KOSMOLOGISIA MUISTIINPANOJA.

Mestarien kirjeet A.P. Sinnettille
Kirje n:o 44C (VMK-XIII)(13)
Kysymyksiä ja M:n vastauksia.
Saatu tammikuussa 1882 Allahabadissa.

1) Olen ymmärtänyt, että pralayan päättyessä Dhyan Chohanien antama sysäys ei kehitä maailmojen sarjaa kaaoksesta samanaikaisesti, vaan säännöllisessä järjestyksessä. Tavan, jolla kukin vuorostaan syntyy edeltäjästään alkuperäisen sysäyksen vaikutuksesta, käsitän ehkä vasta myöhemmin, kun olen oppinut ymmärtämään, kuinka koko koneisto - maailmojen kierros - toimii sen kaikkien osien herättyä elämään.

1) Oikein ymmärretty. Luonnossa ei mikään herää elämään äkkiä, sillä kaikkea johtaa sama asteittaisen kehityksen laki. Kun vain ensin käsitätte maha-kierroksen, yhden piirin toiminnan, käsitätte ne kaikki. Ihminen syntyy samalla tavalla kuin toinen, rotu syntyy, kehittyy ja häviää kuten toinen ja kaikki muut rodut. Luonto seuraa samaa rataa maailmankaikkeuden "luomisesta" moskiiton luomiseen. Tutkiessanne esoteerista kosmogoniaa kiinnittäkää henkinen silmänne ihmissyntymän fysiologiseen menetelmään; kulkekaa syystä seuraukseen ja edetessänne tehkää päätelmiä ihmisen ja maailman syntymän välillä. Meidän opetuksestamme huomaatte välttämättömäksi synteettisen menetelmän; teidän tulee käsittää kokonaisuus - se on, sekoittaa makrokosmos ja mikrokosmos yhteen - ennen kuin kykenette tutkimaan osia erikseen tai analysoimaan niitä menestyksellisesti voidaksenne ymmärtää niitä. Kosmologia on maailmankaikkeuden fysiologiaa henkevöitynä, sillä on vain yksi laki.

2) Tutkiaksemme kahden pralayan välisen toimintakauden s.o. manvantaran keskikohtaa siinä tapahtuu minun ymmärtääkseni seuraavaa. Atomit polaroidaan henkisen vuodatuksen korkeimmalla alueella primitiivisen kosmisen aineen verhon takaa. Magneettinen sysäys, joka on saanut aikaan tämän tuloksen, siirtyy yhdestä mineraalimuodosta toiseen ensimmäisessä piirissä, kunnes se kierrettyään olemisen kehän tässä ensimmäisen piirin luontokunnassa laskeutuu vetovoiman pyörteessä toiseen piiriin.

2) Polaroivat itsensä liikunnan prosessin aikana ja toiminnassa olevan vastustamattoman voiman pakosta. Kosmogoniassa ja luonnon työssä positiivinen ja negatiivinen tai aktiivinen ja passiivinen voima vastaavat miehistä ja naisellista prinsiippiä. Teidän mainitsemanne henkinen vuodatus ei tule "verhon takaa", vaan on miehinen siemen, joka lankeaa kosmisen aineen verhoon. Passiivinen prinsiippi vetää luokseen aktiivisen ja suuri Naga, ikuisuuden käärme-vertauskuva, vetää pyrstönsä kitaansa muodostaen siten kehän (ikuisuuden kierrokset) tässä lakkaamattomassa takaaajossa, missä positiivinen tavoittelee negatiivista. Tästä ovat johtuneet vertauskuvat lingam, fallos ja kteis. Universaalisen henkisen prinsiipin - itsetiedottoman, mutta toimivan elonantajan - ainoa ja tärkein ominaisuus on laajentaminen ja vuodattaminen; kaikkiallisen aineellisen prinsiipin ominaisuus sen sijaan on kokoaminen ja hedelmöittäminen. Ne ovat erotettuina itsetiedottomia ja olemattomia, mutta yhteen saatettuina itsetietoisia ja eläviä. Tästä johtuu Brahma, sanskritin juuresta "brih", joka merkitsee laajentua, kasvaa tai hedelmöittää. Brahma on siis vain ikuisesti kehittyvän luonnon elävöittävä, laajentava voima.

