehdotukset. Okkulttiset aatteet ja opit pitäisi saada nojautumaan omiin olennaisiin tosiseikkoihinsa eikä kenenkään henkilön tai henkilöiden arvovaltaan; ja koska tästä todella valtavasta teoksesta voitaisiin tehdä hyväksyttävämpi yleisölle, käyttökelpoisempi ja opettavampi, me toivomme ja uskomme, että esitetyt ehdotukset tullaan toteuttamaan.
Täällä ei vastusteta okkultismin mysteerien julkaisemista. Muutama ymmärtävä ystävä voi helposti järjestää teoksen tarkastamisen, jos perusteettomien raporttien virheelliset vaikutelmat unohdettaisiin ja teos jätettäisiin niille, jotka kykenevät sen tarkastamaan.

Veljellisesti teidän

N. D. Khandalavala J. N. Isaac
Rustomji Ardeshir Master Pherozshaw Rustomji Mehta
Tookaram Tatya Rustomji K. Modi
Shamaràr Vithal Pestonje Nouroji Pavdi, G.G.M. College
J. C. Dorabji Ardeshir Sorabji, insinööri
Manchersà Kavasji Cowasji Dossàbhoy Davar
K. M. Shroff N. E. Bilimorià
Hamra Rustomji Framjee B. Bilimorià
Bombay, Intia huhtikuussa 1888

H. P. B:n kirje 24.2.1888 ev. Olcottille kuvaa hyvin tiettyjä Intiassa vallinneita asenteita. Hän sanoo:

Nyt Tookaram kirjoittaa minulle kirjeen. Hän sanoo siinä, että S.R. kertoi hänelle olevansa valmis auttamaan minua ja korjaamaan S.O:tani, edellyttäen, että otan siitä pois jokaisen viitteen Mestareihin! [e48] Mitäs tämä nyt sitten on? Tarkoittaako hän sanoa, että minun pitäisi kieltää Mestarit tai että minä en ymmärrä heitä vaan vääristelen heidän minulle antamiaan tosiasioita tai että hän, S.R., tuntee Mestarien opit paremmin kuin minä? Sillä se voi merkitä kaikkea tätä. Ole hyvä ja kerro ensi tilassa koko Adyarille seuraavaa:
(1) Minä toin ensimmäisenä Mestariemme olemassaolon maailman ja T.S:n tietoon. Tein sen, koska he lähettivät minut tekemään työtä ja suorittamaan uuden kokeilun tällä 1800-luvulla, ja olen tehnyt sen parhaan kykyni mukaan. Se ei ehkä sovi S.R:n aatoksiin, se vastaa totuutta ja tosiasioita… Ja yksi kahdesta – minä joko tunnen heidät henkilökohtaisesti, kuten olen aina väittänyt tai – olen keksinyt heidät ja heidän oppinsa… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Näitä vastakkaisia kantoja ei tule ottaa kevyesti. Ulkonäkö voi tunnetusti pettää. Jotta ymmärtää tilanteen edes jossain määrin, on välttämätöntä tajuta, että opetukset, joita H. P. B. julkaisi omien esimiestensä ohjeen ja usein suoranaisen sanelun mukaan, ovat vakiintuneen brahmalaisen eristäytymishengen periaatteiden vastaisia ja herättivät syvällä olevaa kateutta ja kaunaa heidän keskuudessaan.
The Theosophistissa (Vol. IX, s. xxxvii) toukokuussa 1888 julkaistu allekirjoittamaton ilmoitus, joka on mitä todennäköisimmin Bertram Keightleyn kirjoittama, tiedottaa lukijoille että

…”Salaisen opin” julkaiseminen on aloitettu, ja niin pian kuin teoksen suuruus ja tietysti kustannukset voidaan selvästi laskea, tullaan tilaajien maksettavaksi tulevasta hinnasta päättämään ja kiertokirje lähettämään heille. Tilaajille jää mahdollisuus ottaa kirja vastaan tai saada takaisin rahansa, jotka ovat olleet pankissa koskemattomina maksutapahtumasta lähtien. ”Salainen oppi” on niin valtava aihe ja se haarautuu niin moniin suuntiin, että sen käsittely aiheuttaa suunnattoman suurta työtä ilman mahdollisuutta sopia etukäteen vaadittavien osien lukumäärästä ja koosta. Tästä syystä rahastonhoitajan täytyy tarkistaa tilaajien kanssa tehty sopimus.

Tähän aikakauteen kuuluu myös Judgen kirje Bertram Keightleylle. Se käsittelee useita aiheita, jotka liittyvät Salaisen opin tuotantoon. Teksti on seuraava:

Heinäkuun 21 päivänä [1888]
Hyvä Keightley
Olen ryhtynyt tarvittaviin toimenpiteisiin saadakseni Salaisen opin kustannusoikeudet ja olen täyttänyt asiankuuluvat paperit, maksanut kulut ja saanut asianmukaiset vahvistukset kustannusoikeustoimistosta. Oheistan nuo vahvistukset. Olkaa hyvä ja vahvistakaa saaneenne ne.
Euroopassa painettujen arkkien lähettäminen minulle ei mitätöi kustannusoikeuksia tai vaikuta siihen, koska laki ei määrää painamista täällä suoritettavaksi. Näin ollen se voidaan tehdä missä tahansa. Jos tahdotte toisen juridisen neuvon tässä asiassa, maksusuoritus täytyy lähettää minulle, koska minulla ei ole rahaa. Se kaikki käytettiin noihin kriisisähkeisiin, jotka maksoivat 40 dollaria, ja nyt olen pulassa.
Parker on edelleenkin hiljaa, joten en odota niitä rahoja. Sidonta tulee olemaan noin 50 senttiä osalta täällä ja minulla on yli 100 dollaria tilauksista saatua ja kirjattu paljon tilauksia, jotka maksetaan varmasti myöhemmin. Niinpä arvelen, että minulla on riittävästi rahaa sitomiseen jne. siihen mennessä kun kirja tulee ulos. Voitteko sanoa, tuleeko se ulos loka- vai marraskuussa?
Minun pitää antaa välittäjille täällä 20 %, koska se on vähin, minkä he hyväksyvät ja on paljon vähemmän kuin tavallisesti.
Voin vakuuttaa, että myynti tulee olemaan suurta, koska täällä kirjasta ollaan kiinnostuneita. En ymmärrä Parkeria. Hän oli hyvin sydämellinen ja lupasi 5 kertaa $ 1.500 kerralla, muttei ole kolmeen kuukauteen inahtanutkaan.
Olen kirjoittanut Westille yrittääkseni keksiä mikä häntä vaivaa.

Terveisiä kaikille
Kuten aina

William Q. Judge
[Yhdestä Judgen painotekstivihosta,
jota säilytetään Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistossa.
Alun perin painettuna The Theosophical Forumissa,
Vol. X, kesäkuu 1937, s. 423-424.]

12.8.1888 N. D. Khandalavala kirjoitti Ahmedâbâdista Intiasta kirjeen, joka on osoitettu The Pathin päätoimittajalle (Vol. III, lokakuu 1888, s. 233-234). Kirjeen sisältö luo paljon valoa tuolloin Intiassa vallinneeseen tilanteeseen:

Ahmedâbâd, Intia, 12.8.1888

THE PATHIN PÄÄTOIMITTAJALLE

Hyvä herra ja veli!

Arvokkaan aikakauslehtenne kesäkuun numerossa julkaistiin kirje, jonka allekirjoittajina olin minä sekä muita Intian teosofeja, ja sanoimme, että jos Mme Blavatsky suostuisi, Intiassa hänen tulevan suuren teoksensa tarkastaisivat pätevät hindututkijat, jotka voisivat melko lailla valaista intialaista filosofiaa. Kun tuo kirje kirjoitettiin, meillä oli se vaikutelma, että täällä eräs oppinut herrasmies, joka oli ilmaissut halukkuutensa ”Salaisen opin” tarkastamiseen tietyin ehdoin, tekisi todella työn. Minä itse ja eräs ystävä esitimme kaikki tosiasiat Mme Blavatskylle, joka heti suostui antamaan teoksen sanotun intialaisen oppineen käsiin ja hyväksymään hänen ehtonsa. Kuitenkin hänen itsensä parhaiten tuntemista syistä kyseinen intialaisen esoterismin tutkija kieltäytyi ryhtymästä tarkastamaan kirjaa tai edes sen osia.
[e50] Madame Blavatskya ei sen vuoksi voida enää syyttää intialaisten oppineiden avun epäämisestä. Ehkä on lopultakin parasta, että hänen suurenmoinen ja ainutlaatuinen teoksensa tulee julkisuuteen sellaisena kuin hän sen alun perin kirjoitti.
Olen pitänyt sopivana kirjoittaa nämä muutamat rivit, ettei aikaisempi kirjeemme loisi mitään väärinkäsitystä.

Veljellisesti teidän
N. D. KHANDALAVALA, T.S.J.

Syksyllä 1888 painettiin seuraava kiertokirje jakeluun. Siinä mainitusta osoitteesta päätellen se on julkaistu Lontoossa. Sisällysluettelo poikkeaa huomattavasti lopullisen teoksen sisällysluettelosta.

