Tiede symboleista ja maagisista kuvioista, jotka vaikuttavat ihmismieleen, on yhtä vanha kuin itse ihmiskunta. Itämainen okkultismi on kutsunut noita voimallisia symboleja sanskritinkielisellä nimellä "yantra", jonka kantasanana on verbi "yam" eli "hallita". Oikein laaditut symbolit vaikuttavat katsojansa alitajuntaan ja hallitsevat ihmismielen eri pyrkimyksiä.

SINETTI

Teosofinen sinetti on yantra, joka sisältää kätkettyä syvällistä viisautta ja elämänohjeita aivan kuten seuran tunnuslause "Satyan nasti paro dharmah".
Tarkastelkaamme noita molempia. Teosofinen sinetti sisältää seitsemän eri kuviota, jotka yhteen liitettyinä muodostavat sinetin. Jokaisella kuviolla on oma symboliikkansa ja niiden tulkinta auttaa ymmärtämään sinetin sanomaa joskin nuo kuviot täytyisi nähdä kokonaisuutena ja ymmärtää niiden sanoma suhteessa kaikkiin muihin. Sinetin kaikki kuviot ovat esiintyneet vanhojen uskontojen symboliikassa, ja jokainen uskonto on antanut niille samansuuntaisia tulkintoja.

Kaksi limittäistä, tasasivuista kolmiota esiintyy juutalaisilla Daavidin tähtenä, mutta sama symboli on löydettävissä paljon ennen juutalaisuuden syntyä mm. intialaisesta tantrasta. Teosofisessa sinetissä valkoinen, kärki ylöspäin oleva kolmio kuvaa makrokosmosta. Se on "suuri kolmio", Arikh Anpin – "suuret kasvot". Sen kärki kuvaa henkeä, joka on yksi. Kolmion alhaalla oleva kanta koostuu lukemattomista pisteistä ja kuvaa aineen moninaisuutta. Yhdestä tulee monta, henki laskeutuu aineeseen suuressa luomisprosessissa, jossa maailmankaikkeuden luojan ylitietoinen ajatus ottaa materiaalisen, tajuttavan muodon. Toinen, musta kolmio kärki alaspäin on mikrokosmos, "pieni kolmio", ihminen, Zeir Anpin – "pienet kasvot". Se kuvaa tietoisuuden kehittymistä luonnonvaltakunnissa ja aineen vähittäistä muuttumista hengeksi yhä tiedostavampien olentojen ilmestymisen myötä. Kehitys lähtee aineesta, jota symboloi alhaalla oleva kolmion kärki. Kaksi kylkeä suuntautuu ylöspäin ja ovat ikään kuin ihmisen kädet kohotettuna rukoukseen kohti taivasta ja henkeä. Yhdessä nuo kolmiot kuvaavat myös maailmaa, sen kahtalaista luonnetta, hyvän ja pahan, päivän ja yön, valkeuden ja pimeyden vaihtelua. Ilman noita vastakkaisuuksia mitään ilmennystä ei voisi olla olemassa. Kaksi kolmiota kuvaa myös ikuista liikettä, joka on yksi maailmankaikkeuden peruslaeista. Ne ovat kuin Taon "yang" ja "yin", jatkuvassa liikkeessä ja muuttumassa toisikseen. Henki laskeutuu aineeseen ja aine muuttuu jälleen hengeksi, tämä kehitys jatkuu ikuisuudesta ikuisuuteen, mitä puolestaan symboloi häntäänsä pureva käärme.

Käärme on vanhoissa uskonnoissa ymmärretty viisauden symbolina. Häntäänsä pureva käärme, joka muodostaa yhtenäisen ympyrän, on ikuisuuden vertauskuva. Sillä ei ole erotettavissa alkua eikä loppua koska häntä ja pää ovat liittyneet toisiinsa. Käärme myös luo nahkansa. Se symboloi jälleensyntymää tai kosmisessa symboliikassa aikakausien ikuista kiertoa. Teosofisessa sinetissä tuo käärme ympäröi ilmentynyttä maailmaa symboloivia kahta kolmiota, nuo kuviot yhdessä kuvaavat tätä maailmaa ja sen ulkopuolella olevaa ikuisuutta ja avaruutta, jossa kaikki kehitys tapahtuu, ikuista lakia, jonka alaisuudessa kaikki ilmentynyt kaikkeus on.

