Kirje n:o 93B (VMK-XXIIIB)(23B) Saatu lokak. 1882

1. [Tämä vastaa kysymykseen II 1. sivulla 327. Toim.] Se muodostaa hyvin tärkeän kehityskauden loppuosan. Jokaisella kierroksella, jokaisella alakierroksella ja jokaisella rodulla on pienempiä ja suurempia kierroskausia, joiden läpi kunkin planeetan ihmiskunnan on kuljettava.
Meidän neljännen kierroksen ihmiskunnallamme on yksi suuri kierroskautensa, ja samoin on sen roduilla ja alaroduilla. Tuo "merkillisen kiivas vauhti" johtuu edellisen kaksinkertaisesta vaikutuksesta. Sen alkupuoli oli alaspäisen kaaren kulkua, ja loppupuoli (teidän "alarotunne" pieni kierros) nousee taas kaaren huippua kohti. Muistakaa, että te kuulutte viidenteen juurirotuun, mutta olette ainoastaan eräs länsimainen alarotu. Siitä huolimatta ne ponnistuksenne, joita te nimitätte sivistykseksi, rajoittuvat ainoastaan länsimaihin ja sen sivuhaarat Amerikkaan. Kun sen petollinen valo luo loistettaan ympärilleen, säteet näyttävät leviävän kauemmaksi kuin todellisuudessa on laita. Kiinassa ei esiinny mitään "kiivasta vauhtia", ja Japanista olette tehneet vain sivistyksen irvikuvan.
Salatieteen tutkijan ei pitäisi puhua "neljännen juurirodun ihmisten pysähtyneestä tilasta", koska historia ei tunne juuri mitään siitä tilasta, joka vallitsi "nykyisen edistyksen alkuun asti" muiden kuin nykyisten länsimaisten kansojen keskuudessa. Mitä te tiedätte esimerkiksi Amerikasta ennen kuin espanjalaiset tunkeutuivat sinne? Vajaa kaksi vuosisataa ennen Cortezin tuloa kulki kehitys Perun ja Meksikon alarotujen keskuudessa eteenpäin yhtä kiivasta vauhtia kuin nyt Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Tuo alarotu hävisi melkein kokonaan olemasta syistä, jotka se oli itse aiheuttanut; ja niin tulee käymään myös teidän alarodullenne sen kierroskauden lopussa. Voimme puhua ainoastaan siitä "pysähtyneestä tilasta", johon kukin rotu ja alarotu joutuu siirtymiskaudellaan seuraten kehityksen, kasvun ja riutumisen lakia. Teidän yleinen historianne tuntee neljännen rodun kansoista ainoastaan viimeksi mainitun tilan, pysytellen erinomaisen tietämättömänä siitä tilasta, joka Intiassakin vallitsi noin kymmenen vuosisataa sitten. Teidän alarotunne ovat nyt nousemassa vastaavien kierroskausiensa huippua kohti, ja tuo historiantutkimus ei ulotu kauemmaksi taaksepäin kuin muutamien harvojen muiden alarotujen riutumiskauteen, joista roduista useimmat kuuluvat edelliseen, neljänteen juurirotuun. Ja mitä merkitsee alue ja aikakausi universaalisesti katsottuna? Korkeintaan muutamia viheliäisiä vuosisadan tusinoita, jotka ovat edustavinaan mahtavaa näköalaa. Sen takana on pelkkää pimeyttä, pelkkiä olettamuksia....
2. Epäilemättä on ollut. Egyptiläiset ja arjalaiset muistiinpanot sekä varsinkin Eläinradan taulumme sisältävät niistä kaikinpuolisia todisteita, lukuun ottamatta omaa sisäistä tietoamme. Sivistys on perintöä, joka siirtyy rodulta rodulle pitkän kehityksen ylös ja alaspäistä kaarta. Alarodun alaikäisyyden aikana sitä säilyttävät tätä alarotua varten sen edeltäjät, jotka häviävät ja kuolevat yleensä sukupuuttoon, kun se itse kasvaa täysiikäiseksi. Alussa useimmat heistä tuhlaavat ja hoitavat huonosti omaisuuttaan tai jättävät sen koskemattomaksi esiisien arkkuihin. He hylkäävät halveksien vanhempiensa neuvot ja pitäen poikien tavoin hauskempana leikkiä kaduilla kuin opiskella he jättävät koskemattomaksi suurimman osan tietovarastoaan, jota on heitä varten koottu menneisyyden rekistereihin. Niinpä teidän siirtymiskaudellanne, keskiajalla, Eurooppa hylkäsi antiikin todistukset sanoen sellaisia viisaita kuin Herodotos ja muita oppineita kreikkalaisia valheen isiksi. Nyt se tietää jo paremmin ja on muuttanut tämän nimityksen historian isäksi. Te olette lakanneet halveksimasta tiedonaarteita ja sen sijaan nyt kokoatte ja kartutatte niitä. Kuten kaikilla muillakin roduilla on teilläkin ollut nousu ja laskukautenne, kunnian ja alennuksen aikanne, pimeät keskiyönne ja nyt olette lähestymässä kirkasta keskipäiväänne. Nuorimpana viidennen rodun heimosta te olitte kauan hyljeksityssä ja laiminlyödyssä asemassa, kotinne tuhkimona. Ja nyt kun niin monet sisaruksistanne ovat kuolleet ja toiset kuolemassa, samalla kun muutamat vanhoista henkiin jääneistä, jotka elävät toista laskukautta, odottavat vain Messiastaan, kuudetta rotua, herätäkseen uuteen elämään ja lähteäkseen uuden tulokkaan kanssa voimakkaammin kulkemaan uuden kehityskauden polkua nyt länsimainen tuhkimo on äkkiä kehittynyt ylpeäksi, itserakkaaksi prinsessaksi, jonka kauneutta kaikki katselemme ja ihmettelemme. Kuinka hän nyt toimii? Vähemmän hyväntahtoisena kuin sadun prinsessa sen sijaan, että tarjoaisi vanhemmalle ja vähemmän suositulle sisarelleen, nyt vanhimmalle - itse asiassa hän on melkein "miljoona vuotta vanha" ja ainoa joka on koskaan kohdellut häntä epäystävällisesti, vaikkei hän ole ehkä välittänyt siitä - sen sijaan että olisi tarjonnut hänelle, sanon, "rauhansuukkoa", hän soveltaa sisareensa lakia "silmä silmästä" kostaen hänelle tavalla, joka ei lisää hänen luontaista kauneuttaan. Tämä, hyvä ystäväni ja veljeni, ei ole kaukaista kuvakieltä, vaan historiaa.
3. Kyllä. Viides rotu, johon me kuulumme, alkoi Aasiassa miljoona vuotta sitten. Mitäkö se oli noin 998.000 vuotta ennen viimeisiä 2.000 vuotta? Näppärä kysymys ja lisäksi tehty aitokristillisessä hengessä, joka kieltäytyy uskomasta, että mitään hyvää olisi koskaan tullut mistään ennen ja paitsi Nasaretia. Minkälainen se siis oli? Hyvä, se oli hyvin samantapainen kuin nytkin - pyydän anteeksi Mr. Crant Allen'ilta, joka tahtoo sijoittaa primitiiviset esiisämme varhaisempaan eoseenikauteen. Teidän tieteelliset kirjailijanne näkyvät tosiaankin ratsastavan olettamuksillaan mitä pelottomimmin. On suorastaan säälittävää nähdä heidän tulisen sotaratsunsa jonakin kauniina päivänä kuopivan maata ja riiputtavan päätään, mutta sen täytyy välttämättä tapahtua. Eoseenikaudella, vieläpä "aivan sen alkupuolella", oli suuri ryhmä neljännen rodun ihmisiä, atlantislaiset, jo saavuttanut kehityksensä huipun, ja heidän asuttamansa suuri manner, joka on melkein kaikkien nykyisten mantereiden isä, osoitti ensimmäisiä vajoamisen merkkejä. Se tapahtui lopullisesti 11.446 vuotta sitten, kun sen viimeinen saari kansanomaisesti käännettynä voimme kutsua sitä nimellä Poseidon -syöksyi meren syvyyteen. Ohimennen sanoen: kuka lieneekään kirjoitta-nut Donnelly'n kirjan Atlantis arvostelun, hän oli oikeassa lausuessaan, että Lemuriaa ei enää voida sekoittaa Atlantis-mantereeseen, yhtä vähän kuin Eurooppaa Amerikkaan. Molemmat upposivat ja hukkuivat korkeine sivistyksineen ja "jumalineen", ja noiden kahden luonnonmullistuksen välillä kului vain lyhyt aika, noin 700.000 vuotta. "Lemuria" kukoisti juuri tuon mitättömän ajan ja sammui ennen varhaisinta eoseeniaikaa, sillä sen ihmisrotu oli kolmas.
Tämän aikoinaan niin suuren kansan jäännökset ovat löydettävissä eräistä Australian litteäpäisistä alkuasukkaista. Yhtä oikeassa on sanotun kirjan arvostelija hylätessään kirjailijan hyväntahtoisen yrityksen kansoittaa Intia ja Egypti Atlantiksen väestön jätteillä. Epäilemättä teidän geologinne ovat hyvin oppineita, mutta miksi he eivät pidä mielessään sitä, että heidän tutkimiensa ja kaivamiensa mantereiden alla, sisuksissa, joista he ovat löytäneet "eoseenikauden" ja pakottaneet sen ilmaisemaan heille salaisuutensa, voi olla vielä kaivamattomaan syvyyteen kätkettyinä toisia valtamerenpohjia ja toisia paljon vanhempia mantereita, joiden kerroksia geologian tutkijat eivät vielä ole tutkineet? Jonakin päivänä he voivat kumota kokonaan nykyiset teoriansa osoittaen siten, kuinka yksinkertainen ja suuri totuus on, kun se käyttää induktiivista "yleistämistä" vastakohtana heidän näyntapaisille arvailuilleen. Miksei voida myöntää varmaankaan ei kukaan heistä ole koskaan ajatellutkaan sitä että samoin kuin Lemuria ja Atlantis ovat meidän nykyisetkin mantereemme jo olleet useita kertoja veden alla, ja niiden vuoro oli nousta esiin ja kantaa yllään uusia ihmisryhmiä sivistyksineen? Miksei voida myöntää, että kun taas tapahtuu suuri geologinen maankohoaminen ja uusi tuhotulva -kuuluen niiden aikakautisten mullistusten sarjaan, jotka tapahtuvat kunkin kierroksen aikana niin meidän nyt näkemämme mantereet vuorostaan vajoavat, ja Lemuriat ja Atlantikset nousevat jälleen esiin? Ajatelkaa kuudennen ja seitsemännen rodun geologeja. Kuvitelkaa, että he penkovat syvältä Ceylonin ja Simlan sisuksia ja löytävät sieltä ainoastaan veddojen tai sivistyneiden paharien etäisten esiisien kapineita - jokainen näillä seuduilla asuneiden sivistyneiden kansojen käyttämä esine olisi muuttunut tomuksi ensi jääkauden vyöryjen alla - ja he löytäisivät ainoastaan sellaisia karkeatekoisia esineitä kuin nykyään nähdään noilla villeillä heimoilla. Silloin he selittäisivät heti, että sinä aikana primitiivinen ihminen kiipeili puissa ja nukkui niiden alla ja imi ydintä murtamistaan eläinten luista (samoin kuin sivistyneet eurooppalaiset usein tekevät siinä missä veddalaisetkin). Siitä he taas hyppäisivät siihen johtopäätökseen, että vuonna 1882 A.D. ihmiskunnan muodostivat "ihmisen kaltaiset eläimet", mustakasvoiset ja parrakkaat; "heidän leukapielensä olivat esiinpistävät ja heillä oli pitkät, terävät kulmahampaat". Varmaankaan ei kuudennen rodun Grant Allen eksyisi kovin kauaksi oikeasta asiantilasta, jos hän päättelisi, että "Simla-kaudella" näitä hampaita käytettiin miesten keskinäisissä taisteluissa kesäleskistä; mutta tuollaisella vertauksella on hyvin vähän tekemistä antropologian ja geologian kanssa. Sellaista on teidän tieteenne. Palatkaamme kysymyksiinne.
