YKSEYS



( Lahden Minervan kokouksen aiheena 10-01-2004)

Yrittäen kovasti poistaa itsestään itsekkyyden hitusenkin ja ”tuntien aina täydellistä ykseyttä muiden olentojen kanssa” okkultisti yrittää toteuttaa Delfoin oraakkelin käskyä: ”Ihminen, tunne itsesi.” Sillä hän tietää, että viime kädessä henkisen nousun jokaisessa vaiheessa ”avaimena on pyrkijä itse”. [Johdatus Salaiseen oppiin]

Ympyrä on jumalallinen ykseys, josta kaikki lähtee ja johon kaikki palaa. Sen kehä – pakosta rajoitettu symboli, ihmismielen vajavuudesta johtuen – merkitsee abstraktia, aina tuntematonta LÄSNÄOLOA ja sen ala universaalia sielua, vaikka nuo kaksi ovat yhtä. [SO1-johdanto, 5]

Ympyrä edustaa Ennoiaa, jumalallista älyä [voimaa, joka ei luo, mutta jonka täytyy sulautua], ja käärme – Agathodaimôn, Ofis – Valon [ei ikuinen ja kuitenkin suurin jumalallinen valo meidän tasollamme] varjoa. Molemmat olivat ofiittien logoksia eli ykseys Logoksena, joka ilmensi itsensä hyvän ja pahan kaksinaisena prinsiippinä. [SO2, e214]

Muinaiset filosofit ajattelivat, että ympyrän muotoon on aina liitetty jotain jumalallista ja mystistä. Vanha maailma, joka johdonmukaisena symboliikassaan ja panteistisessä intuitiossaan käsitti näkyvän ja näkymättömän äärettömyyden ykseytenä, kuvasi jumaluutta ja sen ulkoista VERHOA – ympyrän avulla. [SO2, e545]

Brahmalainen ”kultainen muna”, josta tulee esiin Brahmâ, luova jumaluus, on Pythagoraan ”ympyrä keskipisteineen” ja sen sopiva symboli. Salaisessa opissa on salattua YKSEYTTÄ… aina symboloitu ympyrällä eli ”nollalla” (joka on absoluuttinen ei-olevainen ja ei mitään, koska se on ääretön ja KAIKKEUS), samalla kun (tekojensa kautta) ilmennyt jumala mainitaan tämän ympyrän halkaisijana. Tähän liittyvän ajatuksen symboliikka on siten ilmeinen: ympyrän keskipisteen kautta kulkevalla suoralla on geometrisesti ajateltuna pituus, mutta ei leveyttä eikä paksuutta. Se on kuviteltu, naisellinen symboli, joka kulkee ikuisuuden halki ja jonka ajatellaan lepäävän ilmiömaailman olemisen tasolla. Sillä on ulottuvuus, kun taas sen kehällä ei ole ulottuvuutta eli, käyttääksemme algebrallista nimitystä, se on yhtälön ulottuvuus. Toinen vertauskuvallinen ajatus löytyy pythagoralaisesta pyhästä dekadista, joka yhdistää kaksinumeroisessa luvussa kymmenen (1 ja ympyrä eli nolla) absoluuttisen KAIKKEUDEN, joka ilmenee SANASSA eli synnyttävässä luomisvoimassa. [SO2, e553]

Jos oletamme todistelun vuoksi, että muinainen maailma ei tuntenut meidän laskutapojamme tai arabialaisia numeroita – vaikka tiedämme sen tunteneen – niin kuitenkin käsitys ympyrästä ja halkaisijasta on osoittamassa, että se oli ensimmäinen symboli kosmogoniassa. Ennen Fu-Hsin trigrammeja, yangia, ykseyttä ja yinia, kaksinaisuutta… Kiinalla oli Kungfutsensa ja taolaisensa. Edellisen ”suuri äärimmäinen” on ympyrä, jonka halki kulkee vaakasuora viiva. Jälkimmäiset asettavat kolme samankeskistä ympyrää suuren ympyrän alapuolelle, kun taas Sung-viisaat kuvasivat ”suurta äärimmäisyyttä” ylemmällä ympyrällä sekä taivasta ja maata kahdella alemmalla ja pienemmällä ympyrällä. [SO2, e554]