[PAINOSSA]

Julkaistaan noin 27.10.1888 kahtena osana, Royal Octavo -kokoa, noin 650 sivua kumpikin

KAIKKINA aikoina ja kaikissa maissa on ollut uskomus, että ihmisen on mahdollista saavuttaa jumalallista tietoa tietyin ehdoin, ja tämän luonnollisena seurauksena ihmisten sydämissä on asunut vakaumus, että on olemassa eläviä ihmisiä, joilla on tällaista tietoa – kutsutaan heitä sitten viisaiksi, filosofeiksi tai adepteiksi tai joillakin muilla nimillä.
Muinaisina aikoina tätä tietoa opetettiin ja välitettiin ”mysteereissä”, joiden jälkiä esiintyy maailman kaikkien kansojen keskuudessa Japanista Kiinan ja Intian kautta Amerikkaan ja kylmästä pohjoisesta Etelä-Tyynenmeren saarille.
[e51] Nykyisinä aikoina tällaisen tiedon olemassaolon ovat aavistaneet erilaiset oppineet ja tutkijat, jotka ovat käyttäneet siitä useita nimiä, joista ”Salainen Viisaus” on yksi.
Tämän teoksen tekijä on omistanut yli neljäkymmentä vuotta elämästään tämän tiedon hankkimiseen ja tutkimiseen. Hän on päässyt tutkijana joihinkin tämän viisauden salaisiin kouluihin ja hän on saanut tietää ja on oppinut ymmärtämään sen laajuuden ja arvon.
Tämän teoksen tarkoitus on siten esittää ajattelevalle maailmalle niin paljon tästä ”Salatusta Viisaudesta” kuin on nykyään pidetty sopivana tehdä sitä tiettäväksi ihmisille yleensä.
Aikaisemmassa teoksessaan Hunnuttomassa Isiksessä tekijä käsitteli tiedettä ja teologiaa kriittisestä näkökulmasta. Siinä tuotiin esille vain vähän Salaisen Viisauden todellista esoteerista oppia, vaikka siinä oli monia viittauksia. Näitä selitetään täydellisemmin tässä teoksessa.
Mr Sinnettin teoksen Esoteric Buddhism julkaiseminen oli ensimmäinen yritys täydentää Hunnuttoman Isiksen negatiivista ja puhtaasti kriittistä asennetta positiivisesti ja systemaattisesti. Tietä on siten valmistettu tätä teosta varten, ja juuri mainittujen kirjojen lukija tulee löytämään ne ääriviivat, jotka oli vasta hahmoteltu aiheen aikaisemmissa esityksissä, täydennettyinä ja laajemmin käsiteltyinä kahdessa niteessä, jotka nyt tarjotaan hänen tarkasteltavakseen.
Ensimmäinen näistä osista sisältää Salaisen opin I kirjan ja se koskee pääasiassa Kosmoksen kehitystä. Se jakautuu kolmeen osaan eli kirjaan.
I kirja alkaa johdannolla, jossa selitetään systeemin filosofista perustaa. Tämän kirjan runko muodostuu seitsemästä säkeistöstä, jotka on käännetty Salaisesta Dzyanin kirjasta ja joihin liittyy kääntäjän kommentaari ja selitykset. Dzyanin kirja kuuluu maailman vanhimpiin käsikirjoituksiin. Se on kirjoitettu vihittyjen pyhällä kielellä ja sisältää tekstikirjan, joka oli mysteereissä annetun suullisen opetuksen perustana.
Seuraavaksi tarkastellaan nykyajan tiedettä lähestyviä näkemyksiä. Joitakin todennäköisiä huomautuksia tästä näkökulmasta käsitellään etukäteen, ja nykyään muodissa olevia tieteellisiä oppeja näistä kysymyksistä tarkastellaan ja verrataan tässä teoksessa esitettyihin.
II kirja omistetaan maailman suurten uskontojen – erityisesti kristillisen ja heprealaisen ja brahmalaisen – perussymbolien valaisemiseen.
III kirja muodostaa yhdistävän renkaan Kosmoksen syntyä koskevan I kirjan ja ihmisen kehitystä käsittelevän II kirjan (joka muodostaa toisen osan) välillä
.
II osan järjestely on samanlainen kuin I osan.
I kirja sisältää sarjan säkeistöjä Dzyanin kirjasta, jotka kuvavat ihmiskunnan kehitystä tässä kierroksessa. Tätä seuraa tieteellisten julkaisujen herättämä keskustelu, jossa erityisesti kiinnitetään huomiota siihen nykyaikaiseen hypoteesiin, että ihminen ja apina polveutuvat yhteisestä esi-isästä.
II kirja käsittää sarjan lukuja, jotka selittävät symboleja, jotka kuvaavat ihmiskunnan kehityshistoriaa eri uskonnoissa, erikoisesti Genesiksessä esitettyä raamatun selitystä ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta.
III kirja sisältää I ja II kirjaa täydentävää aineistoa käsitellen kysymyksiä, joista ei voitu aikaisemmin keskustella riittävän laajasti rikkomatta kertomuksen järjestystä. [e52]

I OSAN SISÄLTÖ
MAAILMAN SYNTY
I KIRJA

Johdanto. – Seitsemän säkeistöä Dzyanin kirjasta kommentaarein ja selityksin – Universumin yö – Kosmoksen herääminen – Erilaistumisen alkamiset – Jumalallisten voimien seitsemäinen hierarkia – Meidän maailmamme: sen kasvu ja kehitys – Ihmiskunnan aamunkoitto – Yhteenveto ja päätös.

LIITE

Syitä tähän liitteeseen – Nykyajan fyysikot harrastavat piiloleikkiä – An Lumen Sit Corpus An Non – Onko gravitaatio laki? – Pyörimisteorioita tieteessä – Voiman ja atomin luonne – Tiedemies käy käsiksi tieteelliseen teoriaan voimasta – Elämänvoima vai painovoima? – Analyysi nk. tieteen ”elementeistä” – Elementeistä ja atomeista – Tieteellinen ja esoteerinen todiste ja vastaväitteet tähtisumuteoriasta – Voimat ja liikemuodot vai älylliset voimat – mitkä? – Yhteenveto vastaavista kohdista.

II KIRJA

Symboliikkaa selittävät osat ja salaisen kosmografian itämainen esittely – Symboliikka ja ideogrammit – Mysteerikieli – Ristin ja ympyrän symboliikka – Alkuaine ja jumalallinen ajatus – Kaaos, Theos ja Kosmos – Maailmanmuna – Salattu jumaluus: sen symbolit ja merkit – Lootus universaali symboli – Deus Lunus – Luojien teogonia – Seitsemän luojaa – Monadi ja sen alkuperä – Jumalat, monadit ja atomit.

III KIRJA

Narada ja Asura Maya – Bramiinien kronologia – Eksoteerinen ja esoteerinen kronologia – Ihmiskunnan alkuperäiset Manut – Aikakausien ja rotujen arvioitu kesto – Laskelmat jotka kuvaavat jakoja – Rodulliset ryhmät – Seitsemäs Manu ja meidän ihmiskuntamme.

II OSA
IHMISEN SYNTY
I KIRJA

Johdanto. – 1. Ikivanhat säkeistöt ja neljä esihistoriallista mannerta. 2. Ihmisen synty eräässä salaisessa teoksessa.
I luku. – Yleinen kehitys seitsemän luojan alaisuudessa – Alkuluomiset ja epäonnistumiset – Jumalallisten olentojen luominen eksoteerisissa kuvauksissa – Luonto epäonnistuu ilman apua – Ihmisen erilaiset valmistajat – Erilaiset alkuperäiset lisääntymiskeinot – Kolme alkuperäistä Rotua – Eläinten kehitys kolmen alkuperäisen Rodun atomeista.
II luku. – Jumalallisista ensimmäisiin inhimillisiin rotuihin – Ihmisen evoluutio ja involuutio – ”Lankeemus” – ”Pimeän viisauden” poikien luonnosta – ”Saatanan salaisuus” – Ruumiillistuvien voimien samuudesta ja erilaisuudesta – Muinaiset ja nykyiset käsitykset Saatanasta ja astraalivalosta: ”Hänen asuntonsa”.
III luku. – Yleiskatsaus varhaisrotuihin – Kolmannesta Rodusta sen lankeemuksen jälkeen – jne. jne.
IV luku. – Muinaisista vajonneista mantereista – Alkuperäisestä Lemuriasta ja sen viisaudesta – Muinaiset eläinradat ja mitä niiden aikakirjat opettavat meille – Esihistoriallisten Rotujen uskonnosta – Jumalalliset dynastiat – Atlantiksen jättiläiset – jne.
V luku. – Jättiläiset, sivistykset ja vajonneet mantereet ja niiden jäljet historiassa – Klassikkojen selostuksia pyhistä saarista ja mantereista esoteerisesti selitettyinä – Läntiset pohdiskelut jotka perustuvat kreikkalaisiin ja purânalaisiin kertomuksiin – Todisteita kivissä – Muita kyklooppisia raunioita ja kolossaalisia kiviä jättiläisten todistajina – Edeneistä, käärmeistä ja nâgoista – jne. jne.

LIITE

Inhimillinen kehitys nykyajan tieteen mukaan verrattuna esoteerisen tieteen opetuksiin jne.

II KIRJA
SYMBOLIIKKAA KOSKEVAT LUVUT

Pyhien Pyhä – ”Jumalan Pojat” ja pyhä saari – ”Adam-Adami” ja muut nimet – Birs-Nimrodin Nebo – jne. jne.

HAKEMISTO
JA SANASTO

[e54] Julkaistaan hintaan £2. 2s. 0d. Ennakkotilaushinta £1. 8s. 0d.

Tilaajien nimet ja osoitteet Euroopassa sekä ennakkomaksu tulee lähettää rahastonhoitajalle Mr B. Keightleylle, Theosophical Publishing Company, Limited, 7, Duke Street, Adelphi, London, W. C.; ja Amerikassa Mr W. Q. Judgelle, P. O. Box 2659, New York julkaisupäivään mennessä.

Vastaanottaja: Mr B. KEIGHTLEY

Theosophical Publishing Company, Limited
7, Duke Street, Adelphi, London, W. C.
Hyvä Herra!
Olkaa hyvä ja vastaanottakaa täten rahamäärä £1. 8s. ja merkitkää minut ennakkotilaajaksi yhdelle kappaleelle ”Salaista Oppia”, joka lähetetään
Nimi ………………………………………………… Osoite………………………………………………..

Kuten on jo huomautettu – ollen erittäin tärkeä tosiasia, joka kannattaa toistaa tässä kohdassa –, ev. Olcott, joka oli silloin matkalla Eurooppaan, sai 22.8.1888 kirjeen höyrylaiva Shannonnilla mestari K.H:lta. Hän oli lähtenyt Bombaysta 7.8. ja oli silloin lähestymässä Brindisiä, Italiaa. Tiettyjen sanojen tärkeyttä ei voida yliarvioida. Kirjeessä sanotaan:

Olen myös huomioinut ajatuksenne ”Salaisesta opista”. Olkaa varma, että sen, mitä hän [H. P. B.] ei ole huomauttanut ottaneensa tieteellisistä ja muista teoksista, me olemme johdattaneet hänen mieleensä. Jokainen virhe tai virheellinen huomautus, jonka hän on korjannut ja selittänyt toisten teosofien teoksista, oli minun korjaamani tai korjattu ohjeitteni mukaan. Se on arvokkaampi teos kuin sen edeltäjät, yhteenveto okkulttisista totuuksista, mikä tekee sen opin ja tiedon lähteeksi vakaville tutkijoille vuosikausiksi eteenpäin. [Viisauden Mestarien kirjeitä, ensimmäinen sarja, kirje 19, s.58-59.]

[e55] Lokakuussa 1888 The Pathin numero (Vol. III, s. 233) julkaisi Salaista Oppia koskevan ilmoituksen, jossa sanotaan:

…Toivotaan kovasti, että ensimmäinen ja luultavasti toinen osa Salaista Oppia on valmis postitettavaksi 26.10….oikeus saada se alennettuun hintaan päättyy sen ilmestyttyä.