Tietenkin neljännellä rodulla oli korkeimman sivistyksen kautensa. Kreikkalaisten, roomalaisten ja vieläpä egyptiläisten sivistykset eivät ole mitenkään verrattavissa niihin sivistyksiin, jotka alkoivat kolmannen rodun myötä. Toisen rodun väestö ei ollut villiä, mutta sitä ei voida sanoa sivistyneeksikään. Kun te nyt luette erään ensimmäisistä rotuja käsittelevistä kirjeistäni (kysymystä kosketteli ensinnä M.), niin pyydän, ettette syytä häntä tai minua jostakin uudesta ristiriidasta. Lukekaa se uudestaan, niin huomaatte, että se jättää mainitsematta koko kysymyksen sivistyksistä ja puhuu ainoastaan neljännen ja kolmannen rodun rappeutuneista jäännöksistä vahvistaen teidän oman tieteenne viimeisiä johtopäätöksiä. Älkää pitäkö välttämätöntä epätäydellisyyttä epäjohdonmukaisuutena! Nyt te teette minulle suoran kysymyksen, ja minä vastaan siihen.
Kreikkalaiset ja roomalaiset olivat pieniä alarotuja ja egyptiläiset eräs osa meidän omasta "kaukasialaisesta" rungostamme. Katselkaa Egyptiä ja Intiaa. Saavutettuaan korkeimman sivistyksensä ja vielä enemmän: oppineisuuden, kumpikin rappeutui. Egyptiläiset ovat erikoisena alarotuna hävinneet kokonaan (koptilaiset ovat ainoastaan sekarotuisia jäännöksiä). Intialaiset, jotka muodostavat yhden ensimmäisistä ja mahtavimmista emärotumme haarautumista ja ovat jakaantuneet joukkoon alarotuja, ovat yhä olemassa ja taistelevat vielä kerran saadakseen sijaa historiassa. Tämä historia voi seurata Egyptin oloja ainoastaan muutamin hämärin, utuisin välähdyksin 12.000 vuotta taaksepäin aikaan, jolloin saavutettuaan kehityskautensa huipun tuhansia vuosia aikaisemmin se oli jo alkanut rappeutua. Tiedättekö mitään Intiasta 5.000 vuotta sitten, tai kaldealaisista, jotka mitä kummallisimmin sekoitetaan assyrialaisiin, ja toisena päivänä heistä taas tehdään akkadialaisia tai turaanilaisia tai mitä hyvänsä? Niinpä sanomme, että teidän historianne on kerrassaan tuuliajolla.
Journalist of Science on lausunut sen sanoja on siteerannut M.A. (Oxon) suuren meedion hurmoksella - että me emme voi väittää omaavamme mitään "korkeampaa tietoa". Näin kirjoittaa lehden arvostelija: "Olettakaamme, että Veljien pitäisi sanoa: suunnatkaa kaukoputkenne siihen ja siihen kohtaan taivaalla, niin löydätte teille tähän asti tuntemattoman kiertotähden; tai: kaivakaa maata jne. ja löydätte jonkin kivennäisen jne." Varsin hienoa todellakin. Olettakaamme, että tehtäisiin niin. Mikä olisi tuloksena? Vain syyte plagioimisesta, koska kaikki tuollainen, jokainen avaruudessa tai maan sisällä oleva "planeetta ja kivennäinen", on tunnettu ja merkitty kirjoihimme jo tuhansia vuosia sitten. Ja vielä enemmän: monta oikeaa olettamusta ovat heidän tiedemiehensä pelokkaasti esittäneet, mutta aina ne ovat saaneet hylkäävän tuomion enemmistöltä, jonka ennakkokäsityksiin ne eivät ole sopineet. Teidän pyrkimyksenne on kiitettävä, mutta mitään, mitä voisin vastata teille, ei koskaan hyväksyttäisi, koska se on tullut meiltä. Milloin vain on keksitty, että "niin todellakin on", on myös keksimisen kunnia joutunut sille, joka on vahvistanut ilmeisen tosiseikan. Niin on esimerkiksi Kopernikuksen ja Galilein tapauksissa: jälkimmäinen on vain käyttänyt hyväkseen pythagoralaisten käsikirjoituksia.
Mutta palatkaamme "sivistyksiin". Tiedättekö, että kaldealaiset olivat salatieteellisen maineensa huipulla jo ennen sitä jaksoa, mitä te nimitätte pronssikaudeksi? Tiedättekö, että "Adin pojat" eli "tulisumun lapset" elivät satojatuhansia vuosia ennen rautakautta, joka oli jo vanha kausi silloin kun vasta tuskin alkoi se, mitä te nimitätte historialliseksi ajaksi -luultavasti koska se, mitä siitä tunnetaan, ei yleensä ole historiaa vaan kuvittelua? Me olemme sitä mieltä - mutta mitä takeita voidaan antaa maailmalle siitä, että olemme oikeassa? - että paljon suurempia sivistyksiä kuin omamme on noussut ja rappeutunut. Ei ole kyllin sanoa, niin kuin eräät nykyaikaiset kirjailivat sanovat, että eräs hävinnyt sivistys oli olemassa ennen kuin Rooma ja Ateena vielä oli perustettu. Me vakuutamme, että kokonaisia sarjoja sivistyksiä oli olemassa sekä ennen jääkautta että sen jälkeen ja että ne esiintyivät eri kohdilla maapalloa, saavuttivat huippunsa ja hävisivät. Kaikki jäljet ja muistot olivat kadonneet Assyrian ja Foinikian sivistyksistä ennen kuin niistä alettiin tehdä löytöjä muutama vuosi sitten. Ja nyt ne avaavat ihmiskunnan historiasta uuden lehden, vaikkei se kuulukaan läheskään varhaisimpiin. Ja kuinka paljon nämä sivistykset ovat jäljessä vanhimmista! Historia tunnustaa kuitenkin vain varovasti niiden olemassaolon. Arkeologia on riittävästi todistanut, että ihmisen muistot ulottuvat tavattoman paljon kauemmaksi kuin mitä historia on ollut halukas myöntämään, ja aikoinaan mahtavien kansojen pyhät kirjat, joita niiden perilliset ovat säilyttäneet, ovat vielä luotettavampia. Kun puhumme jääkautta edeltäneestä sivistyksestä, se tuntuu nurinkuriselta ei ainoastaan suuren yleisön ja maallikkojen, vaan myös korkeasti oppineiden geologien mielestä.
Mitä te sitten sanotte meidän vakuutuksistamme, että kiinalaiset - puhun nyt sisämaan väestöstä, oikeista kiinalaisista enkä siitä kirjavasta neljännen ja viidennen rodun sekoituksesta, joka on nyt vallassa , että nuo alkuasukkaat, jotka kuuluvat heidän puhtaaseen kansallisuuteensa, neljännen rodun ylimpään ja viimeiseen haaraan, saavuttivat korkeimman sivistyksensä jo kun viides rotu tuskin vielä oli ilmestynyt Aasiassa ja sen ensimmäinen haarautuma kuului vasta tulevaisuuteen. Milloin se tapahtui? Laskekaa. Voitte ajatella, että me, jotka esitämme noin järkyttävän ihmeellisiä asioita teidän tieteenne olettamuksia vastaan, vartavasten keksimme rotuja ja alarotuja (kuten Mr. Hume luulee), mutta kuitenkin nämä ovat kieltämättömiä tosiasioita. Siltä Siperian rannikolla sijaitsevalta saariryhmältä, jonka Nordenskiöld löysi "Vegallaan", löytyi hevosten, lampaiden, härkien jne. fossiileja, jättiläismäisten norsujen, mammuttien, dinosaurusten ja muiden hirviöiden luiden keskeltä. Nämä kuuluvat sellaiseen aikakauteen, jolloin ihmistä ei vielä ollut maan päällä, kuten teidän tieteenne väittää. Kuinka voitiin hevosia ja lampaita löytää noiden "vedenpaisumusta aikaisempien" jättiläiseläinten joukosta? Hevonen on, kuten meille on kouluissa opetettu, luonnon aivan nykyaikainen keksintö, eikä kukaan ihminen ole koskaan nähnyt sen varpaallisia esi-isiä. Siperian saarilta löydetty ryhmä saattaa kumota tämän mukavan teorian. Pian osoitetaan, että tuolla seudulla, joka on nyt ikuisen talven kahleissa, vailla ihmistä, kaikista eläimistä hentorakenteisinta, ei ainoastaan ole vallinnut trooppinen ilmasto, kuten teidän tieteenne myöntää, vaan myös eräs tuon neljännen rodun kaikkein vanhimpia sivistyksiä, rodun, jonka korkeimmat jäännökset löydämme nyt degeneroituneista kiinalaisista ja alimmat jäännökset ovat (maallisen tiedemiehen mielestä) toivottomasti sekoittuneet kolmannen rodun jäännöksiin. Olen sanonut teille jo ennen, että nykyisen maailman korkein rotu (henkisesti) kuuluu viidennen juurirodun ensimmäiseen alarotuun ja sen muodostavat Aasian arjalaiset; aineellisen älykkyyden kannalta korkein rotu on viidennen rodun viimeinen alarotu eli te, valkoiset valtaajat. Ihmiskunnan enemmistö - yllämainitut kiinalaiset ja rodun muut haarautumat (malajit, mongolit, tiibetiläiset, jaavalaiset jne. jne.) kuuluu neljännen juurirodun seitsemänteen alarotuun ja neljännen juurirodun muiden alarotujen jäännöksiin ja kolmannen juurirodun seitsemänteen alarotuun. Kaikki nämä turmeltuneet ja halveksitut ihmiskunnan edustajat ovat korkeasti sivistyneiden kansojen suoranaisia jälkeläisiä, kansojen, joiden nimi ja muisto elää nyt ainoastaan sellaisissa kirjoissa kuin Popul Vuh ja eräissä muissa joita tiede ei tunne.