Svastika on niinikään vanha symboli, joka on löydettävissä lähes kaikista vanhoista uskonnoista. Se on yleensä voiman tai auringon symboli. Sanskritinkielinen sana "svastika" muodostuu sanoista "sva" – itse ja "asti" – olemassaolo, jotain mikä itse luo itsensä tai on olemassa itsensä kautta. Tavallinen kahden samanpituisen viivan muodostama risti kuvaa esoteerisessa symbolismissa ilmentynyttä maailmaa hengen ja aineen liittona. Svastikan muodostavat tuohon ristiin liitetyt väkäset, jotka kuvaavat jatkuvaa liikettä. Myötäpäivään suuntautunut liike kuten svastikassa kuvaa maailmankaikkeuden luomisprosessia ja siihen liittyviä jatkuvassa työssä olevia suunnattomia luonnonvoimia. Sinetissä svastika on sijoitettu käärmeen päälle "suuren kolmion" kärjen kohdalle. Se on ensimmäinen piste äärettömässä tila-aika-avaruudessa, "itu juuressa", josta luominen lähti alkujaan liikkeelle. Luomisprosessi jatkuu "suuren kolmion" kautta alaspäin materiaalisille tasoille.

Sinetin keskellä oleva silmukkaristi, crux ansata on löydettävissä mm. egyptiläisestä symboliikasta. Egyptiläisille silmukkaristi oli "ankh"-hieroglyfi, elämän symboli ja samalla mysteerioiden avain, jota jumalat seinämaalauksissa pitävät kädessä. Mysteerioita kuvaavissa maalauksissa jumalat yleensä pitävät tuota ristiä vihittävien suun edessä ja ikään kuin syöttävät sen heille. Vihittävät saavat salaista tietoa, jonka he nielevät ja jota tekee heidät jumalien kaltaisiksi. Silmukkaristi itsessään on vihityn vertauskuva. Pystysuora viiva on selkäranka, jossa alemmat viisi chakraa ja Kundalinituli sijaitsevat. Silmukka ylhäällä on pää tai pikemminkin Kundalinitulen heräämisestä avautunut täysin toimiva kruunuchakra. Vaakasuora viiva, joka leikkaa pystysuoran, on ihmisen kaksi kättä, joilla hän työskentelee tässä maailmassa. Vihityn työkenttä on sekä sisäinen chakrajärjestelmä että ulkoinen maailma, jossa hänen tulee palvella ja johdattaa muita olentoja. Silmukkaristi erityisesti yhdistyneenä "pieneen kolmioon" kuvaa Teosofista Seuraa mysteeriokouluna..

Teosofisen sinetin kruununa on sanskritinkielinen pyhä sana AUM, joka on maailmankaikkeuden luojan eli Logoksen symboli. AUM koostuu itse asiassa neljästä kirjaimesta, joita kuitenkaan länsimaiset kirjoitusmerkit eivät pysty riittävän selvästi kuvaamaan. "A" kuvaa luomisprosessia, se on sekä sanskritin että useimpien länsimaalaisten aakkostojen ensimmäinen kirjain. Se on Brahma, hindulaisten luojajumala tai kristittyjen Isä, joka luo maailman. "U" kuvaa maailman ylläpitoa ja hindulaisten Vishnua tai kristittyjen Pyhää Henkeä. "M" on tuhoamisen tai vapauttamisen symboli. Se on Shiva, joogien kuningas, joka johtaa ihmiset vapautukseen tai kristinuskon Poika, joka on samalla maailman vapahtaja. Sanskritin kirjainmerkin päällä oleva piste on Anusvara eli loppuhenkäys. Se on "äänetön ääni" tai kirjain, jota ei lausuta. Se symboloi maailmantakaista Parabrahmania, jota ei voi kuvata millään äänteellä tai merkillä.