3) Tulevatko seurausten maailmat toiminnan maailmojen väliin laskevassa sarjassa?

3) Seurausten maailmat eivät ole lokia tai paikallisuuksia. Ne ovat varjo syiden maailmoista, niiden sieluja - sillä maailmoilla on, kuten ihmisillä, seitsemän prinsiippiä, jotka kehittyvät ja kasvavat samanaikaisesti ruumiin kanssa. Täten ihmisen ruumis on liitossa planeettansa ruumiin kanssa ja jää ainiaaksi siihen; hänen yksilöllinen jivatmansa, elämänprinsiippinsä, jota fysiologiassa sanotaan eläimelliseksi hengeksi, palaa kuoleman jälkeen alkulähteeseensä - Fohatiin; hänen linga shariransa vetäytyy akashaan; hänen kama rupansa sekoittuu uudestaan kaikkialliseen saktiin - tahtovoimaan tai kaikkialliseen energiaan; hänen "eläimellinen sielunsa", joka on lainattu kaikkiallisen sielun henkäyksestä, palaa Dhyan Chohanien luo; hänen kuudes prinsiippinsä - joko vetäytyneenä suuren passiivisen prinsiipin kohtuun tai työnnettynä ulos siitä, jää omaan piiriinsä - joko karkean aineen osana tai yksilöityneenä olentona syntyäkseen uudestaan korkeampaan syiden maailmaan. Seitsemäs tuo sen devachanista ja seuraa uutta Egoa sinne, missä se jälleensyntyy. . . .

4) Magneettinen sysäys, jota ei vielä voida käsittää yksilöllisyydeksi, astuu toiseen piiriin samaan (kivi-)- luontokuntaan, mihin se kuului I piirissä ja kiertää kivennäisruumistumiensa kehän siellä siirtyen edelleen III piiriin. Meidän maamme on yhä sille välttämätön piiri. Täältä se siirtyy ylöspäin kohoaviin sarjoihin - ja tultuaan korkeimpaan se siirtyy I piirin kasvikuntaan.
Ilman uutta ylhäältä tullutta luovan voiman sysäystä sen matka maailmojen kierroksen ympäri kivennäisprinsiippinä on kehittänyt joitakin uusia vetovoima- tai polarisaatiomuotoja, jotka saavat sen omaksumaan alimman kasvimuodon. Kasvi-muodoissa se siirtyy peräkkäin maailmojen kierroksen kautta, tämän kokonaisuuden ollessa vielä välttämätön kierros (koska itsetiedottomalle yksilölle ei voi vielä koitua vastuuta, eikä se voi siksi millään edistymisensä asteella tehdä mitään valitakseen suuntansa). Tai onko jo kasvin elämässä jokin muu kuin vastuu johtamassa sitä ylös tai alas tällä kehityksen kriittisellä asteella?
Kun kasvi on suorittanut kierroksensa, kasvava yksilöllisyys laajenee seuraavassa kierroksessa eläimen muotoon.