4. Mioseeniaikaan. Kierroksen kuluessa kaikki kehittyy määrättyinä aikoina ja määrätyissä paikoissa; muuten olisi parhaimmankin näkijän mahdotonta laskea tarkasti vuosi ja hetki, jolloin suuret ja pienet luonnonmullistukset tulevat tapahtumaan. Ei adeptikaan voisi edeltäpäin ilmoittaa muuta kuin summittaisen ajan, jota vastoin nykyisin voidaan ennustaa tapauksia, jotka tuottavat suuria geologisia muutoksia, yhtä matemaattisen tarkasti kuin pimennykset ja muut avaruuden ilmiöt. Atlantis (manner- ja saariryhmä) alkoi vajota mioseenikaudella - kuten nyt on havaittu eräiden teidän mantereittenne nyt asteittain vajoavan ja sen päämanner vaipui ensin lopullisesti mereen samaan aikaan kuin Alpit kohosivat esiin; toinen vajoaminen vei mukanaan viimeisen niistä kauniista saarista, jotka Platon mainitsee. Egyptiläiset Sais'in papit sanoivat hänen edeltäjälleen Solonille, että Atlantis (nimittäin ainoa jäljellä oleva iso saari) tuhoutui 9.000 vuotta ennen heidän aikaansa. Tämä ajanmääritys ei ollut mielivaltainen, sillä he olivat säilyttäneet vuosituhansia mitä huolellisimmin muistiinpanojaan. Mutta silloin he, kuten sanottu, puhuivat vain Poseidonista eivätkä tahtoneet paljastaa edes suurelle kreikkalaiselle lainsäätäjälle tarkkaa ajankohtaa. Koska mitkään geologiset syyt eivät puhu perimätietoa vastaan, vaan päinvastoin joukko tosiasioita on sen puolesta, tiede on lopullisesti hyväksynyt tuon suuren mantereen ja saariston olemassaolon ja tällä tavoin muuttanut taas yhden "tarun" totuudeksi. Nyt tiede opettaa, kuten tiedätte, että Atlantis tai sen jäännökset hävisivät tertiäärikauden jälkeen, ja niiden lopullinen vajoaminen tapahtui Amerikan historian paleotsooisella ajalla! No niin, totuuden ja faktojen pitäisi olla kiitollisia jopa tällaisista pienistä myönnytyksistä, kun ne ovat saaneet niin monta vuosisataa olla niitä vailla. Syvän meren tutkimukset, sellaiset kuin Challengerin suorittamat, ovat täydellisesti vahvistaneet geologian ja paleontologian väitteet. Eräs suuri tapaus, meidän "tulisumun poikaimme", "Shamballan" (kun vielä saarena Keski-Aasian meressä) asukkaiden, loistava voitto itsekkäistä, mutta ei kuitenkaan kokonaan pahoista Poseidonin maagikoista tapahtui sekin täsmälleen 11.446 vuotta sitten. Lukekaa tässä yhteydessä sanottua tapausta koskeva epätäydellinen ja osittain verhottu kertomus Isiksestä, Tiede osa 2, s. 3626, niin muutamat asiat käyvät teille selvemmiksi. Donnelly on vahvistanut perimätietoa ja historiaa tavalla, joka on mielestäni pääasiallisesti oikea, mutta kaiken tämän ja paljon muutakin löydätte Isiksestä.
5. Varmasti kysymys on sen arvoinen, ja olen kosketellut sitä kauan sitten. Niissä huomautuksissa, jotka liitin Mr. Humen esitykseen "Jumalasta" että hän lisää hyväntahtoisesti filosofiaamme jotakin, jota ei vielä koskaan ennen ole mietiskellyt asiaa on käsitelty yllin kyllin. Onko hän kieltänyt teitä katsomasta sitä? Teitä varten voin laajentaa selityksiäni, mutta en ennen kuin olette lukenut sen, mitä noissa reunamuistutuksissa lausuin hyvän ja pahan alkuperästä. Olin jo sanonut niissä aivan riittävästi nykyistä tarvetta varten. Ihmeellistä kyllä, olen huomannut, että eräs eurooppalainen kirjailija, aikansa suurin materialisti, paroni d'Holbach on täysin samalla kannalla kuin meidän filosofiamme. Kun luin hänen kirjansa Système de la Nature, minusta tuntui kuin edessäni olisi ollut Kiu-te'n kirjamme. Vauhdikkaana ja innokkaana kuten aina meidän kaikkeen pystyvä pandiittimme aikoo koettaa tarttua hänen mielipiteisiinsä ja paloitella jokaisen todistuksen. Toistaiseksi hän vain uhkaa muuttaa tekijän esipuheen, eikä sentään julkaista d'Holbachin filosofiaa omalla nimellään. Cuneus cuneum tradit. Pyysin ettei hän julkaisisi ollenkaan tutkielmaansa.
M. on sitä mieltä, että teidän tarkoituksianne varten minun olisi parasta esittää hieman enemmän yksityiskohtia Atlantiksesta, koska se liittyy suuressa määrin pahaan, vaikkakaan ei sen alkuperään. Seuraavasta Theosophist-lehden numerosta [marrask. 1882] löydätte yhden tai pari huomau-tusta, jotka kuulu-vat Humen kääntämään Eliphas Levin esipuheeseen ja koskevat tuota kadonnutta mannerta. Kun nyt olen päättänyt tehdä nykyisistä vastauksistani kokonaisen kirjan, kantakaa ristinne kristillisellä lujuudella, ja luettuanne kaiken te ette ehkä vähään aikaan kysy enempää tästä asiasta. Mutta mitä minä voin lisätä siihen, minkä olen jo sanonut? En pysty antamaan teille puhtaasti tieteellistä opetusta, koska emme voi koskaan olla täysin yhtä mieltä länsimaisista päätelmistä, ja omat päätelmämme te hylkäätte "epätieteellisinä". Kuitenkin sekä geologia että paleontologia antavat todistuksia paljosta siitä, mitä meillä on sanottavana. Luonnollisesti teidän tieteenne on moniin yleisiin seikkoihin nähden oikeassa, mutta sen perusteet ovat vääriä tai joka tapauksessa hyvin virheellisiä. Esimerkiksi se on oikeassa sanoessaan, että samaan aikaan kuin uusi Amerikka parhaillaan muodostui, Atlantis vajosi ja hävisi asteittain, mutta se ei ole oikeassa kausien eikä vajoamisen kestoaikaa koskevien laskelmien suhteen. Vajoaminen on myös Brittein saarten kohtalona tulevaisuudessa. Ne ovat ensimmäisinä niiden uhrien listalla, jotka tulevat häviämään tulen (merenalaisten tulivuorten) ja veden kautta; Ranska ja muut maat seuraavat sitten. Kun ne ilmestyvät taas esiin, nykyisen ihmiskunnan kuudennen juurirodun viimeinen, seitsemäs alarotu kukoistaa "Lemurialla" ja "Atlantiksella", jotka molemmat mantereet nousevat myöskin esiin (se tapahtuu heti nykyisten saarten ja mantereiden häviämisen jälkeen), ja hyvin harvoja meriä ja suuria vesiä tavataan silloin maapallollamme. Vedet, samoin kuin maakin, ilmestyvät esiin ja häviävät aikakausittain, kukin vuorollaan.
Odottaessani vapisten uusia syytöksiä joidenkin vastaisten epätäydellisten esitysteni sisältämistä "ristiriidoista" selitän mieluummin, mitä äskeisellä tarkoitin. Jokaisen uuden "pimennyksen" tuloa edeltävät aina luonnonmullistukset, jotka tapahtuvat joko tulen tai veden kautta. Mutta siitä riippumatta jokainen "kehä" eli juurirotu on leikattava kahtia, niin sanoakseni, jommankumman avulla. Niinpä kun neljäs juurirotu, atlantislaiset, oli päässyt kehityksensä ja loistonsa huipulle, se hävitettiin veden avulla; nyt tavataan enää vain sen rappeutuneita jäännöksiä, joiden alaroduista jokainen kuitenkin eli kerran vastaavaa onnen, loiston ja suuruuden aikaansa. Sellaisiksi, kuin ne ovat nyt, tulette tekin kerran, sillä kiertokulun laki on sama ja muuttumaton. Kun teidän rotunne, viides rotu, on saavuttanut fyysisen älyllisyytensä huipun ja kohonnut korkeimpaan sivistykseensä (muistettakoon se erotus, jonka teemme aineellisten ja henkisten sivistysten välillä); kun se ei enää kykene kohoamaan sen korkeammalle omassa kehässään, jokin luonnonmullistus pysäyttää sen etenemisen ehdotonta pahaa kohti (samoin kuin tapahtui sen edeltäjille, lemurialaisille ja atlantislaisille, kolmannen ja neljännen rodun ihmisille). Sen suuret sivistykset häviävät, ja kaikki tuon rodun alarodut vajoavat myös kukin omassa kehässään vietettyään lyhyen loisto- ja oppimiskautensa. Katselkaa atlantislaisten jälkeläisiä, vanhoja kreikkalaisia ja roomalaisia (nykyiset kreikkalaiset ja italialaiset kuuluvat viidenteen rotuun), niin näette, kuinka suuret, kuinka lyhyet ja kuinka haihtuvat heidän maineen ja loiston päivänsä olivat! He olivat vain "juurirodun" seitsemän sivuhaaran alarotuja.
Kehitystä hallitseva laki ei salli minkään emärodun, sen paremmin kuin sen haara -ja alarotujenkaan saavuttaa sellaista, mikä kuuluu vasta seuraaville juuriroduille tai alaroduille, kaikkein vähiten saada käsiinsä sitä tietoa ja valtaa, jota pidetään varastossa sen jälkeen tulevia varten. "Sinun ei pidä löytämän hyvän ja pahan tiedon hedelmää siitä puusta, joka kasvaa perillisiäsi varten", voimme sanoa suuremmalla oikeudella kuin teidän alarotunne Humet tahtovat myöntää. Tämä "puu" on meidän hallussamme, ja meille sen ovat uskoneet Dhyan Chohanit, rotumme suojelijat, jotka valvovat sitä mitä tulee tapahtumaan. Koettakaa ymmärtää tämä allegoria, älkääkä koskaan kadottako näkyvistänne sitä viittausta, jonka annoin teille kirjeessäni planeettahengistä. Joka kierroksen alussa, kun ihmiskunta ilmestyy uudelleen esiin aivan toisenlaisissa oloissa kuin ovat ne olot, jotka suodaan kunkin uuden rodun ja alarodun syntymistä varten, "planeetta-hengen" on sekoituttava näihin alkeellisiin ihmisiin, virkistettävä heidän muistiaan ja herätettävä heissä tietoisuus niistä totuuksista, jotka he tunsivat edellisen kierroksen aikana. Tästä johtuvat nuo sekavat tarinat Jehovista, Ormudzeista, Osiriksista, Brahmoista ja kaikista muista. Mutta se tapahtuu ainoastaan ensimmäisen Rodun hyväksi. Myöhempien velvollisuus on valita jäsentensä keskuudesta sopivia vastaanottajia, jotka "erotetaan", käyttääkseni raamatullista sanontaa, ikään kuin astioiksi, joiden tulee sisältää koko tietovarasto jaettavaksi tuleville roduille ja sukupolville sen kierroksen loppuun asti. Miksi sanoisin enempää, kun teidän täytyy ymmärtää koko tarkoitukseni; enkä uskalla ilmaista koko asiaa. Jokaisella rodulla on ollut adeptinsa, ja jokaisen uuden rodun ilmestyessä meidän sallitaan antaa sille tietoamme niin paljon kuin tuon rodun ihmiset ansaitsevat. Viimeisellä seitsemännellä rodulla tulee olemaan Buddhansa, samoin kuin jokaisella edelliselläkin on ollut, mutta sen adeptit ovat kehittyneet paljon korkeammalle kuin minkään edellisen rodun adeptit, sillä heidän keskuudessaan asuu tuleva planeettahenki, Dhyan Chohan, jonka tehtävänä on viidennen kierroksen ensimmäisen rodun ihmisten opettaminen tai "muistin virkistäminen", niiden, jotka ilmestyvät esiin tämän planeetan tulevan pimentymisen jälkeen.