He [okkultistit] sanovat, että absoluuttinen ykseys ei voi muuttua äärettömyydeksi, sillä äärettömyys edellyttää jonkin rajatonta ulottuvuutta ja tuon ”jonkin” kestävyyttä; mutta ainoa Kaikkeus, niin kuin avaruus – joka on sen ainoa mentaalinen ja fyysinen edustaja täällä maan päällä eli meidän olemassaolon tasollamme –, ei ole havainnon objekti eikä subjekti. Jos voitaisiin olettaa, että ikuinen ääretön kaikkeus, kaikkialla läsnäoleva ykseys ei olisikaan ikuisuudessa, vaan aikakautisen ilmennyksen kautta tulisi monimuotoiseksi universumiksi eli moninkertaiseksi persoonallisuudeksi, tuo ykseys lakkaisi olemasta yksi. [SO1-johd., 17]

”Ilmenneen universumin” läpäisee siis kaksinaisuus, joka on ikään kuin sen olemassaolon periolemus ”ilmennyksenä”. Mutta samoin kuin subjektin ja objektin, hengen ja aineen vastakkaiset navat ovat vain tuon saman ykseyden aspekteja, jossa ne yhdistyvät, niin ilmenneessä universumissa on ”se”, mikä yhdistää hengen aineeseen, subjektin objektiin. [SO1-johd., 28]

Siitä seikasta, hyväksytäänkö vai hylätäänkö teoria kaiken luonnon ykseydestä äärimäisessä olemuksessaan, siitä riippuu pääasiallisesti, uskotaanko vai eikö uskota, että paitsi vainajien henkiä ympärillämme on muita tajuisia olentoja. Tutkijan on saatava perustuksekseen oikea käsitys henki-aineen alkuaikaisesta kehityksestä ja sen tosiolemuksesta, jotta hänen mielessään paremmin selviäisi okkulttinen kosmogonia ja jotta hänellä olisi selvä johtolanka myöhemmissä tutkimuksissaan. [SO1, yhteenveto]

Hermes sanoi:
”Tämä universaalinen olemus, joka sisältää kaiken ja joka on kaikki, panee liikkeeseen sielun ja maailman, kaiken, mikä luontoon sisältyy. Universaalisen elämän moninaisessa ykseydessä ovat lukemattomat, muunnoksina toisistaan eroavat yksilöllisyydet kuitenkin yhdistyneinä siten että kokonaisuus on yksi ja että kaikki lähtee ykseydestä.” [SO1-yhteenveto]

I osan säkeistöjen yhteenveto esittää, miten jumalien ja ihmisten synty tapahtuu tuossa yhdessä ja samassa pisteessä ja pisteestä, joka on yksi ainoa universaali, muuttumaton, ikuinen ja absoluuttinen YKSEYS. Olemme nähneet sen tulevan ensimmäisessä ilmenneessä olemuspuolessaan: (1) objektiivisuuden ja fysiikan piirissä alkuaikaiseksi periaineeksi ja voimaksi (keskipakoiseksi ja keskihakuiseksi, positiiviseksi ja negatiiviseksi, miehiseksi ja naiselliseksi jne.); (2) metafysiikan maailmassa UNIVERSUMIN HENGEKSI eli kosmiseksi ideoinniksi, jota jotkut sanovat LOGOKSEKSI. [SO2, e24]