4) Maailmojen kehitystä ei voida käsitellä erillään minkään luodun kehityksestä tai mistään, mikä on ollut näissä maailmoissa. Hyväksymänne kosmogoniset käsitteet - katsottakoon niitä teologiselta tai tieteelliseltä näkökannalta - eivät auta teitä ratkaisemaan ainoatakaan antropologista tai edes etnistä ongelmaa, vaan asettuvat tiellenne aina, kun koetatte ratkaista tällä planeetalla eläneitä rotuja koskevan ongelman. Kun ihminen alkaa puhua luomisesta tai ihmisen alkuperästä, hän törmää lakkaamatta tosiasioihin. Jos jatkatte sanomalla, että "planeettamme ja ihminen luotiin" - niin tulette ikuisesti taistelemaan mahdottomuuksia vastaan, analysoimaan ja tuhlaamaan aikaa tyhjänpäiväisyyksiin käsittämättä kuitenkaan kokonaisuutta. Mutta sen sijaan kaikki selviää, jos vain myönnätte, ettei planeettamme emmekä me itse ole luotuja sen enempää kuin jäävuori tuossa edessäni (K.H:n kotona), vaan molemmat, niin planeetta kuin ihminen, ovat määrätyn ajankohdan luomia tiloja; että niiden nykyinen olomuoto - sekä geologinen että antropologinen - on muuttuva ja vain tila, joka vastaa sitä kehitysvaihetta, minkä ne ovat saavuttaneet alenevalla kaarella. Tulette helposti ymmärtämään, mitä tarkoitetaan "yhdellä ja ainoalla" maailmankaikkeuden elementillä tai prinsiipillä ja sillä, että se on androgyyninen; Vishnun seitsenpäinen käärme Ananta, Naga, Buddhan ympärillä - ikuisuuden suuri lohikäärme, joka puree aktiivisella päällään passiivista pyrstöään ja jonka emanaatioista maailmat, olennot ja kappaleet syntyvät. Tulette ymmärtämään, miksi ensimmäinen filosofi väitti KAIKEN olevan mayaa, paitsi tuon yhden prinsiipin, joka lepää ainoastaan mahapralayan - "Brahman öiden" - aikana. . . .
Ajatelkaa nyt: Naga herää. Se vetää syvän henkäyksen, joka leviää sähköiskun tavoin pitkin avaruutta ympäröivää lankaa. Menkää pianonne ääreen ja soittakaa sen alemmassa äänirekisterissä seitsemän alemman oktaavin ääntä - edestakaisin. Alkakaa pianissimolla; jatkakaa ensimmäisestä crescendo-äänestä ja kun olette soittanut fortissimo viimeisellä alemmalla äänellä, palatkaa diminuendo ja lyökää viimeisellä koskettimella tuskin kuuluva ääni - "morendo pianissimo" (kuten onneksi selitystäni varten huomaan painetuksi eräässä K.H:n vanhasta matkalaukusta löytämässäni musiikkikappaleessa). Ensimmäinen ja viimeinen ääni edustavat kehityksen kierroksen ensimmäistä ja viimeistä piiriä - korkein, se, minkä lyötte yhden kerran, on meidän planeettamme. Muistakaa, että teidän on pianolla käännettävä järjestys, alettava seitsemännestä äänestä, eikä ensimmäisestä. Kun egyptiläiset papit lauloivat seitsemän vokaalia nousevan auringon seitsemälle säteelle, joihin Memnon vastasi, se tarkoitti vain tätä.
Toimiessaan ainoa elämänprinsiippi liikkuu kierroksissa, kuten fyysinen tiedekin on saanut selville. Se tekee kierroksensa ihmisruumiissa, missä pää mikrokosmoksessa (fyysisessä aineen maailmassa) vastaa kierroksen huippukohtaa makrokosmoksessa (kaikkiallisten henkisten voimien maailmassa); ja näin edelleen maailmojen muodostuksessa ja "välttämättömyyden ympyrän" suuressa laskussa ja nousussa. Kaikkialla toimii yksi laki. Ihmisessä on seitsemän prinsiippiä, joiden idut hän tuo mukanaan syntyessään. Sama koskee planeettaa tai maailmaa. Jokaisella piirillä ensimmäisestä viimeiseen on seurausten maailmansa, jonka kautta kulkeminen vaatii lopullisen levon paikan kullekin ihmisprinsiipille - seitsemättä lukuunottamatta. Maailma n:o A syntyy; ja sen mukana, takertuen siihen kuin simpukat liikkeessä olevan laivan pohjaan, kehittyvät sen ensimmäisestä elämänhenkäyksestä sen ilmapiirin elävät olennot, tähän asti lepotilassa olevista iduista, ja heräävät elämään piirin ensimmäisestä liikkeestä. A-piirin mukana alkaa kivikunta ja läpikäy kivennäiskehityksen. Silloin kun tämä tulee täydelliseksi, B-piiri astuu ulkokohtaisuuteen vetäen itseensä sen elämän, joka on päättänyt kierroksensa A-piirissä ja muodostunut ylijäämäksi. (Elämänlähde on tyhjentymätön, sillä se on todellinen Arachne, hämähäkki, tuomittu kutomaan verkkoaan ikuisesti - paitsi pralayojen aikana.) Sitten herää kasvielämä A-piirissä ja tapahtuu sama prosessi. Laskeutuvalla matkallaan "elämä" tulee joka asteessaan karkeammaksi, aineellisemmaksi; ylöspäisellä matkallaan taas varjomaisemmaksi. Ei, ei ole, eikä voi olla minkäänlaista vastuuta ennen kuin aine ja henki ovat asianmukaisesti tasapainossa. Ennen ihmiseen tuloaan "elämällä" ei ole vastuuta missään muodossa; ei sen enempää kuin sikiöllä, joka äitinsä kohdussa läpikäy kaikki elämänmuodot - kiven, kasvin ja eläimen, kunnes siitä lopulta tulee ihminen.