Osoittaakseni muuten teille, että me emme ole olleet keksimässä rotuja, vaan että niiden olemassaolo kuuluu lama-buddhalaisten ja kaikkien esoteerisen oppimme tutkijoiden pääoppeihin, lähetän teille selityksen Rhys Davidsin "Buddhism"-kirjan pariin sivuun, jotka jäisivät muuten käsittämättömiksi, tarkoituksettomiksi ja järjettömiksi. Se on kirjoitettu Chohanin (minun Mestarini) erityisellä luvalla, teidän hyödyksenne. Ei kukaan orientalisti ole vielä koskaan epäillyt sen sisältämiä totuuksia, ja te olette ensimmäinen länsimaalainen (Tiibetin ulkopuolella), jolle se nyt selitetään.
6. Se mikä nousee esiin kaiken lopulla, ei ole ainoastaan "puhdas persoonaton henki", vaan kollektiivinen "persoonallinen" muistivarasto, joka kuoritaan jokaisesta uudesta viidennestä prinsiipistä elämien pitkän sarjan aikana. Ja jos kaiken lopulla, sanokaamme miljoonien vuosimiljoonien kuluttua, henki asettuu lepäämään puhtaassa persoonattomassa olemattomuudessa, YHTENÄ eli ehdottomana, niin tuossa syklisessä prosessissa täytyy yhä olla "jotakin hyvää", koska jokaisella puhdistuneella egolla on mahdollisuus olla olemassa planeetarisen objektiivisen olemisen pitkinä väliaikoina jonakin Dhyan Chohanina alimmasta devachanissa olijasta aina korkeimpaan planeettahenkeen asti ja nauttia kollektiivisten elämiensä hedelmiä.
Mutta mitä on puhdas ja persoonaton "henki" itsessään? Mahdollisesti te ette vielä ole käsittänyt tarkoitustamme, miksi sellainen henki olisi olematon, pelkkä abstraktio, ehdoton tyhjyys henkisimmillekin aisteillemme. Henki tulee joksikin ainoastaan yhtyneenä aineeseen tästä syystä se on aina jotakin, sillä aine on loputonta ja häviämätöntä ja olematonta ilman henkeä, joka aineessa edustaa elämää. Aineesta erotettuna siitä tulee elämän ja olemisen ehdoton kieltäminen, koska aine on siitä erottamaton. Kysykää niiltä, jotka esittävät vastaväitteitä, tietävätkö he mitään "elämästä" ja "tajunnasta" sen ulkopuolella, mitä he nyt kokevat maan päällä! Minkälainen käsitys heillä voi olla paitsi synnynnäisillä selvänäkijöillä - yksilön tilasta ja tajunnasta sen jälkeen kun se on eronnut karkeasta maallisesta ruumiista? Mitä hyötyä on koko maanpäällisen elämän kulusta? voitte te vuorostanne kysyä, jos me olemme yhtä hyviä kuin "puhtaat" tajuttomat olennot syntymämme edellä, nukkuessamme ja elämämme loppuessa? Eikö tieteen opetusten mukaan kuolemaa seuraa samanlainen tajuttomuuden tila kuin vallitsee syntymän edellä? Eikö elämä jättäessään ruumiin muutu yhtä persoonattomaksi kuin se oli elävöittäessään sikiön?
Kaiken kaikkiaan elämä, joka on ihmisen käsityskyvylle suurin probleema, on mysteeri, jota eivät etevimmätkään tiedemiehenne saa koskaan selville. Käsittääkseen sen täysin sitä on tutkittava kaikissa sen ilmenemismuodoissa, muuten sitä ei milloinkaan voida käsittää pohjiaan myöten, eikä edes käsittää sitä helpoimmassa muodossaan elämässä, maanpäällisenä olemisen tilana. Siihen ei voida koskaan tarttua niin kauan kuin sitä tutkitaan erikseen, irrotettuna kaikkiallisesta elämästä. Ratkaistakseen tämän suuren ongelman on tultava salatieteilijäksi; on eriteltävä sitä ja kokeiltava sillä persoonallisesti kaikissa sen kehitysvaiheissa: maanpäällisenä elämänä, fyysisen kuoleman takaisena elämänä, kivennäisenä, kasvina, eläimenä ja henkisenä elämänä; konkreettiseen aineeseen yhtyneenä elämänä sekä sinä elämänä, joka on läsnä painottomassa atomissa. Jos he yrittävät kokeilla ja tutkia tai analysoida elämää erillään organismeista, niin mitä siitä jää? Pelkästään liikuntatapa, joka pysyy selvittämättömänä, ellei meidän oppiamme kaiken läpäisevästä, äärettömästä, kaikkialla läsnäolevasta elämästä hyväksytä - vaikka sitä ei hyväksyttäisi sen paremmalla nimityksellä kuin olettamuksena, niin se olisi kuitenkin hiukan järkevämpää kuin omaksua heidän tieteelliset olettamuksensa, jotka ovat kaikki typeriä. Haluavatko he väittää vastaan? Hyvä on, vastaamme heille käyttämällä heidän omia aseitaan. Sanomme, että on ja tulee aina pysymään todistettuna, että koska kerran liike on käsittämätön, kaiken läpäisevä ja ehdoton jäännös, ilmetköön se missä muodossa tai naamiossa tahansa, valona, lämpönä, magnetismina, kemiallisena sukulaisuutena tai sähkönä, kaikkien näiden täytyy olla vain yhden ja saman kaikkiallisen, kaikkivaltiaan voiman esiintymistapoja, Proteus, jota he kumartavat nimittäen sitä "Suureksi Tuntemattomaksi", (ks. Herbert Spenceriä), kun me taas yksinkertaisesti nimitämme sitä "Yhdeksi Elämäksi", "Yhdeksi Laiksi" tai "Yhdeksi Elementiksi".
Maailman suurimmat, tieteellisimmät älyt ovat innokkaasti pyrkineet ratkaisemaan tämän mysteerin, jättämättä yhtään sivupolkua tutkimatta, yhtään lankaa hölläksi tuossa heille pimeimmässä labyrintissa ja kaikki ovat tulleet siihen johtopäätökseen- samaan kuin salatieteilijät, jos se esitetään vain osittain, nimittäin että elämä on konkreettisissa ilmenemismuodoissaan kemiallisen sukulaisuuden tulos ja seuraus. Elämästä sanan abstraktisessa mielessä, puhtaana ja pelkkänä, he eivät tänäkään päivänä tiedä sen enempää kuin he tiesivät Kuninkaallisen Tiedeseuransa alkuasteilla. He tietävät ainoastaan, että eräissä liuoksissa, joista elämä on vartavasten poistettu, syntyy elimistöjä itsestään (vaikka Pasteur ja hänen raamatullinen uskonsa väittää toisin), sen vuoksi että noissa aineissa on tiettyjä kemiallisia kokoomuksia. Jos saan, kuten toivon, joidenkin vuosien päästä tilaisuuden käyttää aikani aivan niin kuin haluan, voin ehkä osoittaa teille omalla kirjoituspöydälläni, että elämä ei ole ainoastaan siirrettävissä toisiin kaiken läpäisevän Voiman olomuotoihin ja vaiheisiin, vaan että se voidaan toden teolla muuntaa myös keinotekoiseksi ihmiseksi. Frankenstein on tarua ainoastaan niin kauan kuin hän on mystisen kertomuksen sankari. Luonnossa hän on mahdollinen, ja kuudennen rodun viimeisen alarodun fysiologit ja lääkärit tulevat ymppäämään elämää ja elävöittämään kuolleita ruumiita, samoin kuin he nyt ymppäävät rokkotautia ja muita vähemmän miellyttäviä sairauksia. Henki, elämä ja aine eivät luonnonprinsiippeinä ole olemassa toisistaan riippumatta, vaan ne ovat ikuisen liikunnon avaruudessa ilmeneviä vaikutuksia ja yhdistelmiä; ja he oppivat tuntemaan sen paremmin.
7. Ilman muuta voin. Mutta sitten tulee tärkein kohta: kuinka tyydyttäviltä minun vastaukseni näyttävät edes teistä? Sitä, ettei ihan jokaisen uuden päivänvaloon saatetun luonnonlain ole katsottu muodostavan rengasta inhimillisen tietämyksen ketjussa, osoittaa se epäsuosio, jolla jokainen jostain syystä tieteelle epämieluinen tosiasia on otettu vastaan sen harjoittajien taholta. Kuitenkin milloin vain voin, vastaan teille. Koetan tehdä sen toivoen ainoastaan, ettette lähetä kynäni tuotetta kirjoitukseksi Journal of Scienceen.
8. Mitä varmimmin on. Sade voidaan saada aikaan pienelle pinta-alalle keinotekoisesti ja ilman että siihen tarvitaan mitään ihmettä tai yli-inhimillisiä voimia, vaikka sen salaisuus ei ole sellaista omaisuuttani, jonka voisin julkaista. Koetan parastai-kaa saada luvan tehdä niin. Emme tunne yhtään luonnonilmiötä, joka ei olisi missään yhteydessä joko magnetismin tai sähkön kanssa, sillä siellä missä on liikettä, lämpöä, kitkaa, valoa, siellä myös esiintyy aina magnetismia ja sen sijaista (meidän vaatimattoman mielipiteemme mukaan) sähköä, joko syynä tai vaikutuksena tai paremminkin molempina, jos menemme ilmiöiden alkuun asti. Kaikki maan sähkövirtailmiöt, maamagnetismi ja ilman sähkö, johtuvat siitä seikasta, että maapallo on sähköistetty johde jonka varauksen voimakkuus riippuu aina sen pyörimisestä ja sen vuotuisesta kiertoliikkeestä, ilman peräkkäisistä viilenemisistä ja lämpenemisistä, pilvien ja sateen muodostumisesta, myrskyistä ja tuulista ym.
Tämän voitte ehkä löytää jostakin kirjasta, mutta tiede olisi haluton myöntämään, että kaikki nämä muutokset johtuvat akashisesta magnetismista, joka synnyttää lakkaamatta sähkövirtoja saattaakseen häirityn tasapainon taas voimaan. Suuntaamalla sadetta kohti mitä voimakkaimman sähköpatterin, tietyllä menetelmällä sähköistetyn ihmisvartalon, voitte pysähdyttää sateen jollakin tietyllä kohdalla tekemällä "reiän sadepilveen", kuten okkultistien sanontatapa kuuluu. Asettamalla johonkin eristettyyn paikkaan voimakkaasti magnetoidun välineen voitte myös saada syntymään sille kohtaa keinotekoisen sateen. Valitan, etten kykene selittämään tätä menetelmää selvemmin. Tunnette puiden ja muiden kasvien vaikutukset sadepilviin; ja miten niiden voimakas magneettisuus vetää puoleensa ja vieläpä synnyttää pilviä puiden latvojen yläpuolelle. Tiede selittää asian ehkä toisin. No niin, minä en voi auttaa sitä, sillä tämä on meidän tietomme ja tuloksena tuhansien vuosien havainnoista ja kokemuksista.