Samassa kuussa The Theosophistissa (Vol. X, liite, lokakuu 1888, s. xvii) kerrottiin ev. Olcottin Euroopan vierailusta ja tiedotettiin lukijoille, että H. P. B:

…työskentelee kirjoituspöytänsä ääressä aamusta iltaan valmistaen ”kopiota” ja lukien Salaisen Opin ja lontoolaisen aikakauslehden, Luciferin, oikovedoksia. Hänen suurimman teoksensa kummastakin osasta oli jo painettu yli kolmesataa sivua, kun eversti Olcott saapui, ja molemmat osat ilmestyvät todennäköisesti tässä kuussa. Kaikesta siitä johtuen, mitä hän kuuli päteviltä asiantuntijoilta, jotka olivat lukeneet käsikirjoituksen, puheenjohtaja piti toteennäytettynä, että Salainen Oppi tulee ylittämään jopa Hunnuttoman Isiksen ansiot ja kiinnostavuuden.

Näyttää siltä, että ensimmäisen osan painoarkit, luultavasti taitettuina ja koottuina lähetettiin W. Q. Judgelle New Yorkiin.
5.10.1888 Judge kirjoittaessaan New Yorkista Bertram Keightleylle sanoo hänelle että

…Mallikirja on käsillä. Olen iloinen saadessani arkit, mutta viivytyksiä on ollut niin paljon, ettei kirjaa [Salainen Oppi, amerikkalainen laitos] ole mahdollista saada ulos 27. päivään mennessä. Yritän kuitenkin parhaani. Kirja on loistava mallikirjasta päätellen. Saan muutamia tilauksia joka viikko.
Lontoosta lähettämänne mainosesite on aiheuttanut harmia, koska te panitte hinnaksi £1.8 ja minä $7.50. Mutta oletan, ettette ole lähettänyt enempää. Toivon, että hakemisto on hyvä… [Practical Occultism, From the Private Letters of William Q. Judge, s. 127 (Theosophical University Press, Pasadena, California, 1851).]

Kirjeessä 26.10 hän kertoo Keightleylle edelleen:

Harmi, jonka arvelin ilmenevän [tullin] arvioitsijan kanssa, tuli esille. Hän kutsui minut luokseen, kun olin ottanut pois 3 laatikkoa, ja sanoi, että kirjan [S.O.] arvo oli arvioitu liian matalaksi. Laskelmista ilmeni, että 1000 kopion arvoksi tuli 30 senttiä kappale. Tämä on tietenkin liian alhainen, ja sen vuoksi minua uhkasi sakon ja kaksoistullin mahdollisuus. Laki on sellainen, että meidän täytyy maksaa tullia täällä (25 %) tavaran markkina-arvosta. Tässä tapauksessa se määräytyy paperi- ja painokustannuksista; jo myydyn kirjan tapauksessa tukkuhinta ulkomailla määrää sen arvon, josta tulli on maksettava.
Mutta pitkän väittelyn ja kovan suostuttelun jälkeen ja ehkä muistakin syistä arvioitsija päästi kirjan läpi varoittaen kuitenkin, että seuraavassa laskussa on esitettävä todellinen arvo. Kun näen teidät, tulen antamaan yksityiskohtaiset ohjeet II osan varalle.

[e56] kuvasivu:
Suorittaakseen ottamansa tehtävän kirjoittajan on täytynyt turvautua melko epätavalliseen tapaan jakaa kumpikin osa [I ja II osa] kolmeen osaan [I, II ja III kirjaan], joista ainoastaan ensimmäinen sisältää systemaattisen, vaikka hyvin katkonaisen historian kosmogoniasta ja ihmisen kehityksestä tällä pallolla. Mutta näiden kahden osan oli toimittava ESIPUHEENA ja valmistettava lukijan mieltä niitä ajatuksia varten, jotka tulevat nyt seuraamaan. Käsiteltäessä maailmansyntyä ja sitten ihmiskunnan syntyä oli välttämätöntä osoittaa, ettei mikään uskonto varhaisimmasta lähtien ole koskaan perustunut kokonaan kuvitteluun, samoin kuin mikään niistä ei ole ollut erikoisen ilmestyksen kohteena; ja että ainoastaan dogmi on aina ollut tappamassa alkuperäistä totuutta. Lopuksi, ettei mitään ihmisen synnyttämää oppia, mitään uskoa, miten pyhänä sellaista lieneekin pidetty tottumuksen ja vanhan ikänsä perusteella, voida pyhyydessä verrata luontoon. Se viisauden avain, joka avaa sisimpien pyhättöjen salaisuuksiin vievät jykevät portit, voidaan löytää ainoastaan luonnon helmasta, jonne se on kätketty, sijaiten niissä maissa, joihin on viitannut viime vuosisadan suuri näkijä, Emanuel Swedenborg. Siellä on luonnon sydän, se pyhättö, josta lähtivät alkuperäisen ihmiskunnan vanhimmat rodut ja joka on fyysisen ihmisen kehto.

[e57]

Kuvateksti:
Faksimile Salaisen opin viimeisten sivujen (II osa, s. 814-5) oikovedoksesta, johon H. P. B. lisäsi omalla käsialallaan viimeisen kappaleen, hiukan muuttaen tekstiä jälleen ennen kuin se painettiin lopullisesti. Teosofisen Seuran, Pasadena, California, arkistosta. Painettu luvalla.

[e58] On mahdotonta, kuten sanoin, saada sitä valmiiksi 27. päiväksi. Laatikot saatiin ulos tullista sitojalle vasta 23. päivänä, ja ne täytyi lajitella uudelleen, koska amerikkalaiset sitojat eivät ota mitään vastuuta teidän tekemästä arkkien lajittelusta, ja odotan vain, että sidotut kirjat saadaan pois.
Tullessani esitän kaikki yksityiskohdat muista asioista, joten en mene niihin nyt, paitsi huomauttaakseni, että mitään sopimusta ei ole vielä tehty kirjanmyyjän kanssa edustajana olosta, koska Mr Lovell neuvoi minua hankkimaan kopion käteeni, ennen kuin ryhtyisin siihen.
Kannen väreiksi olen valinnut tummanruskean ja tummansinisen. En voi rajoitetuin avuin hoitaa kaikkea ….. [epäselvä sana] työtä, joten olen sopinut sitojan kanssa, että hän pakkaa valmiiksi noin 300 kappaletta Fullertonille lähetettäväksi… [Sama, s. 133-134.]

Todettakoon vielä, kuten olemme huomanneet aivan tämän kertomuksen alusta, että Salaisen opin I osa julkaistiin 20.10.1888 ja postitettiin ennakkotilaajille. The Theosophical Publishing Company, Ltd, London, William Quan Judge, New York ja The Theosophistin rahastonhoitaja, Adyar, Intia, olivat yhteisjulkaisijoita, joiden nimet esiintyvät otsikkolehdellä. [Monet kirjoittajat ovat esittäneet virheellisesti, että Salainen Oppi painettiin H. P. B. Pressissä Lontoossa. Tämä ei päde. Sellaista Pressiä ei ollut vuonna 1888. Se perustettiin v. 1890, mitä varten James Morgan Pryse, ammatiltaan painaja, tuli New Yorkista, missä hän oli organisoinut Judgea varten Aryan Pressin.]
Sen, että II osa ilmestyi myöhemmin, vahvistavat useat lähteet. Le Lotus, Pariisi (Vol. III, lokakuu-marraskuu 1888, s. 512), sanoo, että S.O:n II osan pitäisi ilmestyä joulukuun ensimmäisinä päivinä 1888. The Path (Vol. III, marraskuu 1888, s. 268) allekirjoittajana Judge ilmoittaa, että teos lähtee hänen toimistostaan 1.11. ja että II osa ilmestyy marraskuun lopussa. Seuraavassa kuussa (s. 298) se sanoo, että I osa lähetettiin 3.11., ja että II osa saapuu todennäköisesti tilaajille samoihin aikoihin kuin joulukuun 1888 The Path. Tammikuun 1889 julkaisussaan (s. 330) se puhuu kuitenkin viivytyksistä, joita on sattunut jälleen, ja lupaa II osan ennen kuin tammikuun The Path saapuu tilaajille.
Marraskuussa 1888 The Theosophist (Vol. X, s. 69) julkaisi osia S.O:n ”Johdannosta” ja joitakin säkeistöjä I osan ennakkoarkeista, jotka oli pyynnöstä toimitettu tähän tarkoitukseen. Päätoimittaja odotti teosta julkaistavaksi miltei välittömästi.
Joulukuussa 1888 The Theosophist julkaisi H. P. B:n uudesta teoksesta mainoksen ja sanoi:

Loistava teos…on vihdoinkin julkaistu samanaikaisesti Lontoossa ja New Yorkissa, ja intialaiset tilaajat saisivat kappaleensa joulukuun puoleen väliin mennessä. Ensimmäinen [e59] englantilainen editio 500 kappaletta loppui ennen julkaisupäivää, ja toinen editio on valmisteilla. The Theosophistin rahastonhoitaja on nimitetty pääasiamieheksi Intiaa varten ja hän voi toimittaa muutamia ylimääräisiä kopioita ensimmäisestä painoksesta niille, jotka pyytävät heti… Kirjassa on laaja hakemisto ja sanasto, joka selittää käytettyjä vaikeita sanoja. [Vol. X, liite, joulukuu 1888, s. xxx a.]

On ilmeistä, että tämän mainoksen kirjoittaja tarkoitti toista ”painatusta” eikä toista editiota. Koska hän ei ollut vielä nähnyt hakemistoa, hän ei mitenkään tiennyt, kuinka niukka se olisi. Sanaston osalta emme osaa selittää, mitä viittaus tarkoittaa, koska mitään sellaista sanastoa ei ollut S.O:n kummassakaan osassa. Minkäänlaista tietoa ei ole saatavilla sanaston osuudesta, mutta Judge kirjoittaessaan C. H. Whitakerille 11.1.1889 antaa ymmärtää, että se luultavasti todettiin liian kalliiksi tehdä. [Practical Occultism, (W.Q.J.) s. 139.] On myös mahdollista, että tuohon sanastoon tarkoitettua aineistoa käytettiin myöhemmin sekä Teosofian avaimessa että Teosofisessa sanakirjassa.
Koska I osan alkuperäiset 500 kappaletta loppuivat heti tilaajien toimituksen jälkeen, toista painatusta tarvittiin kiireellisesti. Tämä tehtiin samasta tekstistä tuskin ilman mitään tuolloin tehtyjä korjauksia. Ensimmäisen sidotun, R. Hartelle kuuluneen kappaleen huolellinen vertaaminen toisen painatuksen kappaleisiin osoittaa, että ensimmäisen painatuksen useimmat painovirheet ovat myös toisessa. [Muutamia pieniä epätarkkuuksia on oikaistu: I osan virheellinen folio 287 on korjattu; II osan puuttuva folio 2 on pantu paikoilleen; ja saman osan epätäydellisestä foliosta 26 on tullut 626. Kummallista kyllä, I osan folio 7 puuttuu kokonaan toisesta painatuksesta. I osan folio 60 puuttuu kummastakin painatuksesta; II osan foliosta 263 puuttuu ensimmäinen 2 kummastakin painatuksesta.] Tämän pitäisi ratkaisevasti vahvistaa se tosiasia, että se, mitä on usein sanottu ”toiseksi editioksi” – jopa nämä sanat on painettu sidokseen – ei ollut muuta kuin toinen painatus.