TUNNUSLAUSE

Sinetin ympärille on kirjoitettu myös sanskritinkielinen lause

"Satyan nasti paro dharmah" "Totuus on uskontoja korkeampi"

jonka ensimmäinen suomennos oli "Totuus on korkein uskonto", mutta nykyisin käytämme käännöksenä "Totuus on uskontoja korkeampi". Vaikeus kääntää lauseita tai ajatelmia toisille kielille on siinä, että kaikissa kielissä ei ehkä ole samaa asiaa täysin tarkoittava sanoja tai kulttuurierot ovat johtaneet siihen, että samalla käsitteellä saatetaan tarkoittaa erilaista ajatussisältöä. Ihmiset, jotka loivat sanskritinkielen elivät täysin erilaisessa ympäristössä ja heidän uskontonsakin antoi mahdollisuuden tarkastella maailmaa erilaisesta näkökulmasta. Itse asiassa kaikilla sanskritinkielen sanoilla on paljon monivivahteisempi merkitys kuin mitä voidaan ilmaista yhdellä suomenkielen sanalla. Jotta ymmärtäisimme, mitä tuo lyhyt, nelisanainen lause todella tarkoittaa, meidän tulee tarkastella ja ymmärtää jokainen sana erikseen. Ensimmäinen on Dharma. Yleisin käännös on "uskonto" mutta itse asiassa parempi käännös olisi "ominaisuus". Tulen Dharma eli ominaisuus on polttaa, veden kastella jne. Kaikille asioilla on oma Dharmansa tai ominaisuutensa. Esineillä, eläimillä ja ihmisillä on Dharmansa, samoin myös kansakunnilla. Teosofiassa Dharma kuitenkin tarkoittaa paljon enemmän kuin yksittäisen asian tai edes kansakunnan Dharmaa. On olemassa yksi ihmiskunnan Dharma, joka on yhteistä kaikille ihmisille katsomatta rotuun, ihonväriin tai sukupuoleen. Tuli kaikkialla maailmassa polttaa samalla tavoin, samoin vesi, oli se kirkasta tai värjäytynyttä, kastelee sille annetun ominaisuuden mukaan. Kaikilla ihmisyksilöillä on oma Dharmansa, joka on olemassa siksi että olemme ihmisiä, ei siksi että olemme suomalaisia, kristittyjä, hinduja, vaaleaihoisia tai tummaihoisia. Ihmiskunnan yhteinen Dharma on etsiä totuutta. "Satya" käännetään yleensä "totuudeksi". Tuo on ehkä parhain käännös, mutta aivan kuten sanan "Dharma" käännöksessä, silläkin on paljon syvällisempi sisältö. "Satya" muodostuu kahdesta sanasta: "Sat" ja "Yam". Ensimmäinen sana "Sat" tarkoittaa pysyvää, katoamatonta, sellaista, joka pysyy samana ajasta aikaa, Tosiolevaista. "Yam" tarkoittaa pysymistä tai tukeutumista. Toisin sanoen "Satya" tarkoittaa pysymistä muuttumattomassa, ikuisessa maailmantakaisessa todellisuudessa. Kaikki asiat, jotka voimme nimetä, ovat syntyneet joskus, ihmiset, eläimet tämä planeetta tai koko näkyvä universumi. Niillä kaikilla on alkunsa, mikä tarkoittaa, että niillä kaikilla täytyy olla myös loppu. Teosofisen opin mukaan koko maailmankaikkeus vetäytyy kokoon ilmentymättömään todellisuuteen kosmisen päivän päättyessä. Siten mikään, mitä voimme ajatella tai kuvitella, ei ole Sat. Ainoastaan puhdas, eriytymätön tietoisuus, joka tarkkailee tai todistaa tätä muuttuvaa kaikkeutta on Sat. Tämä puhdas tietoisuus on sama kuin henki, koska teosofian mukaan tietoisuus on hengen ominaisuus. Hengen vastakohta on aine, joka on objekti, kohde vailla tietoisuutta. Henki on ikuinen ja tiedostaa aineen olemassaolon, aine taas on katoavaa, muuttuvaa, rajattua ja ehdollistaa hengen. Kaikissa uskonnoissa esiintyy myös ajatus, että Jumala on jotain katoamatonta, ikuista ja henkeä ja että ihminen joko eläessään tai kuoleman jälkeen tulee osalliseksi tästä ikuisuudesta. Eräät uskonnot kutsuvat tuota pelastukseksi, toiset taas Nirvanaksi. Yhteistä on se, että tuolla autuaallisella olotilalla ei ole loppua. Tämä sama ajatus ikuisesta on innoittanut ihmiskuntaa kaikkien uskontojen kautta historian alkuhämäristä nykyisyyteen. Se vuoksi on oikeutettua sanoa "Satyan Nasti Paro Dharmah" - ei ole totuutta korkeampaa uskontoa.

Artikkeli on julkaistu Teosofi-lehden numerossa 5 /2002