Jos nämä rivit joutuisivat Humen käsiin, hän huomauttaisi varmasti, että minä torjun sen syytteen, jonka hän on julkisesti esittänyt meitä vastaan: "Milloin vain he eivät pysty vastaamaan todistuksiinne (?), silloin he (me) tyynesti vastaavat, että heidän (meidän) sääntönsä eivät salli sitä tai tätä." Välittämättä tuosta syytöksestä minun on pakko vastata, että niin kauan kuin salaisuus ei ole omani, en voi tehdä sitä yleiseksi hyödykkeeksi. Antakaa fysiikantutkijoiden laskea, kuinka paljon lämpöä tarvitaan jonkin määrätyn vesipaljouden muuttamiseksi höyryksi. Antakaa heidän sitten laskea, kuinka paljon sadetta tarvitaan jonkin määrätyn pinta-alan, sanokaamme neliömailin peittämiseksi tuuman syvyisellä vesikerroksella. Tämän vesipaljouden höyryttämiseen he tietenkin tarvitsisivat lämpöä niin paljon, että se vastaisi vähintään viittä miljoonaa tonnia hiiltä. Nyt se energiamäärä, jota tämä lämmönkulutus vastaisi (kuten jokainen matemaatikko voisi sanoa teille), olisi yhtä suuri kuin se, mikä vaadittaisiin nostamaan ainakin 10 miljoonan tonnin paino mailin korkeudelle. Kuinka voi yksi ihminen saada aikaan sellaisen määrän lämpöä ja energiaa? Järjetöntä, mahdotonta! Me olemme kaikki hourupäitä, ja te, jotka kuuntelette meitä, joudutte samoihin kirjoihin, jos koskaan uskallatte toistaa tämän väitteen. Kuitenkin sanon, että yksi ihminen voi yksinään tehdä sen, ja varsin helposti, jos hän vain tuntee itsessään erään "fyysis-henkisen" vaikutuksen, joka on paljon voimakkaampi kuin Arkhimedeen laki. Jokaiseen yksinkertaiseen lihaksen supistumiseenkin liittyy sähköisiä ja magneettisia ilmiöitä, ja ne vuorostaan ovat mitä lähimmässä yhteydessä maan magnetismin, säänmuutosten ja ihmisen muutosten kanssa, ihmisen, joka on paras elävä ilmapuntari, jos hän vain osaa tulkita sitä oikein. Pilvien tila taas voidaan aina todeta magneettisten kojeiden osoittamista vaihteluista.
On kulunut jo muutamia vuosia siitä, kun luin tieteen johtopäätöksiä tästä asiasta, ja sen vuoksi en tunne tieteen viimeisiä päätelmiä siitä. Mutta tiedämme varmasti, että maamagnetismi saa aikaan tuulet, myrskyt ja sateen. Tiede näyttää tuntevan siitä vain toisarvoisia ilmiöitä, jollaisia aina liittyy magnetismiin, ja se huomannee hyvin pian nykyiset erehdyksensä. Tiede ei luullakseni nykyään pohdi sitä seikkaa, että maapallo vetää magneettina puoleensa meteoritomua, ja että tämä vuorostaan vaikuttaa suoranaisesti äkillisiin lämpötilan muutoksiin, tuottaen varsinkin lämpöä ja kylmyyttä. On epäilty, onko sillä asialla, että maapallomme kulkee läpi sellaisen avaruuden osan, jossa on suurempia tai pienempiä määriä meteoriainetta, mitään tekemistä ilmakehän laajentumisen tai vähenemisen tai edes säätilojen kanssa, mutta luullakseni voisimme helposti todistaa sen. Koska he kerran myöntävät sen tosiasian, että maan ja veden suhteellinen jakautuminen pallollamme voi johtua siitä, että sen pinnalle on kerääntynyt suuret määrät meteoritomua, onhan lumi varsinkin pohjoisilla seuduilla täynnä meteorista rautaa ja magneettisia hiukkasia, ja jälkimmäisten kerrostumia on löydetty järvien ja valtamerien pohjiltakin, niin ihmettelen, kuinka tiede ei ole vielä tähän mennessä ymmärtänyt, että jokainen ilmakehän muutos ja häiriötila johtuu siitä yhdistetystä magnetismista, joka vallitsee niiden kahden suuren ainemassan välillä, joiden puristuksessa ilmakehämme on!
Nimitän tätä meteoritomua massaksi, koska se on todella sitä. Korkealla maanpinnan yläpuolella on ilma ja avaruus täynnä magneettista tai meteorista tomua, joka ei edes kuulu meidän aurinkokuntaamme. Tiede on onneksi keksinyt, että kun meidän maapallomme, samoin kuin muutkin kiertotähdet, kulkee läpi avaruuden, niin se saa tomua enemmän pohjoiselle kuin eteläiselle pallonpuoliskolleen, ja se tietää myös, että siitä johtuu mantereiden runsaampi esiintyminen ja suurempi lumi ja kosteusmäärä edellisellä puoliskolla. Miljoonia meteoreja ja mitä pienimpiä hiukkasia saapuu maahan joka vuosi ja joka päivä. Kaikki temppeliemme veitset ovat tehdyt tuosta "taivaan" raudasta, joka saapuu meille muuttumattomassa tilassa, sillä maan magnetismi pitää sitä koossa. Ilmakehämme kaasumaiset aineet lisääntyvät yhtämittaa, kun siihen lakkaamatta sataa voimakkaasti magneettista meteoriainetta, ja kuitenkin tiedemiehistä näyttää yhtä avoimelta kysymykseltä, onko magneettisilla seikoilla mitään tekemistä sateen jouduttamisen kanssa vai ei! Minä en tunne mitään "liikettä, joka syntyneenä tiivistymisestä, laajentumisesta jne. johtuu ensi sijassa auringon energiasta". Tiede tekee samalla kertaa liian paljon ja liian vähän auringon energiasta ja vieläpä auringosta itsestäänkin. Auringolla ei ole mitään yhteyttä sateen kanssa ja hyvin vähän kuumuudenkin kanssa. Minulla on se vaikutelma, että tiede on huomannut, että jääkaudet samoin kuin sellaiset kaudet, jolloin "lämpötila on samanlainen kuin hiilikaudella", johtuvat ilmakehämme lisääntymisestä tai vähenemisestä tai paremminkin sen laajenemisesta. Tuo jännitys johtuu puolestaan samaisesta meteorien olemassaolosta. Joka tapauksessa me kaikki tiedämme, että se lämpö, jonka maa saa auringon säteilystä, on korkeintaan kolmasosa, ellei vähemmän kuin se lämpö, jonka se saa suoraan meteoreista.
9. Nimitettäköön auringon koronaa kromosfääriksi tai ilmakehäksi, se ei ansaitse kumpaakaan nimeä, sillä se on yksinkertaisesti auringon magneettinen, siinä aina oleva aura. Tähtitieteilijät näkevät sen ainoastaan lyhyinä hetkinä auringonpimennysten aikana ja jotkut meidän chelamme aina kun tahtovat, vaikka luonnollisestikin vain ollessaan määrätyssä tilassa. Sen vastine, jota tähtitieteilijät kutsuvat "koronan" punaisiksi liekeiksi, voidaan nähdä Reichenbachin kiteissä ja joissakin muissa voimakkaasti magneettisissa kappaleissa. Ihmisen pää edustaa voimakkaassa hurmiotilassa, kun kaikki hänen ruumiissaan oleva sähkö keskittyy hänen aivojensa ympärille - varsinkin pimeässä - jotakin täysin samanlaista kuin mitä nähdään auringonpimennysten aikana. Ensimmäinen taiteilija, joka maalasi jumaliensa ja pyhimystensä pään ympärille sädekehän, ei ollut inspiroitu, vaan hän uskoi ainoastaan oikeiksi temppeleissä olevat kuvat sekä perimätiedot, joita säilytettiin pyhätöissä ja vihkimyspaikoissa, joissa sellaisia ilmiöitä oli tapahtunut. Mitä lähempänä päätä tai auraa säteilevää ruumista sellainen kehä on, sitä voimakkaampi ja loistavampi on tuollainen virtaus (samaa sanoo tiede liekissä olevasta vedystä). Tästä johtuvat aurinkoa ympäröivät epäsäännölliset punaiset liekit eli sen sisempi korona. Se seikka, että ne eivät aina esiinny yhtä laajoina, osoittaa ainoastaan magneettisen aineen ja sen energian alituista virtailua, mistä myös riippuu auringonpilkkujen vaihtelevuus ja lukumäärä. Magneettisen inertian kausina pilkut häviävät tai paremminkin pysyvät näkymättöminä. Mitä kauemmaksi virtaus ehtii, sitä enemmän se menettää intensiivisyyttään, kunnes se asteittain heiketen lopulta häviää. Siitä syntyy "ulompi korona". Sen säteilevä muoto johtuu yksistään viime mainitusta ilmiöstä, jonka loisto lähtee aineen ja sähköenergian magneettisesta luonteesta eikä ensinkään erittäin kuumista hiukkasista, kuten eräät tähtitieteilijät ovat väittäneet.
Kaikki tämä on hirveän epätieteellistä, mutta siitä huolimatta tosiasia, johon voin lisätä vielä toisen huomauttamalla teille, että se aurinko, jonka me näemme, ei suinkaan ole pienen universumimme keskus, vaan ainoastaan sen huntu eli sen heijastus. Tieteellä on pelottavia esteitä tuon taivaankappaleen tuntemiselle, esteitä, joita meillä ei onneksi ole; ennen kaikkea niihin kuuluu ilmakehän lakkaamaton väreily, joka estää heitä arvostelemasta oikein sitä vähää minkä he näkevät. Tätä estettä ei koskaan ollut muinaisen Kaldean ja Egyptin astronomeilla, eikä se myöskään ole meidän esteenämme, sillä meillä on keinoja sellaisten väreilyjen lakkauttamiseksi tai vastustamiseksi, koska me kaikki tunnemme akashan olosuhteet. Sen paremmin kuin sateen salaisuus, ei tämäkään salaisuus edellyttäen että julkaisisimme sen - tuottaisi mitään käytännöllistä hyötyä tiedemiehillenne, elleivät he muuttuisi salatieteilijöiksi ja uhraisi monia pitkiä vuosia okkulttisten voimien hankkimiseen. Kuvitelkaapa vain Huxleytä tai Tyndallia tutkimassa yoga vidyaa! Siitä johtuvat monet erehdykset, joihin he joutuvat, sekä parhaiden auktoriteettienne ristiriitaiset olettamukset. Esimerkiksi: aurinko on täynnä rautahöyryjä, minkä tosiasian spektroskooppi on paljastanut osoittamalla, että koronan valon muodostaa suureksi osaksi eräs viiva spektrin vihreässä osassa, hyvin lähellä raudan viivaa. Kuitenkin professorit Young ja Lockyer hylkäsivät tämän käsityksen muistaakseni sillä henkevällä tekosyyllä, että jos korona muodostuisi pienistä tomupilven kaltaisista hiukkasista (juuri sitä kutsumme magneettiseksi aineeksi), 1) nämä hiukkaset putoaisivat aurinkoon, 2) pyrstötähtien tiedettiin kulkeneen tämän höyryn läpi ilman että niissä on huomattu mitään vaikutusta siitä, 3) professori Youngin spektroskooppi osoitti, että koronan viiva ei ole sama kuin raudan viiva jne. Kun he kuitenkin voivat sanoa tuollaisia vastaväitteitä "tieteellisiksi", niin se menee jo yli meidän ymmärryksemme.
1) Syy, miksi nuo hiukkaset, koska he kerran kutsuvat niitä hiukkasiksi - eivät putoa aurinkoon, on ilmeinen. Auringossa vallitsee painolain rinnalla muita voimia, joista he eivät tiedä mitään; sitä paitsi he eivät tiedä toista tosiasiaa, että oikeastaan ei ole mitään painovoimaa, vaan ainoastaan veto- ja työntövoima.