Esoteerinen filosofia väittää, että samdhyojen aikana ”keskusaurinko” säteilee luovaa valoa – passiivisesti, niin sanoaksemme. Syy-yhteys on piilevä. Ainoastaan olemassaolon toimintakausina se saattaa aikaan loppumattoman energiavuodatuksen, jonka värähtelevät virrat tulevat yhä aktiivisemmiksi ja tehokkaammiksi kultakin olemassaolon seitsemäisen asteikon portaalta, joita pitkin ne laskeutuvat alas. Näin tulee käsitettäväksi, kuinka orgaanisen universumin luomisprosessi tai mieluummin muodostamisprosessi kaikkine seitsemän luontokunnan yksikköineen edellyttää älyllisiä olentoja – joista tulee kollektiivisesti yksi Olemus eli luova Jumala, joka on jo erilaistunut ainoasta absoluuttisesta ykseydestä, koska viimeksi mainittu ei ole suhteessa ehdonalaiseen luomiseen. [SO2, e239]

Intialaisten metafyysikkojen filosofian mukaan pahan juuri on löydettävissä homogeenisuuden erilaistumisesta heterogeenisuudeksi, ykseyden moninaisuudeksi. [SO2, e422 av.]

Mutta sille, joka seuraa todellista itämaista, ikiaikaista viisautta, sille, joka ei palvo hengessä muuta kuin absoluuttista ykseyttä, ikuisesti sykkivää, suurta sydäntä, joka sykkii kaikkialla luonnossa, jokaisessa atomissa – sisältää jokainen sellainen atomi siemenen, josta hän voi kasvattaa tiedon puun, jonka hedelmät antavat ikuisen eikä vain fyysisen elämän. Hänelle risti ja ympyrä, puu eli tau ovat vielä sen jälkeen, kun jokainen niihin liittyvä symboli on esitetty ja tulkittu toinen toisensa perästä, yhä syvä mysteeri niiden menneisyydessä, ja hän kohdistaa tutkivan katseensa ainoastaan tuohon menneisyyteen. Hän vähät välittää siitä, onko tuo siemen se, mistä kasvaa universumiksi kutsuttu olemassaolon sukupuu. [SO2, e588]

Tuo erinomainen katkelma uskonnollista kirjallisuutta – todellinen gnostilainen kivettymä – opettaa, että ihmisolento on Ykseyden seitsemäinen säde, [Seitsemän energiakeskusta ovat kehittyneet eli tulleet esiin Fohatin vaikutuksesta yhteen elementtiin, joka on itse asiassa kaikkialla Kosmoksessa ilmenevien seitsemän elementin ”seitsemäs prinsiippi”. Voimme tässä huomauttaa, että ne ovat samat kuin kabbalistien Sefirot; ”pyhän hengen seitsemän lahjaa” kristillisessä järjestelmässä; ja mystisessä merkityksessä Devakîn seitsemän lasta eli poikaa, jotka Kamsa tappoi ennen Krishnan syntymää. Meidän seitsemän prinsiippiämme symboloivat kaikkia niitä. Meidän on erottava niistä, ennen kuin saavutamme Krishna- tai Kristus-tilan, Jîvanmuktan tilan, ja keskityttävä kokonaan korkeimpaan, seitsemänteen eli YHTEEN.] aivan kuten meidän koulukuntamme opettaa. Hänet on koottu seitsemästä elementistä, joista neljä on mlainattu kabbalistien ilmenneestä maailmasta. [SO2, e604]

Okkultistit, jotka johtavat universumin jokaisen joko yksittäisen tai yhdistetyn atomin yhteen ainoaan ykseyteen eli universaaliin elämään; jotka eivät tunnusta, että mikään luonnossa voi olla epäorgaaninen; jotka eivät tiedä mitään sellaisesta kuin kuollut aine – okkultistit voivat henkeä ja sielua koskevan oppinsa kanssa yhtäpitävästi puhua jokaisen atomin muistista, tahdosta ja tunteesta. [SO2, e672]

Aine, voima ja liike muodostavat fyysisen, objektiivisen luonnon kolminaisuuden, samoin kuin henki-aineen kolminainen ykseys on henkisen eli subjektiivisen luonnon kolminaisuus. Liike on ikuinen, koska henki on ikuinen. Mutta mitään liikunnan muotoa ei voi koskaan syntyä muuten kuin aineen yhteydessä. [Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille, 302]