”SALAISEN OPIN” KOLMANNESTA JA NELJÄNNESTÄ OSASTA

Nyt meidän on tutkittava – niin puolueettomasti ja objektiivisesti kuin mahdollista – Salaisen opin III ja IV osaa koskevaa asiaa, joka on saanut aikaan paljon väittelyä vuosien mittaan.

Tarkastelemme ensin H. P. B:n omia esityksiä tästä aiheesta. Niitä ei ole monta.
[e60] Ensimmäinen, kronologisesti, on 3.4.1888 ja sisältää vain muutaman sanan:

Ensimmäisten kolmen osan käsikirjoitus on nyt valmis painoon… [H. P. B:n kirje Teosofisen Seuran Amerikan osaston toiselle vuosikokoukselle, pidetty Chicagossa 22.4. ja 23.4.1888. Kirje on kirjoitettu Lontoossa ja osoitettu William Quan Judgelle ylisihteerinä.]

Seuraavat kuusi erillistä selostusta voivat hyvinkin olla suunnilleen samalta päivältä, vaikka pääsemme niistä selville vasta loka- ja joulukuussa 1888; ne ovat Salaisen opin julkaistuista osista:

Paitsi näitä on jo valmiina suuri määrä aineistoa, joka käsittelee okkultismin historiaa, mikäli se sisältyy arjalaisen rodun suurten adeptien elämään, ja osoittaa, mikä on ja minkälaisen tulisi olla okkulttisen filosofian vaikutus käytännölliseen elämään. Jos nämä osat otetaan suosiollisesti vastaan, ei vaivoja säästetä teoksen suunnitelman toteuttamiseksi kokonaisuudessaan. Kolmas osa on kokonaan valmis, neljäs melkein.
Tällaista…ei voi näissä kahdessa niteessä tarjota heille… Mutta jos lukijalla on kärsivällisyyttä…niin hän voi löytää tämän kaiken tämän teoksen III osasta.
Tässä ei ole tilaa näiden ”tulien”…kuvaamiseen, vaikka me ehkä yritämme tehdä sen, jos tämän teoksen kolmas ja neljäs osa tulevat ylipäätään julkaistuiksi. [S.O., II, e106]
Tämän teoksen III osassa (se ja IV osa ovat melkein valmiit) esitetään lyhyt historia kaikista suurista…adepteista… IV osa tullaan omistamaan lähes kokonaan okkulttisille opetuksille. [S.O., II, e437.] …Jopa ennustustapa ”kuun epäjumalan” avulla on sama, jota Daavid, Saul ja juutalaisen tabernaakkelin korkeat papit käyttivät terafimin avulla. Tämän teoksen III osassa II kirjassa on kerrottu tällaisista vanhoista ennustustavoista. [S.O., II, e455]
Nämä kaksi osaa ovat vain uranuurtajan suorittama työ…niin että nämä kaksi osaa voisivat palvella tutkijaa sopivana johdantona kolmatta ja neljättä osaa varten… Riippuu siis kokonaan siitä vastaanotosta, jonka I ja II osa saavat osakseen teosofien ja mystikkojen käsissä, tulevatko nuo kaksi viimeistä osaa milloinkaan julkaistuiksi, vaikka ne ovat melkein valmiit. [S.O., II, e797-798]

[e61] Seuraava H. P. B:n viittaus sisältyy kopioon Lontoon Blavatsky-loosin keskustelusta, joka pidettiin 31.1.1889 ja jossa H. P. B. sanoi, että

…vielä kaksi osaa Salaista Oppia tarvitaan selittämään kaikki hierarkiat…
ja että

Täydellisemmät yksityiskohdat tästä aiheesta [seitsemäs kierros, planeettahenget] on jo kirjoitettu Salaisen opin kolmanteen osaan. [Transactions of the Blavatsky Lodge of The Theosophical Society, Part I, 1890, tammikuun 1889 kokous, s. 39 ja 42. Collected Writings, Vol. X, s. 340 ja 344.]

H. P. B:n kirjeessä Lontoosta Judge N. D. Khandalavalalle 21.11.1889 hän sanoo, että jättäessään Intian

…olen voinut kirjoittaa S.O:ni, ”Avainta” ja ”Ääntä” ja valmistaa S. opin kaksi muuta osaa, mitä en olisi koskaan voinut tehdä Intian levottomassa psyykkisessä ilmapiirissä… [Kopioitu Adyarin arkiston alkuperäiskirjeestä.]

Helmikuussa 1890 päivätystä H. P. B:n kirjeestä tämän sisarelle Venäjälle saamme täysin erilaisen näkökulman käsiteltävänä olevista osista, koska siinä sanotaan:

Helppo hänen [lääkärin] on puhua, mutta samalla minun täytyy pistää järjestykseen Salaisen opin kolmas osa ja neljäs – joita tuskin olen vielä aloittanut… [The Path, New York, Vol. X, joulukuu 1895, s. 268.]

Viimeinen ja pisin selostus sisältyy H. P. B:n artikkeliin ”The Negators of Science”, jonka ensimmäinen osa ilmestyi Luciferin sivuilla (Vol. VIII, No. 44) huhtikuussa 1891, juuri vähän ennen hänen kuolemaansa. Hänen puhuessaan siinä, että Salainen Oppi on ollut ilmestyneenä jo kahden vuoden ajan, on todennäköistä, että artikkeli kirjoitettiin joskus talvella 1890-1891. Hän sanoo siinä:

Kaksi vuotta sitten kirjoittaja lupasi Salaisen opin toisessa osassa, s. e798, kolmannen ja neljännen osan tuosta teoksesta. Tämä kolmas osa (nyt lähes valmis) käsittelee muinaisia vihkimysmysteerejä, esittää luonnoksia – esoteerisesta näkökulmasta – monesta kuuluisasta ja historiallisesti tunnetusta filosofista ja hierofantista (joista jokaista tiedemiehet pitävät huijarina) ikivanhasta ajasta aina kristilliseen kauteen asti. Näiden viisaiden opetukset se jäljittää kaiken tiedon yhteen ja samaan lähteeseen… esoteeriseen oppiin eli VIISAUSUSKONTOON. Meidän ei tarvitse sanoa, että [e62] pian ilmestyvän teoksen esoteerinen ja tarunomainen aineisto, sen lausunnot ja johtopäätökset eroavat suuresti lähes kaikkien englantilaisten ja saksalaisten orientalistien esittämistä tiedoista ja törmää usein sovittamattomasti vastakkain niiden kanssa…Nyt Salaisen opin III osan päätarkoituksena on todistaa jäljittämällä ja selittämällä muinaisten intialaisten, kreikkalaisten ja muiden merkittävien filosofien teosten ja myös kaikkien muinaisten pyhien kirjojen salaverhot – keskeytymättömän esoteerisen allegorisen metodin ja symboliikan läsnäolo; osoittaa, että se kaikki – niin pitkälle kuin on luvallista tulkinnan avainten avulla, siten kuin opetettiin okkultismin itäisessä hindulais-buddhalaisessa kaanonissa, Upanishadesissa, Purânoissa, Sûtroissa, Intian ja Kreikan eeppisissä runoissa, egyptiläisessä Kuolleiden Kirjassa, skandinavialaisten Eddassa samoin kuin heprealaisessa raamatussa ja jopa vihittyjen (sellaisten kuin esim. Platon) klassisissa kirjoituksissa – ensimmäisestä viimeiseen antaa merkityksen, joka poikkeaa täysin niiden kuolleen kirjaimen mukaisista teksteistä. [Lucifer, Vol. VIII, huhtikuu 1891, s. 94-95.]

Mitä tulee perustaja-puheenjohtajaan, ev. H. S. Olcottiin, hänen viittauksensa myöhempiin osiin ovat niin yleisluontoisia, että niille tuskin voi antaa kovin suurta merkitystä. Kirjeessään H. P. B:lle 19.1.1886 hän ehdottaa ”koko teoksen neljän osan” jakamista, [Letters to Sinnett, No. 157, s. 326.] silloin kun aineiston jakamisesta osiin ei ollut vielä päätetty. Vuosikokouksessa Adyarissa 27-28.12.1886 hän esitti arvailun, että H. P. B:n pian ilmestyvä teos ”laajenee todennäköisesti viideksi osaksi”, [The Theosophist, Vol. VIII, liite, tammikuu 1887, s. xx-xx1.] ja myös ilmoitti, että ”ensimmäinen koko viisiniteisen teoksen käsikirjoituksista” oli hänellä. [Sama, s. xlvii.]
Tasan vuoden kuluttua puhuessaan vuosikokouksessa 27-28.12.1887 hän sanoi, että ”kuluneen 12 kuukauden aikana hän [H. P. B.] on lähettänyt minulle käsikirjoitukset todennäköisesti viisiosaisen teoksen neljästä osasta…” [Sama, Vol. IX, liite, tammikuu 1888, s. xviii.]
Nämä lausunnot annettiin kaikki silloin kun kukaan ei tiennyt kummassakaan päässä aivan tarkalleen, kuinka koko aineisto jakautuisi tai järjestyisi lopullisesti.
Edellä olevan lisäksi meillä on muutama muu hajanainen selostus joiltakin ensimmäisiltä työntekijöiltä. Olemme jo nähneet, että kreivitär C. Wachtmeister oli kuullut sanottavan (luultavasti H. P. B:ltä itseltään), että Salainen Oppi ”käsittäisi täydellisenä neljä osaa”. [Reminiscences, s. 23.] Tuolloin hän oli aivan uusi työssä, tavattuaan juuri H. P. B:n.
[e63] Bertram Keightley sanoo kirjeessään 1.6.1887 F. K. Gaboriaulle, Le Lotuksen päätoimittajalle, että ”les trois premiers volumes sont prêts” [ensimmäiset kolme osaa ovat valmiita]. [Le Lotus, Pariisi, Vol. I, kesäkuu 1887, s. 216-219.]
Jotenkin täsmällisempi lausunto tulee W. Q. Judgelta, joka kirjeessään 30.6.1888 Chas. H. Whitakerille kirjoittaa:

…Sal. opin kaksi osaa muodostavat kaiken sen, mikä ilmestyy nyt, eikä viisi. Kaikki muut osat tulevat olemaan lisänä. Kolmas osa on käytännön magiaa eikä sitä, niin luulen, julkaista, koska eivät englantilaiset eivätkä amerikkalaiset ole valmiita siihen, vaan lankeaisivat mustaan magiaan! [Practical Occultism, (W. Q. Judge) Pasadena, Calif., 1951, s. 94.]