2) Kuinka sanottu läpikulku voisi vaikuttaa pyrstötähtiin, kun "kulku" on ainoastaan optinen harha? Ne eivät voisi kulkea auringon vetovoiman piirin läpi häviämättä heti tyhjiin sellaisen voiman vaikutuksesta, josta ei mikään vril voi antaa riittävää käsitystä, koska maan päällä ei voi olla mitään siihen verrattavaa. Kun ne pyrstötähtien tapaan kulkevat "heijastuksen" läpi, ei ole mikään ihme, että sanotulla höyryllä ei ole "mitään näkyvää vaikutusta niiden valoruumiisiin".
3) Vaikka koronaviiva ei ehkä näytäkään samalta parhaissa verkkoasteikolla varustetuissa spektroskoopeissa, korona sisältää kuitenkin rautaa, kuten muitakin höyryjä. On turhaa sanoa, mistä se koostuu, sillä en pysty kääntämään noista aineista käyttämiämme nimityksiä, eikä sellaisia aineita liioin ole (ainakaan meidän kiertotähtijärjestelmässämme) muualla kuin auringossa. Tosiasia on, että se, mitä te kutsutte auringoksi, on yksinkertaisesti heijastusta aurinkokuntamme suunnattoman suuresta "varastohuoneesta", jossa KAIKKI sen voimat syntyvät ja säilyvät. Aurinko on pienoismaailman-kaikkeutemme sydän ja aivot. Voimme verrata sen liekkejä niitä miljoonia pieniä erittäin loistavia osia, joista auringon pinta lukuun ottamatta sen pilkkuja muodostuu tuon valoruumiin verihiukkasiin, vaikka muutamat niistä ovat tieteenkin mukaan yhtä laajoja kuin Eurooppa. Nuo verihiukkaset ovat sähköistä ja magneettista ainetta sen kuudennessa ja seitsemännessä tilassa.
Mitä taas ovat ne pitkät, valkoiset, köyden tapaan punotut langat, joista auringon ulompi kehä muodostuu? Sen keskiosa näyttää äärettömän suurelta liekiltä, joka päättyy hehkuviin, kierteisiin ja läpikuultaviin pilviin, tai paremminkin höyryihin, jotka ovat kootut hienoista, hopeanhohtoisista liekkien yläpuolella riippuvista säikeistä. Mitä ne ovat muuta kuin auringon magneettis-sähköinen aura, sen flogiston? Tiede mietiskelköön tätä probleemaa ikuisesti, mutta niin kauan kuin se ei hylkää paria, kolmea peruserehdystään, se saa hoiperrella ikuisesti pimeydessä. Sen suurimpiin erehdyksiin kuuluvat sen rajoitetut käsitykset painolaista; sen väite, ettei aine voi olla painotonta; sen hiljattain keksimä termi "voima" sekä mieletön ja vaieten hyväksytty ajatus, että voima on olemassa itsessään tai että se pystyy, samoin kuin elämäkin, toimimaan aineen ulkopuolella, riippumattomana siitä tai jollakin muulla tavalla kuin aineen kautta; toisin sanoen, että voima on jotakin muuta kuin ainetta eräässä tieteen korkeimmista tiloista. Aineen ylenevän asteikon kolme viimeistä olotilaa kielletään, koska tiede ei tiedä niistä mitään. Myöskään se ei tiedä yhtään mitään kaikkiallisesta Proteuksesta, sen toiminnasta ja vaikutuksesta luonnon tasapainossa - magnetismista ja sähköstä.
Kertokaa tieteelle, että jo Rooman keisarikunnan rappeutumisaikoina, jolloin tatuoiduilla briteillä oli tapana uhrata keisari Claudiukselle "elektroni"-nazzurinsa, meripihkasta tehty helminauha, oli tavallisesta rahvaasta eristäytyneitä miehiä, jotka tiesivät enemmän sähköstä ja magnetismista kuin nykyiset tiedemiehet. Kertokaa se, niin he nauravat teille yhtä pilkallisesti kuin he nyt nauravat teidän kääntymistänne puoleeni. Tosiaankin, kun teidän astronominne puhuvat auringon aineesta ja muuttavat nuo valot ja liekit "höyrypilviksi" ja "tieteelle tuntemattomiksi (tieteelle kylläkin) kaasuiksi", joita sysivät voimakkaat pyörretuulet ja hirmumyrskyt, niin tuollaiset lausunnot hymyilyttävät meitä, jotka tiedämme, että kyseessä on pelkkä magneettinen aine tavallisessa toimintatilassaan. Voiko joku kuvitella "auringon tulta ylläpitävän puhtaan kivennäisaineen", joka on, samoin kuin meteoriitit, runsaasti vetypitoista ja joka antaa auringolle "kauas ulottuvan, tulisista kaasuista muodostuneen ilmakehän"? Me tiedämme, että näkymätön aurinko koostuu sellaisesta, jolla ei ole nimeä, ja jota ei voi verrata mihinkään teidän tieteenne tuntemaan maan päällä. Lisäksi tiedämme, että sen "heijastus" sisältää vielä vähemmän mitään, mikä muistuttaa "kaasuja", kivennäisaineita tai tulta, vaikka mekin puhuessamme siitä teidän sivistyskielellänne olemme pakotetut käyttämään sellaisia ilmaisutapoja kuin "höyry" ja "magneettinen aine". Päättääkseni aiheen huomautan, etteivät auringon koronan muutokset vaikuta mitään maapallon ilmastoon, vaikka sen pilkut vaikuttavatkin, ja että professori N. Lockeyerin päätelmät ovat suurimmaksi osaksi vääriä. Aurinko ei ole kiinteä eikä sula eikä liioin kaasumainen, vaan jättiläiskokoinen sähkömagneettisista voimista koostuva pallo, kaikkiallisen elämän ja liikunnan varastohuone, josta liike sykkii joka suuntaan raviten sekä pienintä atomia että suurinta neroa samalla aineella aina Maha Yugan loppuun asti.
10. En luule. Kiintotähdet ovat meistä vähintään 500.000 kertaa ja eräät vielä yhtä monta kertaa kauempana kuin aurinko. Näköpiirimme tiellä on aina runsas määrä meteoriainetta sekä värisevä ilmakehä. Jos astronominne voisivat kaukoputkineen ja sikareineen kiivetä meteoritomun korkeudelle, he voisivat luottaa fotometreihinsä enemmän kuin nyt. Kuinka he voisivatkaan luottaa niihin? Maan päällä ei voida tietää valon voimakkuuden todellista määrää, minkä vuoksi siitä ei saada luotettavaa perustetta tähtien suuruuksien ja etäisyyksien mittaamiselle, eikä liioin ole varmasti selvitetty muihin kuin erääseen Cassiopeian tähteen nähden, mitkä tähdet loistavat heijastunutta, mitkä omaa valoa. Paraskin tähtifotometri toimii epäluotettavasti. Siitä varmistuin kun joitakin aikoja sitten, keväällä 1878, tarkistin Pickeringin fotometrillä tehtyjä havaintoja. Mitattaessa erään tähden (lähellä Valaan sikermän Gamma-tähteä) valovoimaa saatiin niin ristiriitaisia tuloksia, että erotus teki toisinaan puolet tähden koosta. Tähän saakka ei heidän kaikkien fotometriensä avulla ole keksitty aurinkokunnan ulkopuolelta kuin yksi planeetta, kun me taas näemme pelkän henkisen silmämme avulla joukon niitä; jokaisella täysin kehittyneellä aurinkotähdellä on seuralaisinaan muutamia planeettoja, samoin kuin meidänkin auringollamme. Kuuluisa "valon polarisaatio" todistaa yhtä epäluotettavasti kuin kaikki muukin. Tietenkään ei pelkästään se seikka, että tutkijat lähtevät väärästä perusteesta, voi tehdä tyhjäksi heidän johtopäätöksiään tai tähtitieteellisiä ennustuksiaan, jos molemmat ovat matemaattisesti oikeita keskinäisissä suhteissaan, eikä liioin sitä, että ne vastaavat määrättyä kohdetta. Ei kaldealaisilla eikä risheillämmekään ollut teidän kaukoputkianne tai fotometrejänne, ja kuitenkin heidän tähtitieteelliset ennustuksensa olivat virheettömiä, ja ne erehdykset, joista heidän nykyiset kilpailijansa omien erehdystensä perusteella syyttävät heitä, olivat todellisuudessa hyvin vähäisiä.
Teidän ei pidä valittaa, että annan liian pitkiä vastauksia teidän lyhyisiin kysymyksiinne, sillä vastaan teidän opiksenne kuin salatieteen tutkijalle, "maallikko"chelalleni, enkä ollenkaan siten kuin jos kyseessä olisi vastauksen kirjoittaminen tieteelliseen aikakauskirjaan. En ole tiedemies nykyisen tutkimuksen kannalta katsottuna. Tietoni teidän länsimaisista opeistanne ovat todellisuudessa hyvin rajoitetut, ja teidän tulisi pitää mielessänne, että kaikki vastaukseni perustuvat itämaisiin salatieteellisiin oppeihimme välittämättä siitä, pitävätkö ne yhtä eksaktin tieteen teorioiden kanssa vai eivät. Sanon siis:
"Auringon pinta lähettää neliöpeninkulmaa kohti niin paljon valoa (suhteessa) kuin mikään kappale voi lähettää." Mutta mitä tässä tapauksessa tarkoitetaan valolla? Valo ei ole riippumaton prinsiippi. Olen iloinen, että johdannossa esitin, helpottaakseni "hajaspektrin" havaitsemista, erään näkökannan: Jos kaikki nuo riippumattomiksi kuvitellut olomuodot, kuten lämpö, valo, auringonsäteiden kemiallinen vaikutus jne. poistettaisiin, tehtäisiin salatieteelle mitä suurin palvelus. Tultaisiin nimittäin salatieteen nykyaikaisen sisaren silmissä puoltaneeksi hyvin vanhaa teoriaamme siitä, että koska jokainen ilmiö on vain tulosta sen prinsiipin erilaistetuista liikkeistä, jota me kutsumme akashaksi (ei teidän eetterinne), todellisuudessa on olemassa vain yksi elementti, kaiken syyprinsiippi. Mutta koska kysymyksenne on esitetty, jotta saataisiin ratkaistuksi eräs nykyaikaisen tieteen riidanalainen asia, koetan vastata siihen niin selvästi kuin voin. Sanon sen vuoksi ei, ja selitän myös, miksi näin on laita. He eivät voi tietää sitä siitä yksinkertaisesta syystä, että he eivät tähän asti ole todellisuudessa keksineet varmaa keinoa valon nopeuden mittaamiseksi. Fizeau ja Cornu, jotka tieteellisessä maailmassa ovat tunnetusti kaksi parasta valoopin tutkijaa, ovat tehneet tällä alalla kokeita, joiden tulokset on otettu yleisellä tyydytyksellä vastaan, mutta siitä huolimatta ne eivät ole luotettavia auringonvalon nopeuteen tai sen määrään nähden. Näiden molempien ranskalaisten käyttämät menetelmät ovat tuottaneet oikeita tuloksia (ainakin lähimain oikeita, sillä vaikka molemmat ovat tehneet kokeita samalla mittauskojeella, heidän saamissaan tuloksissa on 227 mailin erotus sekuntia kohti). Tulokset ovat kuitenkin oikeita ainoastaan sikäli kuin on kysymys valon nopeudesta maapallon ja sen ilmakehän ylempien kerrosten välillä. Kun heidän hammaspyöränsä pyörii tunnetulla nopeudella, se luonnollisestikin osoittaa varsin tarkasti, millä tavoin voimakas valonsäde kulkee pyörässä olevan pykälän läpi silloin, kun ei seuraava hammas varjosta valoisaa pistettä. Koje on hyvin nerokas ja se voi tuskin olla antamatta loistavia tuloksia muutamien tuhansien metrien edestakaisella matkalla. Pariisin tähtitornin ja linnoitusten välillä ei mikään häiritsevä ilmakehä eivätkä mitkään meteorimassat estä säteen kulkua, mutta kun tuo säde saa kulkea aivan erilaisen välitysaineen läpi kuin avaruuden eetterin ja liikkua auringon sekä päittemme yläpuolella olevan meteorimantereen välillä, sen nopeus on tietysti silloinkin sama eli jonkin verran yli 185.000 mailia sekunnissa, ja teidän fysiikantutkijanne huudahtavat: "Heureka". Eivät mitkään muutkaan keinot, joita tiede on keksinyt valon nopeuden mittaamiseksi vuoden 1878 jälkeen, anna täyttä vastausta. He voivat ainoastaan sanoa, että laskelmat ovat toistaiseksi oikeita. Jos he voisivat mitata valoa ilmakehämme yläpuolella, he huomaisivat niiden olevan vääriä.