5) Mistä se saa eläimellisen sielunsa, viidennen prinsiippinsä? Onko se alkuaan lähtenyt mahdollisuutena alkuperäisestä magneettisesta sysäyksestä, joka rakensi kivennäisen, vai onko se kulloinkin siirtyessään edellisestä maailmasta nousevalla kaarella I piiriin niin sanotusti kulkenut henkimeren kautta ja omaksunut jonkin uuden prinsiipin?

5) Näette, että ihmisen viides prinsiippi on kehittynyt hänen sisästään, koska hänessä oli kaikkien seitsemän prinsiipin mahdollisuudet ituina jo heti ilmetessään ensimmäiseen syiden maailmaan varjoisana henkäyksenä, joka hyytyy ja kovettuu emopiirin kanssa.
Henki tai ELÄMÄ on jakamaton. Ja puhuessamme seitsemännestä prinsiipistä emme tarkoita lajia, määrää tai edes muotoa, vaan mieluummin sitä tilaa, jonka siihen painetut syyt ja vaikutukset (jotka luonnon työtoverin kohdalla ovat siunauksellisia) valtaavat tästä hengen valtamerestä.

6) Kuinka elämä siirtyy korkeimmasta eläin- (ei-ihmis--)muodosta I piirissä II piiriin? On käsittämätöntä, että se voi laskeutua alimpaan siellä olevaan eläinmuotoon, mutta kuinka se muuten saattaisi käydä koko elämänkierroksen läpi kullakin planeetalla vuorottain?
Jos se tekee kierroksensa spiraalissa (s.o. I piirin 1. muodosta II piirin 1. muotoon jne. - sitten I, II, III jne. piirin 2. muotoon ja sitten I.... piirin 3. muotoon), niin minusta näyttää, että sama sääntö on sovellutettava kivennäis- ja kasviyksilöihin, jos niillä on yksilöllisyyttä, vaikka jotkut minulle ilmoitetut asiat näyttävät vastustavan tätä käsitystä. (Mainitkaa ne niin annamme vastauksen ja selityksen.)
Tällä hetkellä minun on kuitenkin pakko nojata tähän olettamukseen.
(Pyyhkäistyään kierroksen läpi korkeimpaan eläinmuotoon eläinsielu seuraavassa sukelluksessaan hengen valtamereen saa sieltä seitsemännen prinsiipin, joka varustaa sen kuudennella. Tämä määrää sen tulevaisuuden maan päällä ja sillä on maaelämän päättyessä riittävästi elinvoimaa vetääkseen itse puoleensa seitsemännen prinsiipin tai se kadottaa sen ja lakkaa olemasta erillinen olento. Kaikki tämä on väärinkäsitystä.)