H. P. B:n suurteoksen kahden osan julkaisemisen jälkeen eräs anonyymi kirjoittaja arvostellessaan tri Anna Kingsfordin teosta Clothed With the Sun (London: George Redway, 1889) näyttää olevan hyvin vakuuttunut siitä, että

…kaiken kruunuksi hän (Kingsford) antaa merkittävässä kohdassa sivulla 127 ja 128 selostuksen evankeliumien kokoamisesta Aleksandrian kirjastossa, mikä täsmää täysin sen kanssa mitä Mme Blavatsky kirjoitti kolme vuotta sitten 'Salaisen opin' kolmannessa osassa, jota ei ole vielä julkaistu… [Lucifer, Vol. IV, elokuu 1889, s. 521. Tri Kingsfordin teoksessa, (London) 1937.]

Tässä kohtaa on todettava, että mitään sellaista selostusta H. P. B:n sanoin ei löydy mistään hänen tunnetuista kirjoituksistaan.
29.4.1889 tri Archibald Keightley raportoi sanoneensa seuraavaa New York Timesin reportterin haastattelussa:

Salaisen opin kolmas osa on käsikirjoituksena valmis annettavaksi painoon. Siinä kuvataan pääasiassa kaikkien aikakausien suuria okkultisteja ja se on mitä ihmeellisin ja kiinnostavin teos. Neljättä osaa, joka tulee suurelta osin sisältämään viittauksia käytännön okkultismiin, on luonnosteltu, mutta ei vielä kirjoitettu. Se tulee kuvaamaan, mitä okkultismi todella on, ja osoittaa, kuinka yleisen käsityksen siitä ovat häpäisseet ja alentaneet nuo sen mysteereihin muka perehtyneet petolliset teeskentelijät, jotka ovat hyödyn tavoittelussaan tai muissa alhaisissa tarkoituksissa väärin väittäneet omistavansa salaista tietoa. Tämä paljastaminen tekee välttämättömäksi sen saattamisen selkeästi ajan tasalle historiallisena aikakirjana, niin että sen varsinaista kirjoitustyötä ei aloiteta ennen kuin me olemme jokseenkin valmiita tuomaan sen esille. [Painettu The Theosophistissa, Vol. X, heinäkuu 1889, s. 594-601.]

Emme voi liian paljon luottaa sanomalehtihaastattelun kertomukseen, joka useimmiten vääristelee enemmän kuin kertoo. On myös melko vaikeata [e64] ymmärtää, miten minkäänlainen teos voitaisiin kirjoittaa samalla kertaa kuin julkaista eli ”tuoda esille”. Meidän ei siis ehkä tule kiinnittää liian suurta huomiota tähän lausuntoon, vaikka se viittaa siihen tosiasiaan, että jotkin osuudet, jotka on julkaistu myöhemmin ”III osassa” vuonna 1897, oli kirjoitettu niin varhain kuin 1888 ja ehkä jo 1886. Claude Falls Wright sanoo kirjoittaessaan Lontoosta 7.1.1891 kirjeessään että

…H. P. B. oli alkanut kuluneiden yhden tai kahden viikon aikana koota (kauan sitten kirjoitettua) käsikirjoitusta Salaisen opin kolmatta osaa varten. Sen saaminen valmiiksi julkaisemista varten tulee kuitenkin kestämään runsaat kaksitoista kuukautta. [The Path, New York, Vol. V, helmikuu 1891, s. 354.]

Tämä, meidän on pidettävä mielessä, kirjoitettiin vain neljä kuukautta ennen H. P. B:n poismenoa.
Samoihin aikoihin, nimittäin helmikuussa 1891, rva Alice Leighton Cleather kirjoitti Lontoosta yhden säännöllisistä ”Lontoon-kirjeistään”, joka julkaistiin The Theosophistissa (Vol. XII, huhtikuu 1891, s. 438) ja jossa hän puhui jo silloin valmisteilla olleesta Salaisen opin uudesta painoksesta esittäen, että ”sitä paitsi H. P. B: on jo aloittanut III osan tekemisen”.
Monta vuotta myöhemmin, nimittäin elokuussa 1927, James Morgan Pryse, yksi hyödyllisistä varhaisajan työntekijöistä, painaja ammatiltaan, kielsi tämän väitteen. Hänen sanojaan lainataksemme:

Rva Cleather, joka asui Harrowissa, vieraili usein Lontoon päämajassa, mutta ei ollut työtä tekevän ryhmän jäsen, ja jotkin hänen [edellä mainitussa] kirjeessä antamistaan tiedoista ovat aivan virheellisiä… rva Cleatherin mukaan vain kaksi kuukautta ennen H. P. B:n kuolemaa ”alettiin tehdä III osaa” – mutta kukaan meistä, jotka kuuluimme päämajan henkilökuntaan, edes hra Mead, joka toimitti kaikki hänen käsikirjoituksensa, ei tiennyt siitä mitään. Useissa juuri tuolloin H. P. B:n kanssa käymissäni keskusteluissa, jotka koskivat hänen kirjoituksiaan, hän ei koskaan maininnut mitään S.O:n lisäteosta… Ei; H. P. B. ei alkanut kirjoittaa S.O:n uutta osaa tuolloin, jolloin hänen voimansa olivat ehtymässä ja hänellä oli vain muutama viikko elinaikaa… [The Canadian Theosophist, Vol. VIII, elokuu 15, 1927, s. 114.]

Joulukuussa 1891 H. P. B:n sisar Vera P. de Zhelihovsky julkaisi elämäkerrallisen kirjoitelman H. P. B:stä ja sanoi alaviitteessä, että ”hän jätti 3. osan käsikirjoituksina, ja se on nyt painettavana”. [Russkoye Obozreniye (Venäläinen aikakauslehti), joulukuu 1891, s. 603.] [e65] Judge kirjoittaessaan The Pathiin maaliskuussa 1895 aiheenaan kuuluisa Prayâga-viesti bramiineille, sanoi, että ”sen filosofiset ja okkulttiset viittaukset vahvistaa lisäksi Salaisen opin kolmannen osan käsikirjoituksen kohta, jota ei ole vielä painettu…” [Vol. IX, s. 431.]
Melko tärkeä lausunto G.R.S. Meadiltä esiintyy hänen ”On the Watch-Tower”- pääkirjoituksessaan 15.7.1897, julkaistu Luciferissa (Vol. XX, No. 119, s. 353-354). Hän sanoo:

Yksi H. P. B:n työhön liittyvistä todellisista väärinkäsityksistä oli, että hänellä oli riittävän paljon käsikirjoituksia kahden lisäosan tekemiseksi. Näin ei tosiaankaan ollut. Epäilemättä jos hän olisi elänyt, hän olisi pitänyt lupauksensa, sillä hänen tapanaan oli kirjoittaa vähintään puolet työskentelyn alla olevasta teoksesta kun se oli menossa painoon…

Hän jatkaa sitten joillakin kriittisillä huomautuksilla v. 1897 julkaistun ”III osan” suhteen.
Kummallista kyllä, III ja IV osaa käsittelevä aihe tuntuu kadonneen suunnilleen tuolloin teosofisista aikakauslehdistä tullakseen esiin ja keskusteluun jälleen noin kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Ensin se putkahtaa äkkiä esiin Hamilton Spectatorissa, Ontario, Canada, joka julkaisi 6.10.1926 haastattelun Annie Besantin ja Willian Mullissin välillä. Viimeksi mainittu oli tuon lehden toimituspäällikkö, pätevä toimittaja, joka oli tutkinut Salaista oppia kymmenen vuoden ajan. Haastattelu tapahtui Los Angelesissa Californiassa.

Mulliss: Kriitikkonne ovat väittäneet, että joku on tarkoituksellisesti hävittänyt Salaisen opin kolmannen ja neljännen osan, joihin H. P. B. viittaa Salaisen opin ensimmäisessä osassa. Mitä voitte sanoa tähän? Sisältääkö mielestänne teidän toimittamanne Salaisen opin kolmas osa nimeltään ”Okkultismi” mitään siitä aineistosta, joka oli tarkoitettu kolmatta ja neljättä osaa varten. [Tässä viitataan 1897 julkaistuun osaan.]
Besant: Minut määrättiin H. P. B:n kirjallisten töiden testamentintoimeenpanijaksi, ja se aineisto, josta kokosin johdollani julkaistun Salaisen opin ”Okkultismin” kolmannen osan, koottiin suuresta määrästä erilaisia kirjoituksia, jotka löytyivät hänen työpöydältään hänen kuolemansa jälkeen. Näistä minä otan vastuun.
Mulliss: Auttoiko Mead teitä näiden artikkeleiden kokoamisessa?
Beasant: Ei. Paperit olivat ehdottomasti minun valvonnassani, eikä Meadillä ollut mitään tekemistä niiden kanssa.
Mulliss: Mitä voitte sanoa kolmannen ja neljännen osan aineistosta.
Besant: En koskaan nähnyt niitä enkä tiedä, mitä niistä tuli. [Lainattu O.E. Library Criticiin, kesäkuu 1938.]