Kuninkaallisen Seuran geometrikko ei varmaankaan tiedä, että tuo näennäisen järjetön yritys koettaa neliöidä ympyrä peittää selittämättömän mysteerin. Se olisi tuskin löydettävissä Mr. Roden Noelin "meidän Herramme pneumaattista ruumista..." koskevien teorioiden kulmakivien joukosta, ei myöskään Mr. Farmerin teoksen "A New Basis of Belief in Immortality" pirstaleista; ja monelle muulle heidän kaltaiselleen metafyysisen tutkijalle olisi aivan turhaa paljastaa sitä tosiasiaa, että ilmenemätön kehä - Isä eli ehdoton elämä - on ei-olevainen kolmion ja täydellisen neliön ulkopuolella ja on ainoastaan ilmennyt Pojassa; ja vasta kun toiminta kääntyy ja palaa ehdottomaan ykseydentilaansa takaisin ja neliö laajenee vielä kerran kehäksi, "Poika palaa Isän syliin". Se jää sinne, kunnes Äiti, "suuri syvyys" kutsuu sen takaisin ilmentyäkseen uudelleen kolminaisuutena - jolloin Poika pukeutuu samalla sekä Isän että Äidin olemukseen - toimivaan substanssiin, prakritiin sen erilaistuneessa tilassa. "Äitini - (Sophia - ilmennyt viisaus) - otti minut", Jeesus sanoo eräässä gnostilaisessa kirjoituksessa; ja hän pyytää opetuslapsiaan odottamaan, kunnes hän (he) tulee... Todellinen "Sana" on löydettävissä ainoastaan, kun seurataan ikuisen elämän sisään- ja ulospäisen matkan mysteeriä näissä kolmessa geometrisessä kuviossa esitettyjen tilojen läpi. [MK, 408]

Me myönnämme astraalisessa kotelossa olevan ainoastaan hengen eli âtman sädehdyksen ja vain niin paljon kuin tuota henkistä säteilyä siinä on. Me sanomme, että ihmisen ja sielun on voitettava itselleen oma kuolemattomuutensa kohoamalla siihen ykseyteen, johon he lopulta, jos onnistuvat, tulevat yhdistymään ja niin sanoakseni sulautumaan. Ihmisen yksilöityminen kuoleman jälkeen riippuu hengestä, ei hänen sielustaan eikä ruumiistaan. Vaikka on mieletöntä sovittaa sanaa »persoonallisuus» kirjaimellisesti, siinä merkityksessä kuin se tavallisesti käsitetään, meidän kuolemattomaan olemukseemme, on tämä kuitenkin meidän yksilöllisenä minänämme selvästi erillinen olento, itsessään kuolematon ja ikuinen. – [Teosofian avain]

Elämä ilmenee todellisuudessa Parabrahmanista, mutta tämän kosmisen energian ensimmäinen levittävä keskus on ensimmäinen logos, kabbalistien ”Keskusaurinko”, ”piste, aina salainen itu”. Tämä – ”salainen, henkinen keskus-AURINKO” – on ”korkein jumaluus”. Se on gnostikkojen ”ikuinen Aurinko Abrasaks”, jota he kutsuvat myös nimellä Iao, ”tuntemattoman jumaluuden lausumaton nimi” ja jota he pitävät ”ykseytenä, joka on sulkeutuneena syvyyteen, Bythokseen”. Edelleen se on Platonin korkein Jumala, universumin ”ideaali ja abstrakti syy”, ”äärimmäinen substanssi, josta kaikki saavat alkunsa ja olemuksensa”. [Johdatus Salaiseen oppiin]

Lähteet
H. P. Blavatsky, Salainen oppi I osa, johdanto ja yhteenveto
H. P. Blavatsky, Salainen oppi II osa, uusi suomennos
Mestarien kirjeet A. P. Sinnettille Mahatma M:ltä ja K.H:lta
H. P. Blavatsky, Teosofian avain
Salomon Lancri, Johdatus Salaiseen oppiin