Seitsemäs prinsiippi on aina olemassa piilevänä voimana kussakin prinsiipissä - ruumiissakin. Mikrokosmisena kokonaisuutena se on läsnä myös alemmassa piirissä, mutta siinä ei ole mitään, joka sulattaisi sen itseensä.

6) Miksi "käsittämätön"? Koska korkein eläinmuoto I tai A piirissä on vastuuton, se ei alene sulautuessaan II tai B-piiriin tämän piirin mitä pienimpänä osana. Kuten teille on sanottu, ihminen huomaa ylöspäisellä kaarella alimmankin eläinmuodon siellä - korkeammaksi kuin mitä hän itse oli maan päällä. Kuinka tiedätte, ettei ihmiset ja eläimet ja itse elämä alkuasteellaan ole tuhansia kertoja korkeampi siellä kuin täällä? Jota paitsi kukin luontokunta (ja meillä on seitsemän, teillä sitä vastoin vain kolme) on jaettu seitsemään ala-asteeseen tai -luokkaan. Ihminen on (fyysisesti) kaikkien luontokuntien yhdistelmä, ja henkisesti - hänen yksilöllisyytensä ei ole sen pahempi suljettuna muurahaisen muotoon kuin se on kuninkaan sisällä. Ulkonainen eli fyysinen muoto ei häpäise tai saastuta viittä prinsiippiä - vaan mentaalinen turmelus. Vasta neljännessä kierroksessa, kun ihminen on voittanut täyden kama-energian ja on aivan kypsynyt, hänestä tulee täysin vastuunalainen, kuten hän kuudennella voi tulla Buddhaksi ja seitsemännellä, ennen pralayaa - "Dhyan Chohaniksi". Kivennäisen, kasvin ja eläinihmisen, kaikkien näiden tulee läpikäydä seitsemän kierrostaan maan toimintakauden kuluessa - mahayugan aikana.
En tässä puutu seikkaperäisemmin kivennäis- ja kasvikehitykseen, käsittelen ainoastaan ihmistä - tai - eläinihmistä. Hän lähtee alaspäin kerrassaan henkisenä olemuksena - itsetiedottomana seitsemäntenä prinsiippinä (Para-brahmana vastakohtana Para-parabrahmalle) - sisässään kaikkien kuuden prinsiipin idut piilevinä ja uinuvina. Hän - hänen kuusi pr. - tulee kiinteämmäksi jokaisessa piirissä kulkiessaan seurausten maailmojen läpi ja hänen ulkoinen muotonsa syiden maailmassa (näitä maailmoja tai asteita alenevalla kaarella me kutsumme toisilla nimillä), kun hän koskettaa meidän planeettaamme, on vain loistava valokimppu piirissä, joka itse on vielä puhdas ja saastuttamaton (sillä ihmiskunta ja jokainen sillä oleva elävä olento aineellistuu planeetan mukana). Tällä asteella pallomme on kuin vastasyntyneen lapsen pää - pehmeä ja epäselvä piirteiltään, ja ihminen - Adam ennen kuin elämänhenkäys oli puhallettu hänen sieraimiinsa (lainatakseni selvyyden vuoksi omaa turmeltua raamattuanne). Sillä ihminen ja (meidän planeettamme) luonto - ovat ensimmäinen päivä (katsokaa raamattunne vääristettyä perimätietoa). Ihminen n:o 1 ilmestyy piirien kehän huippukohdalla piirissä n:o 1 päätettyään kahden (tuntemanne) luontokunnan seitsemän kierrosta tai ajanjaksoa, ja niinpä hänen sanotaan tulleen luoduksi kahdeksantena päivänä (Katsokaa raamattua, Genesis, luku 2: huomatkaa säkeistöt 5 ja 6 ja miettikää, mitä siinä on tarkoitettu "sumu"-sanalla - sekä säkeistö 7, missä kristityt ja juutalaiset ovat nimittäneet LAKIA, suurta kaikkiallista muovaajaa "Jumalaksi", kabbalistit taas käsittäneet sen kehitykseksi).