[e66] Edellä olevan otteen yhteydessä on huomautettava, ettei ole olemassa minkäänlaisia asiakirjatodisteita siitä, että Annie Besant olisi määrätty H. P. B:n kirjallisten töiden testamentintoimeenpanijaksi. H. P. B. määräsi testamentintoimeenpanijakseen ev. H. S. Olcottin ja Dâmodar K. Mâvalankarin. Koska viimeksi mainittu oli vetäytynyt Tiibetiin, otti eversti vastuun asioista H. P. B:n kuoleman jälkeen. Hänen testamenttinsa oli arkistoituna Adyarissa ja sen sisältö tunnetaan hyvin. Mitä englantilaiseen lakiin tulee, kirjallisten töiden testamentintoimeenpanija voidaan asettaa ainoastaan testamentissa. Jos laillinen testamentintoimeenpanija (Olcott) määräsi jonkun muun ottamaan vastuun H. P. B:n papereista jne., tämä ei antaisi sellaiselle henkilölle minkäänlaista valtaa laissa, kaiken valvonnan jäädessä testamentintoimeenpanijalle.
Kolmetoista vuotta myöhemmin Basil Crump, joka oli silloin Ranchissa Intiassa, kirjoitti The Canadian Theosophistissa seuraavasti:

Hyvin tärkeän todisteen, joka luo täysin uutta valoa Salaisen opin III ja IV osan mystiseen katoamiseen, on äskettäin paljastanut Blavatsky-seuralle vanhahko herrasmies, Mme Blavatskyn uskollinen ihailija, joka tunsi Thomas Greenin, yhden tunnetuista varhaisajan työntekijöistä, joka auttoi painotöissä H. P. B. Pressissä Lontoossa ennen ja jälkeen H. P. B:n kuoleman. Ennen kuolemaansa Green kertoi tälle herrasmiehelle, joka pysyy mieluummin nimettömänä, että hän työskenteli Lontoon päämajassa jonkin aikaa ja hänelle maksettiin siitä, että hän aloitti Salaisen opin III osan ja osittain IV osan ladonnan. H. P. B. kävi nopeasti läpi III osan oikovedokset ennen kuolemaansa ja Green oli juuri aloittamassa niiden painamisen, kun hän sai määräyksen H. P. B:ltä keskeyttää ladonta, myös IV osan sellaisten osien, joita oli jo alettu… Että hän antoi määräyksen ladonnan keskeyttämisestä, varmistaa käytännössä sen, että hän myös hävitti käsikirjoitukset… Hän [Green] kuului asianajajien johtavaan yritykseen ja hänen lakiasioihin suuntautunut valmennuksensa oli erittäin pätevä, ja minä Oikeuden jäsenenä opin kunnioittamaan hänen rehellisyyttään.

Kuten voi odottaa, tuolloin Los Angelesissa ollut James Morgan Pryse luki tämän lausunnon täysin hämmästyneenä ja lähetti tiedonannon The Canadian Theosophistiin vastauksena siihen. Julkaisemme joitakin olennaisia otteita tästä tiedonannosta:

…Merkillistä! Green ei ollut painaja, ei opetellut latomaan eikä koskaan ollut missään muussa painotalossa kuin H. P. B. Pressissä. Hän avusti minua painokonesalissa. Hänellä ei ollut mitään osaa johdossa eikä hän koskaan käsitellyt mitään ”kopiota”, koska sellaiset annettiin aina minulle johtajana… Hänellä ei ollut mitään tekemistä painamisen kanssa, ennen kuin minä otin hänet apulaisekseni, kun kirjapainoa laajennettiin, hyvän aikaa sen jälkeen, kun H. P. B. hylkäsi loppuun kuluneen ruumiinsa… ”H. P. B. kävi nopeasti läpi III osan oikovedokset ennen kuolemaansa.” Koko sinä aikana, kun minä olin päämajassa ja vietin lähes jokaisen illan H. P. B:n kanssa salissa, missä hän kirjoitti [e67] ja keskusteli työntekijöiden kanssa, hän ei lukenut mitään S.O:n oikovedoksia. Jos hän olisi lukenut, niin me kaikki olisimme tienneet siitä. Green ei koskaan kuulunut työntekijöihin…[Mitä ladonnan keskeytykseen tulee jne.] Tuolloin Green teki toimistotöitä lakitoimistossa eikä hänellä ollut mitään kokemusta painoalasta. S.O:n latominen ja ladonnan käynnissä pitäminen vaatisi pari tuhatta kiloa kirjasimia ja latomalaivoja. Ladottaessa S.O:ta [vuoden 1897 osaa, hän tarkoittaa] käytin 8 tuhannen kilon Cottrell-painokonetta, ja paperin kulutus oli noin 20 tuhatta kiloa joka vuosi. Missä Green piti sellaista tavaramäärää… Thomas Green, joka työskenteli uskollisesti kanssani useita vuosia, oli erittäin kunniallinen ja rehellinen. Hän ei ole mitenkään voinut kertoa tuollaisia naurettavia valheita, joita tuo nimettömyyden takana piileskelevä ”vanhempi herrasmies” pitää hänen puheinaan. Hän ei olisi voinut ”ennen kuolemaansa” tai siirryttyään toiseen maailmaan lausua noita karkeita valheita… [The Canadian Theosophist, Vol. XX, toukokuu 1939, s. 73-77.]

Se Prysestä. Samalla kun hänen selityksellään, joka koskee Greeniä ja päämajassa vallitsevia olosuhteita Prysen siellä työskennellessä, on silminnäkijäselostuksen painoarvoa, meidän tulee huomata se ilmeinen tosiasia, että Pryse tuli Lontooseen vasta keväällä 1890. Mutta aiheelliselta tuntuneen ”vanhemman herrasmiehen” kertomuksen epäyksen lisäksi siinä ei anneta mitään tietoa minkään H. P. B:n kynästä lähteneen käsikirjoituksen olemassaolosta tai olemattomuudesta ennen Prysen Lontooseen saapumista.
Greenen väitetyn paljastuksen johdosta meillä on tiedonanto E. T. Sturdyltä, joka oli tuolloin sisäisen ryhmän jäsen ja uskollinen varhaisaikojen työntekijä. Kirjeessään The Canadian Theosophistille [Sama, s. 152.] hän tukee Prysen lausuntoa mahdollisten myöhempien käsikirjoitusten suhteen ja sanoo, että Bertram Keightley kirjoitti hänelle vahvistaen sen, mitä Pryse oli sanonut. Hän lisää:

Sattumalta J. M. Watkins, joka eli mitä läheisimmässä yhteydessä Greenin kanssa, huomautti minulle, että hän pitää mitä epätodennäköisimpänä, että hänen monivuotinen läheinen ystävänsä olisi antanut mitään lausuntoa toiselle (anonyymille!) henkilölle niin painavasta aiheesta mainitsematta siitä Watkinsille pitkien läheisten vuosien kuluessa.

Tätä ongelmaa tarkastellessamme voimme hylätä ”vanhemman herrasmiehen” lähettämän vahvistamattoman kertomuksen Thomas Greenistä ja III osasta. Voimme myös jättää huomioonottamatta ev. Olcottin kaikki lausunnot, koska silloin, kun hän mainitsi enemmän kuin kaksi osaa, mitään jakoa osiin ei ollut vielä tehty, ja oli aivan liian aikaista spekuloida, kuinka monta osaa H. P. B:n teos sisältäisi.
[e68] Keightley'en todistus on yksi mielenkiintoisimmista tässä suhteessa. Heidän selostuksensa tekevät selväksi, että huomattava määrä aineistoa – osan siitä käsitellessä adeptien ja okkultistien elämiä – aiottiin sisällyttää Salaisen opin ensimmäiseen kirjaan, mutta pantiin syrjään eikä käytetty, kun toisesta tekstin jaottelusta oli päätetty. Kun he olivat lopettaneet tehtävänsä, he sitoivat käsikirjoituksen, ”täydellisen, niin kuin se oli”, ja tekivät ”siitä vahvasti sinetöidyn paketin”. [Bertram Keightley, Reminiscences of H. P. B., 1931, s. 13.] Tämähän tarkoittaisi mitä todennäköisimmin, että käyttämätön osa oli myös tuossa paketissa.
On mahdollista, että osa siihen sisältyneestä, käyttämättömästä aineistosta (tai sen kopioista) sisällytettiin myöhemmin niin kutsuttuun ”III osaan”, joka julkaistiin vuonna 1897 ja sisälsi erilaisia kirjoitelmia ja artikkeleita. Tätä oletusta vastaan ei tunnu olevan mitään. Tunnettuna tosiasiana on muutamia seikkoja, jotka tukevat sitä. Yksi niistä on H. P. B:n viittaus Salaisen opin johdannossa [sivulla 11], missä hän ehdottaa, että lukijan pitäisi ”katsoa III kirjan Gupta-vidyâa ja Zoharia”. Tämä viittaa ilmeisesti hänen suunnittelemaansa III osaan, ja voi olla yhteydessä Keightleyn veljesten syrjään panemaan, käyttämättömään aineistoon. Vuoden 1897 ”III osan” niin kutsuttujen eri lukujen joukossa tätä aihetta käsitellään luvuissa XX-XXV. Toinen viite ”III kirjaan” on I osan sivulla e76 ja koskee Fohatia. Vielä yksi H. P. B:n maininta on I osan sivun e52 alaviitteessä ”toisessa [pitää olla myöhemmässä] osassa”, jossa selitetään täydellisemmin ”Buddhaa koskevaa mysteeriä”. Tämä viite voi hyvinkin olla yhteydessä vuoden 1897 nk. ”III osan” lukujen XLIII-XLVIII kanssa, missä aihetta selitetään huomattavan laajalti. Edellä mainittujen lukujen aineisto ”III osassa” on voitu ottaa siitä käyttämättömästä tekstistä, josta olemme keskustelleet, tai kopioita jostakin sellaisesta aineistosta on saattanut olla muualla H. P. B:n papereiden joukossa.
Tämä ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa, ja meidän on tässä kohtaa harkittava H. P. B:n omaa todistusta. Tuon todistuksen osalta vahvin todiste sellaisen aineiston mahdollisesta olemassaolosta, joka ei ole tullut meille, on hänen kirjeensä 3.3., todennäköisimmin vuodelta 1886, A. P. Sinnettille, jota on jo lainattu. [Letters to Sinnett, s. 195.]
[e69] Siinä hän puhuu ”valtavasta johdantokappaleesta eli esipuheesta, johdannosta, kutsukaa sitä miten haluatte”. Sen jokaisen luvun sanotaan alkavan ”sivulla, joka on Dzyanin kirjasta ja 'Maitreya Buddhan' salaisesta kirjasta Champai chhos Nga [Tämä tiibetiläinen yhdyssana koostuu sanoista byams-pa'i, joka tarkoittaa Maitreyan; chhos, oppi; ja lnga, viisi, eli: ”Maitreyan viisi kirjaa”. - suom. huom.] käännettyä tekstiä (suorasanaisesta, ei tunnetusta runomitalla kirjoitetusta viidestä kirjasta, joka on verho)…” H. P. B. antaa Sinnettille tuon johdantokappaleen osittaisesta sisällöstä yleissilmäyksen ja puhuu siitä ”lyhyenä katsauksena tuleviin mysteereihin tekstinä – joka käsittää 300 arkkisivua”. [Arkkikoko (foolscap) on suunnilleen 13x16 tai 17 tuumaa. Nimi johtuu narrinhiipan (Fool's cap) ja kellojen vesileimasta, jota vanhat paperintekijät käyttivät. Kolmesataa sivua tätä paperikokoa tarkoittaisi suurta aineistomäärää, joka painettuna olisi useita satoja sivuja.]
Geoffrey A. Barborka käsittelee tätä aihetta yhdessä arvokkaista teoksistaan [H. P. Blavatsky, Tibet and Tulku (1966), s. 186-188; Theosophical Publishing House, Adyar, Madras.] ja osoittaa monia tärkeitä tosiasioita. H. P. B:n ”Johdanto-osa”, kuten hän kuvaili, ei varmasti ole Salaisen opin I osassa julkaistu ”Esipuhe”. Julkaistu johdanto-osa ei vastaa H. P. B:n Sinnettille esittämää kuvausta; sitä ei ole jaettu osiin, ja se sisältää vain 28 painettua sivua.
Julkaistun teoksen Johdantoa ei myöskään ole jaettu osiin, ja siinä on vain 22 sivua.
Mitään lainauksia Champai chhos Ngasta tai viittauksia siihen ei löydy mistään Salaisesta opista.
Olisi huomattava, että se aineisto, josta H. P. B. puhuu, oli tarkoitettu, mahdollisesti muiden mysteerikouluja käsittelevien tekstien kanssa, hänen magnum opuksensa I osaan. Keightleyn veljekset kuitenkin järjestivät uudelleen käsikirjoituksen H. P. B:n suostumuksella, ja teoksen jakaminen kahteen osaan, jotka käsittävät vastaavasti maailman synnyn ja ihmisen synnyn, oli seuraus tästä jaosta.
On myös tärkeätä muistaa, että H. P. B:n tätä aineistoa koskeva kuvaus hänen kirjeessään Sinnettille ei täsmää sellaisen sekalaisen aineiston kanssa, joka koottiin ja julkaistiin v. 1897 melko harhaanjohtavalla nimellä ”Salainen Oppi, III osa”. Eikä viime mainittu teos [e70] sisällä mitään materiaalia, joka käsittelisi varhaisia kristillisiä vuosisatoja, evankeliumin kokoamista Aleksandrian kirjastossa ja vastaavia aiheita, kuten edellä on jo mainittu. Sitä paitsi se ei sisällä mitään dhyâni-buddhoista ja planeettahengistä, jotka ovat vastuussa planeettaketjumme eri palloista ja niiden tilasta ”pienempien pralayojen” aikana tai pimennyksistä, ”täydellisemmät yksityiskohdat tästä aiheesta [on] jo kirjoitettu Salaisen opin kolmannessa osassa”, käyttääksemme H. P. B:n omia sanoja. [Transactions of the Blavatsky Lodge, Part I, s. 42.]
Kun muistamme, että H. P. B. puhuu 300 suuresta arkista, on ilmeistä, että tässä on kyse huomattavasta määrästä aineistoa, joka painettuna olisi useita satoja sivuja.
Nyt herääkin kysymys siitä, sisällyttivätkö Keightleyt nämä 300 suurta arkkia käsikirjoituspakettiin, jonka he sitoivat yhteen ja antoivat takaisin H. P. B:lle, joka vei lopulta sen mukanaan 19 Avenue Roadille, St. John's Wood, London N.W.
Kun Keightley'en omaa kertomusta analysoidaan huolellisesti, se johtopäätös tuntuu oikeutetulta, että he eivät järjestelleet uudelleen H. P. B:n aluksi I osaa varten aikomaa aineistoa eivätkä kirjoittaneet sitä puhtaaksi, vaan panivat sen vain syrjään. Mitä siitä on tullut?
Melko mielikuvituksellisia kertomuksia on pantu liikkeelle vuosien mittaan Salaisen opin III ja IV osan poisvetämisestä tai väitetystä tuhoamisesta. Jotkut ovat myös väittäneet, että käsikirjoitus on tarkoituksellisesti kätketty ja se julkaistaan maailmalle, kun aika on kypsä. On todennäköistä, että tämän ajatuksen tukijat eivät käsitä, että sellainen mystinen käsikirjoitus, jos se tuotetaan ja julkaistaan, tulisi olemaan, niin kuin sanotaan, ”vanhentunut”, monine vanhentuneine viitteineen aikaisempiin tieteellisiin tosiasioihin ja niihin, jotka käsittelevät muinaisia pyhiä kirjoituksia ja mytologioita, joita tutkijat ovat sittemmin huolellisesti harkinneet uudelleen ja usein perin pohjin muuttaneet, vastaavien keksintöjen valossa. Tämä ei tietenkään olisi vaikuttanut todellisen okkulttisen opetuksen pätevyyteen.
Joka tapauksessa olisi typerää jättää huomioonottamatta lausuntoja, joita ovat esittäneet luotettavat yksilöt, jotka tunsivat H. P. B:n henkilökohtaisesti ja olivat läheisissä väleissä hänen kanssaan. Yksi sellainen oli tri Herbert Coryn, H. P. B:n henkilökohtainen oppilas [e71] Lontoon päivinä, joka myöhemmin elämässään asui monia vuosia Point Lomassa ja kuoli siellä. Lainataksemme Geoffrey A. Barborkaa:

Tri Herbert Corynin kanssa Point Lomassa Kaliforniassa käydyssä keskustelussa Salaisen opin julkaisemisesta esitettiin sellainen tieto, että hän itse oli nähnyt H. P. B:n kolmannen osan käsikirjoituksen tämän kirjoituspöydällä. Hän ei varmasti viitannut siihen, mikä julkaistiin H. P. B:n kuoleman jälkeen [1897], sillä tri Coryn oli hyvin selvillä siitä, mitä kuoleman jälkeen painettu osa sisälsi. Tohtori ei kyennyt sanomaan, mitä hänen näkemästään käsikirjoituksesta oli tullut. [H. P. Blavatsky, Tibet and Tulku, s. 188.]

Lainatuista lausunnoista käy ilmi, ettei mitään varauksetonta positiivista tai negatiivista vastausta voida antaa usein toistettuun kysymykseen, oliko koskaan olemassa täydellistä käsikirjoitusta III ja IV osasta. Aihe on avoin lisäkeskustelulle, ja on todennäköistä, että sen pohdiskelu tulee jatkumaan.

Kaikkina aikoina ja kaikissa maissa on ollut uskomus, että ihmisen on mahdollista saavuttaa jumalallista tietoa tietyin ehdoin, ja tämän luonnollisena seurauksena ihmisten sydämissä on asunut vakaumus, että on olemassa eläviä ihmisiä, joilla on tällaista tietoa. Muinaisina aikoina jotakin tästä korkeammasta tiedosta opetettiin mysteerikouluissa, ja jälkiä siitä on löytynyt maapallon kaikkien kansojen keskuudesta. Lähempänä nykyaikaa sen olemassaoloa ovat pitäneet mahdollisena intuitiiviset ajattelijat, jotka ovat käyttäneet siitä useita nimiä, kuten ”viisaususkonto”, ”gnosis” tai ”esoteerinen filosofia”.
Tuon ”viisaususkonnon” opetusten valaisemiseksi on Salaisen opin kaksi osaa omistettu. Blavatskyn omin sanoin:

Näitä totuuksia ei esitetä yliluonnollisena ilmoituksena eikä tekijä väitä paljastavansa mystistä tietoa ja saattavansa sitä ensimmäistä kertaa julki maailman historiassa…tämä teos on näet osittainen esitys siitä, mitä hän itse on saanut oppia kehittyneemmiltä tutkijoilta, ja vain muutamissa yksittäistapauksissa hän on sitä täydentänyt omien tutkimustensa ja havaintojensa tuloksilla.
On tarpeetonta selittää, että tämä kirja ei ole salainen oppi kokonaisuudessaan vaan valittu joukko katkelmia sen perusopista…
Tämän teoksen tarkoitus voidaan määritellä näin: osoittaa, että luonto ei ole ”satunnainen atomien yhtymä” ja näyttää ihmiselle hänen oikea paikkansa maailmankaikkeuden järjestelmässä; [e72] pelastaa turmeltumasta kaikkien uskontojen ikuiset perustotuudet ja paljastaa jossain määrin se perusykseys, josta kaikki uskonnot ovat lähteneet; lopuksi osoittaa, että luonnon salattua puolta nykyisen sivistyskauden tiede ei ole vielä lähestynytkään.

Jos tämä edes jossain määrin tulee täytetyksi, on kirjoittaja tyytyväinen. Tämä kirja on kirjoitettu ihmiskunnan palvelemiseksi ja se jää ihmiskunnan ja tulevien sukupolvien arvosteltavaksi. Alempaa tuomioistuinta ei tekijä tunnusta. Moitteisiin hän on tottunut, panettelun hän tuntee jokapäiväisestä kokemuksestaan, parjaukselle hän hymyilee. [Alkulause ensimmäiseen painokseen. SO I]

Tällaisin suorasukaisin saatesanoin ovat H. P. Blavatskyn kynästä lähteneet tärkeimmät kirjalliset tuotteet tulleet julkiseksi omaisuudeksi.
Salaisen opin kahdesta osasta ensimmäinen koskee pääasiassa Kosmoksen kehitystä, seitsemäisten hierarkioiden heräämistä uuteen kosmiseen päivään latenttisuuden aikakauden jälkeen sekä planeettaketjujen kasvua ja kehitystä.
Mitä tärkein ESIPUHE osoittaa puitteet sille mitä seuraa. Salaisen opin on julistettu olleen ”muinaisen ja esihistoriallisen maailman kaikkialle levinnyt uskonto”, ja itse teoksen, joka on kaikkea muuta kuin pelkkä tutkielma ”tai sarja epämääräisiä teorioita”, sanotaan ”sisältävän kaiken sen, mikä voidaan esittää maailmalle tällä [19.] vuosisadalla”. Profeetallinen lausunto tähtää siihen, että ”1900-luvulla viisauden mestarit lähettävät jonkun oppilaan, jolla on enemmän tietoa ja joka on paljon soveliaampi, antamaan lopulliset ja kumoamattomat todisteet, että on olemassa gupta-vidyâ -niminen tiede…”
Seuraavana tulee JOHDANTO, joka ilmaisee nyt kuuluisat Salaisen opin kolme perusväittämää, joita on kehitetty ja laajennettu ”Yhteenvedossa” (Osa I, s. e269-299). I osan runko muodostuu seitsemästä säkeistöstä, jotka on käännetty salaisesta Dzyanin kirjasta, jonka alkuteksti on kirjoitettu vihittyjen pyhällä kielellä – senzarilla. Säkeistöt ja niiden kommentaarit ja selitykset muodostavat ensimmäisen osan I kirjan.
II kirjassa valaistaan maailman suuriin uskontoihin kuuluvia perussymboleja ja selitetään kätkettyjen ideogrammien ja glyfien okkulttista merkitystä.
III kirja tuo esille tieteen ja Salaisen opin vastakkaiset näkemykset ja torjuu etukäteen mahdollisia tieteellisiä vastaväitteitä. Tämä kirja toimii kahden osan yhdistävänä renkaana.
II osan yleisryhmitys on samanlainen kuin I osan. Se käsittelee pääasiassa ihmisen kehitystä tällä planeetalla. Aihetta [e73] esitellään ”Alkuhuomautuksissa”, alaotsikkona Muinaisaikaisista runoista ja neljästä esihistoriallisesta maanosasta.
I kirja perustuu Dzyanin kirjan kahteentoista säkeistöön ja se kuvaa ihmiskunnan asteittaista kehitystä monien okkulttisten vaiheiden läpi, alempien luontokuntien alkuperää ja muinaisten mannerten uppoamista sekä esittää yleiskatsauksen menneistä sivistyksistä.
II kirja käsittelee maailmanuskontojen ikivanhaa symboliikkaa painottaen erityisesti elementtien ja voimien seitsen- ja neliosaista luokittelua.
III kirja vertaa jälleen viisaususkonnon opetuksia silloisen tieteen opetuksiin, pääasiassa antropologian ja geologian alalla.
Kirjoitettuaan noin 1500 sivua näistä vaikeatajuisista ja lumoavista aiheista H. P. Blavatsky lopettaa sanomalla, että ”näiden kahden osan oli toimittava ESIPUHEENA ja valmistettava lukijan mieltä niitä ajatuksia varten, jotka tulevat nyt seuraamaan”. Uskollisen oppilaan perinteisellä vaatimattomuudella hän osoittaa, että hänen päätarkoituksensa ”oli vain valmistaa maaperää. Tämän me uskoaksemme olemme tehneet.” Avattuaan lukijan silmien eteen näkymän kosmisesta suuruudesta ja venytettyään hänen mentaaliset ja henkiset kykynsä kehityssysteemien laajalle ulottuvaan horisonttiin, tulkiten hierarkioita ja kehityksen rajattomia kierroksia hän lopettaa sanomalla:

Nämä kaksi osaa ovat vain uranuurtajan suorittama työ, sellaisen, joka on raivannut tiensä okkultismin maan neitseellisten metsien lähes läpitunkemattomaan viidakkoon. Alku on nyt tehty taikauskon, ennakkoluulon ja itserakkaan tietämättömyyden kuolettavan upaspuun kaatamiseksi ja kiskomiseksi juurineen niin, että nämä kaksi osaa voisivat palvella tutkijaa sopivana johdantona kolmatta ja neljättä osaa varten. Ennen kuin teosofit, joille nämä sivut on omistettu, ovat raivanneet mielestään aikakausien kasaaman töryn, heidän on mahdotonta ymmärtää kolmanteen osaan sisältyvää käytännöllisempää opetusta. Riippuu siis kokonaan siitä vastaanotosta, jonka I ja II osa saavat osakseen teosofien ja mystikkojen käsissä, tulevatko nuo kaksi viimeistä osaa milloinkaan julkaistuiksi, vaikka ne ovat melkein valmiit

Useista tähän lainatuista asiakirjoista käy riittävän selväksi, että Salainen Oppi on todellisuudessa paljon enemmän kuin vain tiettyjen Dzyanin kirjasta käännettyjen säkeistöjen selitys ja yhtäjaksoinen kommentaari. Kauttaaltaan sen sivuilla on monia kohtia, jotka alkavat sellaisin ilmauksin kuin: ”okkultismi opettaa”, ”Salainen Oppi esittää”, ”esoteerinen filosofia vahvistaa”, ”okkulttinen tiede julistaa” jne., joita seuraa tiettyjen okkulttisten totuuksien [e74] ytimekäs kuvaus suoraan ja yksiselitteisesti. Kun sellaisia kohtia yhdistetään, siitä ilmenee, että Salainen Oppi on oleelliselta rakenteeltaan laaja yhteenveto tähän asti salaisena olleesta okkultismin tieteestä tai filosofiasta, jota on julkisesti esittänyt kaksi tai useampi adeptien veljeskunnan vihittyä oikean sanansaattajansa, H. P. Blavatskyn välityksellä.
Sen teksti sisältää useita erilaisia, kuitenkin keskinäisessä suhteessa olevia tasoja. Siinä on tieteellisiä argumentteja ja filosofisia tutkielmia, joita tulkitsee H. P. Blavatsky mystisen opin tutkijana; vihityn okkultistin – H. P. B:n – innoittuneita aatteita, läpitunkevia ajatuksia ja profeetallisia esityksiä; ja näiden takana suoraan korkeampien okkultistien mielistä kumpuavia korkeita julistuksia ja sävähdyttäviä kohtia, jotka kaikki kaikuvat ajoittain kuin urkumusiikin pauhina avaruudessa. Ellei tätä teoksen monimutkaista suunnitelmaa käsitä, Salaisen opin todellista luonnettakaan ei ymmärrä.
Jotkut tutkijat vaikuttuneina suuresta määrästä tähän teokseen sisältyvästä rinnakkaistiedosta, joka käsittelee pääasiassa eri uskonnoista, filosofioista ja mytologioista kautta maailman esiin loihdittuja lisätodisteita, ovat kuvitelleet, että Salainen Oppi on synkretistinen teos, jossa punotaan yhteen suuri joukko ilmeisen irrallisia opetuksia ja aatteita, jotka muodostavat enemmän tai vähemmän yhtenäisen kokonaisuuden. Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta kuin tämä virheellinen käsitys.
H. P. B:n suurteoksen tarkoituksena on esittää täysin yhtenäinen hahmotelma ajattomasta opista, ajatusjärjestelmä, joka perustuu luonnon okkulttisiin tosiasioihin ja universaaleihin totuuksiin, jotka ovat yhtä spesifisiä ja täsmällisiä kuin mikä tahansa matemaattinen esitys. Tuon järjestelmän oppeja ei voida kokonaisuutena johtaa tai löytää mistään muinaisten tai nykyisten aikojen tunnetusta eksoteerisesta uskonnollisesta tai filosofisesta koulukunnasta, vaikka erillisiä aatteita ja yksittäisiä oppeja voidaan silloin tällöin löytää muinaisten kirjoittajien teoksista tai vihjata niihin, niiden muistuttaessa emäopin olemassaolosta, joka on huolellisesti kätketty näkyvistämme.
Tutkittavanamme on loistava kosmogenesis eli maailman sekä antropogenesis eli ihmisen synty, ja ne ovat täysin omaa luokkaansa; niitä ei ole kopioitu mistään maailmankirjoituksista, eikä niitä ole koottu niiden joukosta. Aikakautemme erikoisimpana kirjallisena arvoituksena ne haastavat tutkimukseen. Ellei hyväksytä H. P. B:n omaa selitystä niiden lähteestä, mikään muukaan selitys ei ole minkään arvoinen.
[e75] Jo niin varhain kuin 1883 H. P. B., keskustellessaan erilaisista buddhalaisuutta koskevista länsimaalaisten orientalistien taholla ilmenevistä ristiriitaisista näkemyksistä buddhalaisuuden suhteen, käytti tilaisuutta hyväkseen ja huomautti että

Ainoa keino, jolla he tulevat ratkaisemaan syntyneet ongelmat, tulee olemaan se, että kiinnitetään huomiota salaisen opin selviin oppeihin, jotka nyt esitetään maailmalle tämän aikakauslehden (The Theosophistin) välityksellä ensimmäistä kertaa tämän aiheen historiassa. [The Theosophist, Vol. IV, toukokuu 1883, s. 182.]

Salainen Oppi on moneen tuhanteen vuoteen ensimmäinen pääteos, jonka tarkoitus on esittää, minkä se tekeekin, yhtenäisellä ja johdonmukaisella tavalla tuon universaalin okkulttisen opin – brahma-vidyân, gupta-vidyân ja gnosis pneumatikoksen – perusperiaatteet, opin, joka oli mânasaputrojen alkuperäinen tieto, olentojen, jotka sen toivat syntyvälle ihmiskunnalle tässä kierroksessa ja jättivät tuon tiedon sen silloisten korkeimpien edustajien huostaan henkisten totuuksien ikuiseksi alkulähteeksi.
Olisi pidettävä selvästi mielessä, että Salainen Oppi esittää vain pienen osan tuosta okkulttisesta traditiosta, joka H. P. B:n omin sanoin on ”aikakausien koottu viisaus”. Se vain kohottaa sen mystisen verhon kulmaa, joka kätkee tämän tiedon korkeammat asteet eli tasot. Sen vuoksi kenen tahansa olisi typerää kuvitella, että H. P. B:n teos on viimeinen sana tuosta tiedosta, sillä se on vain yleisluontoinen esitys joistakin sen perusperiaatteista.
Olemassa olevien – sekä julkaistujen että perimätietoina säilyneiden – todisteiden valossa on siis ilmeistä, että Salaisen opin päälähteenä – ja tämä koskee H. P. B:n kirjallisen tuotannon monia muitakin osia – on kollektiivisesti adeptien veljeskunta, jonka oikea sanansaattaja H. P. B. oli, ja yksilöllisesti kaksi tai useampi tuohon veljeskuntaan kuuluvista vihityistä, jotka päättivät paljastaa nykyisellä aikakaudellamme tietyn osan perinteisesti kätketystä tiedosta niiden hyväksi, jotka olivat valmiita vastaanottamaan sen.
Käyttöväline – ihmisen tekemä ja sen vuoksi epätäydellinen – jonka oli määrä palvella näiden totuuksien laajalle ulottuvan levittämisen puolesta, oli Teosofinen Seura, joka perustettiin vuonna 1875 veljeskunnan suoranaisten määräysten mukaan. Sen monista epäonnistumisista ja puutteista huolimatta se on yhä olemassa gupta-vidyân ajattomien oppien yleisenä liikkeenä, sen parhaana edustajana tässä tietämättömyyden ja sekasorron maailmassa. Jotta Teosofinen Seura olisi rehellinen alkuperäiselle tarkoitukselleen, uskollinen perusperiaatteilleen ja totuudellinen tulevaisuuden tähden, on välttämätöntä, että se säilyttäisi loukkaamattomana kokoelman ”Salaisen opin suoranaisista opeista”, jotka sen huolenpitoon ovat uskoneet liikkeen todelliset perustajat – Himalajan takaisen veljeskunnan adeptit. Meillä tuon liikkeen tutkijoina ja työntekijöinä on velvollisuus suoritettavana ja toimeksianto toteutettavana, nimittäin säilyttää tuon ajatusjärjestelmän puhtaus ja tuon oppikokoelman yhtenäisyys, niiden opetusten, jotka olemme saaneet henkisenä perintönä niiltä, jotka päättivät antaa ne käsiimme.

BORIS DE ZIRKOFF
Toimittaja

Lähde:
H. P. Blavatsky H. P. Blavatsky
The Secret Doctrine, Vol. I – Cosmogenesis
Historical Introduction, How ”The Secret Doctrine” was written
The Theosophical Publishing House, Wheaton, Ill., USA
Suomentanut © Pirkko Carpelan