11. On toistaiseksi, mutta se muuttui nopeasti. Teidän tieteellänne on luultavasti sellainen teoria, että jos maa äkkiä sijoitettaisiin äärimmäisen kylmiin avaruuden seutuihin - esim. jos se vaihtaisi paikkaa Jupiterin kanssa , niin kaikki meremme ja jokemme muuttuisivat äkkiä kiinteiksi vuoriksi; ilma, tai oikeammin se osa ilmamaisia aineita, joka muodostaa sen, muuttuisi lämmön puuttuessa näkymättömästä kaasusta nestemäiseksi (jollaista on nykyään Jupiterilla, mutta siitä eivät maapallon ihmiset tiedä mitään). Kuvitelkaa tai koettakaa kuvitella päinvastaista olotilaa, niin se on sama kuin mikä nykyään vallitsee Jupiterilla.
Koko meidän aurinkokuntamme muuttaa huomaamattomasti asemaansa avaruudessa. Planeettojen suhteelliset etäisyydet pysyvät aina samoina, eikä koko aurinkokuntamme siirtyminen millään tavoin vaikuta niihin; etäisyydet sen ja kiintotähtien sekä toisten aurinkojen välillä ovat taas niin mittaamattoman suuret, että pienimmänkin havaittavan muutoksen syntymiseen tarvitaan vuosisatoja ja tuhansia. Ei kukaan astronomi voi havaita sitä kaukoputkella ennenkuin Jupiter ja muutamat muut planeetat, joiden pienet valopinnat kätkevät nyt näkyvistämme miljoonia ja taas miljoonia tähtiä (kaikki muut paitsi noin 5.000-6.000), antavat äkkiä meidän katsella muutamia Raja-aurinkoja, jotka ne nyt peittävät. Suoraan Jupiterin takana on sellainen kuningastähti, jota ei kenenkään kuolevaisen silmä ole koskaan nähnyt tämän kierroksemme aikana. Jos se voitaisiin havaita, niin se näyttäisi parhaissakin kaukoputkissa, jotka suurentaisivat sen läpimitan 10.000 kertaa, pelkkänä ulottuvaisuutta vailla olevana pisteenä, jonka jokainen planeetta saisi kirkkaudellaan varjoon; kuitenkin tuo maailma on tuhansia kertoja isompi kuin Jupiter. Jupiterin ilmakehän rajut häiriöt ja jopa sen punainen pilkkukin, joka on herättänyt tiedemiesten kiinnostusta viime aikoina, johtuvat 1) tuosta vaihtelusta ja 2) Rajatähden vaikutuksesta. Vaikka se on nykyisessä asemassaan avaruudessa vain näkymättömän pieni, niin ne metalliaineet, joista se pääasiassa muodostuu, laajenevat ja muuttuvat asteittain kaasumaisiksi nesteiksi siihen tilaan, missä meidän oma maapallomme ja sen kuusi sisarpalloa olivat ennen ensimmäistä kierrosta, sekä tulevat osaksi sen ilmakehää. Vetäkää tästä kaikesta johtopäätöksenne, rakas "maallikko"chelani, mutta varokaa, ettette uhraa nöyrää opettajaanne ja itse salatiedettä teidän raivokkaan jumalattarenne, nykyisen tieteen alttarille!
12. Pelkään, ettei ole paljoakaan, koska aurinkomme on vain heijastusta. Ainoa suuri totuus, jonka Siemens on lausunut, on se, että tähtien välinen avaruus on täynnä hyvin ohutta ainetta, sellaista kuin voi olla tyhjiöputkissa, ainetta, joka ulottuu planeetasta planeettaan ja kiintotähdestä toiseen. Mutta tällä totuudella ei ole mitään merkitystä hänen esittämilleen pääasioille. Aurinko antaa tähtijärjestelmälleen kaiken eikä ota siltä mitään. Aurinko ei kokoa mitään "navoilleen", jotka ovat aina, eivätkä vain pimennysten aikana, vapaita kaikista kuuluisista "punaisista liekeistäkin". Kuinka he ovat voineet erehtyä havaitsemaan mitään tuollaisia "kokoamisia" voimakkailla kaukoputkillaan, kun heidän linssinsä näyttävät heille jopa "ylenpalttisesti pilvenhattaroita" fotosfäärissä? Aurinkokunnan omien rajojen ulkopuolelta ei aurinkoon voi saapua mitään niin karkeaa ainetta kuin "ohuita kaasuja". Jokainen palanen ainetta kaikissa sen seitsemässä olomuodossa on tarpeen elähdyttämään lukemattomia erilaisia tähtijärjestelmiä: syntyviä maailmoja, aurinkoja, jotka heräävät uudelleen eloon jne., eivätkä ne voi säästää mitään edes parhaille naapureilleen ja lähimmille sukulaisilleen. Ne ovat äitejä, eivät äitipuolia, eivätkä ne anna riistää muruakaan lastensa ravinnosta. Uusin säteilevää energiaa koskeva teoria, joka osoittaa, ettei luonnossa täsmälleen puhuen ole mitään sen laatuista kuin kemiallinen valo eli kuuma säde, on ainoa suunnilleen oikea. Sillä itse asiassa vain yksi seikka, säteilevä energia, on tyhjentymätön, eikä se lisäänny eikä vähene, vaan jatkaa itsesynnyttävää työtään aurinkomanvantaran loppuun. Auringon voimien imeytyminen Maahan on pelottavan runsasta; voidaan osoittaa, että Maa saa tuskin 25 prosenttia sen säteiden kemiallisesta voimasta, sillä siitä häviää 75 prosenttia säteiden kulkiessa pystysuoraan ilmakehän läpi hetkellä, jolloin ne ehtivät "ilmameren" ulkorajalle. Meille on kerrottu, että jäljelle jääneestäkin voimasta kuluu 20 prosenttia valon ja lämpövoiman synnyttämiseen. Kun tällaista tuhlausta tapahtuu, täytyy kai olla jotakin joka korvaa isääidillemme auringolle sen voimien häviöt? On kyllä. Nimittäkää sitä "säteileväksi energiaksi", kaiken läpäiseväksi, kaikkialla läsnäolevaksi elämäksi, joka toimii aina suuressa työpajassaan, AURINGOSSA.
13. Sitä eivät voi milloinkaan antaa teidän tiedemiehenne, joiden omahyväisyys saa heidät selittämään, että vain ne, joille magnetismi on salaperäinen käsite, voivat olettamalla auringon suunnattoman suureksi magneetiksi selittää, kuinka tuo taivaankappale tuottaa valoa ja lämpöä ja aiheuttaa maapallollamme huomattuja magneettisia vaihteluja. He ovat päättäneet olla tuntematta ja siis myös hyväksymättä sitä teoriaa, jonka heille on esittänyt kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen Jenkins ja jonka mukaan maapallon piirin ulkopuolella on voimakkaita magneettisia napoja. Mutta teoria on kuitenkin oikea, ja yksi noista navoista kiertää pohjoisnavan ympäri aina muutamien satojen vuosien kuluessa. Halley ja Flamsteed Jenkinsin lisäksi ovat ainoat tiedemiehet, jotka ovat ylipäätään olettaneet sellaista. Teidän kysymyksenne taas saa vastauksen, kun huomautan toisesta vanhentuneesta olettamuksesta. Jenkins koetti noin kolme vuotta sitten parhaansa mukaan todistaa, että magneettineulan pohjoispäässä on sen todellinen pohjoisnapa eikä päinvastoin, kuten nykyinen tieteellinen teoria väittää. Hän oli saanut tietää, että se kohta Boothiassa, jonne Sir James Ross sijoitti maan pohjoisen magneettisen navan, oli pelkkää mielikuvitusta: se ei ole siellä. Jos hän (ja me) on väärässä, niin se magneettiteoria, että samannimiset navat työntävät ja erinimiset vetävät toisiaan, täytyy myös julistaa erehdykseksi. Sillä jos kääntyvän magneettineulan pohjoisnapa siis onkin etelänapa, sen osoittamisen Boothiaa kohti täytyneekin johtua vetovoimasta? Ja jos siellä on jokin, joka vetää magneettineulaa puoleensa, miksi ei magneettineula Lontoossa vetäydy Boothiaa paremmin kuin maan keskipistettäkään kohti? On varsin oikein huomautettu, että jos magneettineulan pohjoisnapa osoitti melkein pystysuoraan Boothiaa kohti, se tapahtui yksinkertaisesti siitä syystä, että oikea magneettinen pohjoisnapa työnsi sitä luotaan silloin kun Sir J. Ross oli siellä puoli vuosisataa sitten.
Ei; meillä ei ole mitään tekemistä magneettineulan inertian kanssa. Se johtuu siitä, että tällä seudulla on eräitä sulia metalleja. Lämpötilan lisääntyminen vähentää magneettista vetovoimaa, ja kyllin korkea lämpötila hävittää sen usein kokonaan. Se lämpötila, josta nyt puhun, on nykyisessä tilassaan paremminkin aura, virtaus, josta tiede ei tiedä mitään. Luonnollisestikaan sitä ei voida koskaan selittää tieteen nykyisen tietovaraston pohjalta. Mutta voimmehan jäädä odottamaan. Tutkikaa magnetismia salatieteellisten oppien avulla, ja silloin kaikki sellainen, mikä näyttää nyt fysiikan tutkimuksen valossa mielettömältä, selviää.