Tämän ensimmäisen kierroksen aikana "eläinihminen" läpikäy kierroksensa spiraalissa. Alenevalla kaarella - josta hän lähtee päätettyään eläinelämän seitsemännen kierroksen omalle yksilölliselle seitsenkertaiselle kierrokselleen - hänen on astuttava kuhunkin piiriin, ei alempana eläimenä, kuten te sen ymmärrätte, vaan alempana ihmisenä; koska hän suoritti sen kierroksen, joka kävi ennen hänen ihmiskierrostaan, korkeimman tyypin eläimenä. Teidän "Herra Jumalanne", sanoo raamattu, luku 1, säkeistöt 25 ja 26 - luotuaan kaikki sanoi: "Tehkäämme ihminen omaksi kuvaksemme" jne. ja luo ihmisen - androgyynisen apinan (sammunut laji meidän planeetallamme), eläinkunnan korkeaälyisimmän olennon, jonka jälkeläisiä ovat meidän aikamme antropoidit. Kiellättekö sen mahdollisuuden, että seuraavan piirin korkeimmat antropoidit ovat älyllisesti korkeammalla asteella, kuin jotkut täällä olevat ihmislajit - esimerkiksi villiihmiset, afrikkalaiset kääpiörodut ja omat veddamme Ceylonilla? Mutta ihmisen ei tarvitse käydä tuollaisen alennustilan läpi sen jälkeen kun hän on saavuttanut syklisten kierrostensa neljännen vaiheen. Samoin kuin alemmat elämänmuodot ja olennot hänen ensimmäisen, toisen ja kolmannen kierroksensa aikana ja koska hän on vastuuton puhtaan aineen ja puhtaan hengen yhdistelmä (joita kumpaakaan ei ole vielä turmellut tietoisuus niiden mahdollisista tarkoitusperistä ja sovelluttamisesta) piiristä I, missä hän on päättänyt paikallisen seitsenkertaisen kehityskierroksensa korkeimpien lajien alimmasta luokasta, sanokaamme antropoideista alkeelliseen ihmiseen, hän varmasti astuu piiriin n:o 2 apinana (viimeistä sanaa käytetty jotta ymmärtäisitte paremmin). Tässä kierroksessa tai asteessa hänen yksilöllisyytensä on yhtä uinuva kuin sikiön yksilöllisyys raskauden aikana. Hänellä ei ole tajuntaa, ei tunnetta, koska hän alkaa alkeellisena astraaliihmisenä ja astuu meidän planeetallemme primitiivisenä fyysisenä ihmisenä. Tähän asti on kyseessä vain mekaaninen liikunta. Tahto ja tajunta ovat samalla kertaa itsepäättäviä ja syiden aiheuttamia, ja ihmisen tahto, hänen älynsä ja tajuntansa heräävät vasta kun hänen neljäs prinsiippinsä, kama, on täysin kehittynyt ja täydellistynyt (jaksoittain) kosketuksesta kamoihin tai kaikkien muotojen elvyttämiin voimiin, joiden muotojen kautta ihminen on kulkenut kolmen edellisen kierroksensa aikana. Nykyinen ihmiskunta on pralayan jälkeisen kehityskierroksen neljännessä kierroksessaan (ihmiskunta sukuna tai lajina, eikä ROTUNA nota bene); ja samoin kuin sen eri rodut, niin yksilötkin suorittavat itsensä tietämättä paikalliset seitsenkertaiset kierroksensa maan päällä - mistä johtuu niiden älyn, energian jne. suuri eroavuus. Sitten jokaista yksilöä seuraa nousevalla kaarella korvauksen laki - karma ja kuolema sen mukana. Täydellinen ihminen tai olento, joka on saavuttanut täydellisyyden (kun kaikki hänen seitsemän prinsiippiään ovat kehittyneet) ei jälleensynny tänne. Hänen paikallinen kierroksensa maan päällä on päättynyt, joten hänen tulee joko kulkea eteenpäin - tai tulla tyhjäksi yksilönä. (Epätäydellisten yksilöiden on synnyttävä uudestaan eli reinkarnoiduttava.) Viidennessä kierroksessa, osittaisen nirvanan jälkeen, kun suuren kierroksen huippukohta on saavutettu, he tulevat vastuullisiksi tästä lähtien laskeutuessaan piiristä piiriin, koska heidän on ilmestyttävä tämän maan päälle yhä täydellisempänä ja älyllisempänä rotuna. Tämä aleneva kulku ei ole vielä alkanut, mutta alkaa pian. Kuinka moni - voi, kuinka moni tuhoutuukaan tällä matkalla!
Edellä sanottu on sääntö. Buddhat ja avatarat muodostavat poikkeuksen, sillä totisesti meillä on vielä joitakin avataroja maan päällä.

7) Kun eläimellinen sielu peräkkäisessä kulussaan kierroksen ympäri on niin sanoaksemme kadottanut sen voiman, joka ennen kuljetti sitä pitkin tästä poikkeavaa alaspäistä tietä, se lankeaa alempaan maailmaan, siihen suhteellisen lyhyeen kierrokseen, jossa sen yksilöllisyys haihtuu.
Mutta tämä tapahtuu ainoastaan sille eläimelliselle sielulle, joka ei yhteydessään hengen kanssa ole kehittänyt kestävää kuudetta prinsiippiä. Jos se olisi tehnyt tämän ja jos kuudes prinsiippi olisi vetänyt itseensä täydellisen ihmisen yksilöllisyyden ja saattanut tämän kautta alemman viidennen prinsiipin kuihtumaan - samoin kuin aloen lehdet kuolevat kukan puhjettua - silloin ei eläimellisessä sielussa enää olisi riittävästi kiinnevoimaa astuakseen uuteen olemassaoloon alemmassa maailmassa, vaan se haihtuisi pian tämän maailman vetovoimapiiriin.

7) Muodostettuanne käsityksenne uudelleen sen mukaan, mitä edellä olen sanonut, ymmärrätte asian paremmin.
Koko yksilöllisyys keskittyy kolmeen keskimmäiseen eli 3:een, 4:een ja 5:een prinsiippiin. Maallisen elämän aikana kaikki on neljännessä, energiakeskus, tahdonvoima - tahto. Mr. Hume on täsmälleen määritellyt persoonallisuuden ja yksilöllisyyden eron. Edellinen elää tuskin edelleen - jälkimmäisen tulee, läpikäydäkseen menestyksellisesti seitsenkertaisen alaspäisen ja ylöspäisen kulkunsa, sulattaa itseensä se ikuinen elämänvoima, joka asuu vain seitsemännessä ja sitten sulauttaa nuo kolme (neljäs, viides ja seitsemäs) yhteen - kuudenteen. Niistä, joille tämä onnistuu, tulee Buddhoja, Dhyan Chohaneita jne. Taistelujemme ja vihkimystemme päätarkoitus on saavuttaa tämä yhteys vielä maan päällä. Niiden, jotka onnistuvat, ei tarvitse pelätä mitään viidennen, kuudennen ja seitsemännen kierroksen aikana. Mutta tässä piilee mysteeri. Rakastettu K.H:mme on matkalla päämäärää kohti - kaikista korkeimpaan tässä piirissä.
Minun on kiitettävä teitä kaikesta, mitä olette tehnyt kahden ystävämme hyväksi. Olemme teille kiitollisuudenvelassa.

M.

Muuten, kirjoitan teitä varten Isiksen, Tiede, osa 2, sivut 106-118, jotka Olcott on pahasti sotkenut ja sekoittanut, vaikka luuli parantavansa niitä!