14. Niitä täytyisi voida keksiä. Ei kaikkia Merkuriuksen radan sisäpuolella eikä Neptunuksen radan ulkopuolella olevia planeettoja ole vielä löydetty, vaikka niiden olemassaoloa on kovasti ounasteltu. Me tiedämme, että niitä on ja missä ne ovat; tiedämme myös, että lukemattomat planeetat ovat "loppuunpalaneita", kuten he sanovat, eli pimentyneinä, kuten me sanomme; on myös muodostumassa olevia planeettoja, jotka eivät vielä valaise jne. Mutta tuo "me tiedämme" hyödyttää vain vähän tiedettä, elleivät spiritualistit hyväksy meidän tietoamme. Edisonin tasimetri voi parannettuna tuottaa suurta hyötyä, jos se saadaan mahdollisimman herkäksi ja kiinnitetään isoon kaukoputkeen. Siihen kiinnitettynä "tasimetri" tekee mahdolliseksi paitsi mitata etäisimpienkin näkyvien tähtien lämpötilan, myös keksiä näkymättömän säteilyn avulla tähtiä, joita ei voi erottaa silmin tai jotka ovat muuten havaitsemattomissa, siis myös planeettoja. Keksijä [Edison], T.S:n jäsen, jota M. on auttanut melkoisesti, on sitä mieltä, että jos tasimetri osoittaa pysyvästi jollakin tyhjällä taivaan kohdalla sellaisella, joka näyttää tyhjältä, vaikka sitä katsoisi voimakkaimmallakin kaukoputkella lämpötilan kohonneen, se poikkeuksetta todistaa, että koje on joutunut sellaisen tähden eteen, joka on joko pimeä tai niin etäinen, ettei sitä voi nähdä kaukoputkella. Keksijä sanoo, että hänen tasimetriinsä "vaikuttavat useammanlaiset eetteriaaltoilut kuin silmä voi havaita". Tiede tulee kuulemaan ääniä eräiltä planeetoilta ennen kuin se näkee niitä. Tämä on ennustus. Valitettavasti minä en ole planeetta enkä edes planeettahenki, muuten neuvoisin teitä hankkimaan häneltä tasimetrin ja säästämään siten minulta teille kirjoittamisen vaivan. Itse "suuntautuisin" teitä kohti.
15. En, hyvä ystävä; minä en ole niin epähieno kuin kaikki tuollainen edellyttäisi, vaan jätän teidät yksinkertaisesti omiin muistoihinne. Jokaisella kuolevaisella olennolla, onnen vähimmin suosimallakin, on jonakin aikana elämässään sellaisia suhteellisen onnellisia hetkiä. Miksei teilläkin olisi?
Niin, tarkoitin tuntematonta suuretta.
16. Kaikkien hindujen keskuuteen on laajalle levinnyt usko, että ihmisen tuleva syntymää edeltävä tila ja syntymä muovautuu sen viimeisen toivomuksen mukaisesti, joka hänellä on kuolinhetkellään. Mutta he sanovat, että tämä viimeinen toivomus riippuu välttämättä siitä muodosta, jonka henkilö on antanut toiveilleen, intohimoilleen jne. kuluneen elämänsä aikana. Tästä syystä, toisin sanoen jotta viimeinen toivomuksemme ei olisi tulevalle kehityksellemme epäsuotuisa, meidän on valvottava toimiamme sekä pidettävä silmällä intohimojamme ja halujamme kautta koko maallisen elämämme ajan.
17. Toisin ei voi olla. Kuolemaisillaan olevien kokemukset, henkilöiden, jotka ovat olleet vähällä hukkua tai joutuneet muiden onnettomuuksien uhreiksi, mutta palanneet elämään, ovat vahvistaneet teoriamme melkein jokaisessa tapauksessa. Sellaiset ajatukset ovat tahdosta riippumattomia, emmekä voi kontrolloida niitä sen enempää kuin voimme estää silmän verkkokalvoa havaitsemasta sitä väriä, joka vaikuttaa meihin eniten. Viimeisenä hetkenä heijastuu koko elämä muistiimme ja nousee esiin kaikista unohtuneista nurkista ja sopukoista kuva kuvalta ja tapaus tapaukselta. Kuolevat aivot yllyttävät muistin viimeiseen voimakkaaseen ponnistukseen, ja muisti palauttaa uskollisesti jokaisen vaikutelman, joka sille on uskottu aivojen toiminnan aikana. Voimakkaat vaikutelmat ja ajatukset ovat luonnollisesti elävämmät ja jäävät niin sanoakseni eloon kaiken sen jäännöksen jälkeen, joka nyt häviää ja katoaa näkyvistä ainiaaksi palatakseen esille vasta devachanissa. Ei kukaan ihminen kuole mielipuolena tai tajuttomana, kuten jotkut fysiologit olettavat. Vieläpä mielenvikainen ja juoppohullukin muuttuu kuolinhetkellään täysijärkiseksi, vaikka hän ei voi sanoa sitä läsnäoleville. Ihminen voi usein näyttää kuolleelta, mutta viimeisestä sydämen sykäyksestä siihen hetkeen asti, jolloin elonlämmön viimeinen kipinä jättää hänen ruumiinsa, aivot ajattelevat ja ego elää noina muutamina lyhyinä sekunteina koko elämänsä uudestaan. Puhukaa kuiskaten, kun olette kuolinvuoteen ääressä ja tunnette kuoleman juhlallisen läsnäolon! Teidän on pysyttävä hiljaa varsinkin sinä hetkenä, jolloin kuolema on laskenut kylmän kätensä ruumiille. Sanon vielä: puhukaa kuiskaten, ettette häiritsisi ajatuksen liitelyä ja estäisi menneisyyttä luomasta heijastusta tulevaisuuden huntuun.
18. "Täydellinen" elämiemme (kollektiivisten elämiemme) muistaminen palautuu kaikkien seitsemän kierroksen lopussa, sen pitkän, pitkän nirvanan kynnyksellä, joka meitä odottaa jätettyämme Z-pallon. Eri kierrosten lopussa me muistamme vain menneiden vaikutelmiemme kokonaissumman, niiden vaikutelmien, jotka olimme valinneet tai paremminkin pakottaneet itseemme, ja jotka olivat seuranneet meitä devachaniin. Ne kaikki ovat "koe"-elämiä, jotka sisältävät paljon nautintoja ja jokaisen uuden elämän meille tuottamia uusia yrityksiä. Mutta pienemmän syklin lopussa, kun olemme täyttäneet kaikki seitsemän kierrosta, ei meitä odota mikään muu onni kuin hyvien töiden eli ansioiden ja pahojen tekojen ja virheiden punnitseminen ansaitsemisoikeuden vaa'assa. Pahan, auttamattoman pahan täytyy olla sen egon, joka ei tuota hitustakaan viidennestä prinsiipistään, ja jonka täytyy hävitä tyhjiin, poistua kahdeksanteen piiriin. Persoonallisesta minästä keräytyvä hitunenkin riittää, sanon, pelastamaan hänet tuosta surullisesta kohtalosta. Mutta näin ei ole laita isomman kauden päätyttyä: joko pitkä autuaallinen nirvana (käsittämätön teidän karkealle tajunnallenne), jonka jälkeen elämä Dhyan Chohanina koko manvantaran ajan, tai muussa tapauksessa "Avitchi Nirvana" ja manvantara täynnä sellaista surkeutta ja kauhua ____:na. Te ette saa kuulla sitä sanaa, enkä minä lausu enkä kirjoita sitä. Mutta "noilla" ei ole mitään tekemistä niiden kuolevaisten kanssa, jotka kulkevat seitsemän pallon kehityssarjan läpi. Tulevan planeettahengen kollektiivinen karma on yhtä miellyttävä kuin _____:n kollektiivinen karma on kauhea. Riittää. Olen jo sanonut melkein liian paljon.
19. Niin juuri. Ennen kuin taistelu olemuksemme korkeamman ja keskimmäisen kehityspuolen välillä alkaa (poikkeuksen tekevät itsemurhaajat, jotka eivät ole kuolleet, vaan ovat ainoastaan surmanneet fyysisen kolminaisuutensa ja joiden elementaaliloiset eivät ole sen vuoksi luonnollisella tavalla erotetut egosta, kuten tavallisessa kuolemassa tapahtuu) ennen kuin tuo taistelu, sanon, on alkanut ja päättynyt, ei mikään kuori voi tajuta asemaansa. Jos kuudes ja seitsemäs prinsiippi ovat hävinneet vieden mukanaan hienommat henkiset ainekset siitä, mikä kerran oli viidennen prinsiipin persoonallisena tajuntana, vain silloin kuori kehittyy asteittain eräänlaiseen omaan himmeään itsetajuntaansa siitä, mitä sille on jäänyt persoonallisuuden varjosta. Tässä ei ole mitään ristiriitaa, hyvä ystävä, vaan ainoastaan teidän omat käsityksenne ovat himmeät.
20. Häviää kyllä se, mikä kuuluu viiden alemman skandhan aineellis-psykologiseen olemukseen ja sen tajuntaan; kaikki se minkä devachaniin uudestaan syntynyt ego heittää syrjään ja hylkää arvottomana ja liian vähän kuuluvana kuudennen prinsiipin puhtaasti henkiseen käsitykseen ja tunteisiin; kaikki se minkä eräs viidennen prinsiipin osa on vahvistanut ja niin sanoakseni lujittanut, se osa nimittäin, joka on devachanissa välttämätön pitämään yllä jumalallista, henkistettyä tietoisuutta siinä monadin "minässä", jolla ei muuten olisi ollenkaan tajuntaa suhteessa objektiin ja subjektiin "kaikki tämä häviää ainiaaksi, nimittäin fyysisen kuoleman hetkellä. Se palaa kerran takaisin kulkien uuden egon silmien ohi devachanin kynnyksellä, jolloin tämä hylkää sen. Se palaa kolmannen kerran täydellisesti pienemmän kehän lopussa, seitsemän kierroksen loppuessa, kun kollektiivisten olemassaolojen kokonaissumma punnitaan "ansiot" toisessa ja "pahat teot" toisessa vaakakupissa. Mutta tuosta yksilöstä, tuosta minästä, joka olkoon "hyvä, paha tai ei kumpaakaan erillisenä persoonallisuutena, häviää tietoisuus yhtä äkkiä kuin liekki jättää kynttilän sydämen". Puhaltakaa kynttilänne sammuksiin, hyvä ystävä! Liekki on jättänyt tuon kynttilän "ainiaaksi", mutta ovatko liikkeelle saatetut osaset, niiden liike, joka tuottaa objektiivisen liekin, hävinnyt tai haihtunut tuosta kaikesta? Ei suinkaan. Sytyttäkää kynttilä jälleen, ja samat liekin osaset palaavat keskinäisen samankaltaisuuden vaikutuksesta kynttilän sydämeen. Sijoittakaa pöydällenne pitkä rivi kynttilöitä. Sytyttäkää yksi niistä ja puhaltakaa se sammuksiin; sytyttäkää sitten toinen ja tehkää samoin, sitten kolmas ja neljäs jne. Sama aine, samat kaasuhiukkaset ne edustavat puheena olevassa tapauksessa persoonallisuuden karmaa tulevat esiin, kun tulitikku luo siihen tarpeelliset edellytykset, ja tuottavat uutta valoa; mutta voimmeko sanoa, ettei ensimmäisen kynttilän liekki ole sammunut ainiaaksi? Emme edes niissä "luonnon epäonnistumistapauksissa", jolloin lapset ja synnynnäiset idiootit jälleensyntyvät välittömästi ja jotka tapaukset ärsyttävät niin C.C.M:ä, voi sanoa niitä identtisiksi ex-persoonallisuuksiksi; vaikka koko sama elämänprinsiippi ja identtisesti sama MANAS (viides prinsiippi) sijoittuu asumaan uuteen ruumiiseen ja sitä voidaan todella kutsua "persoonallisuuden ruumistumaksi" kun egot sitä vastoin syntyvät uudelleen devachaneista tai avitcheista karmalliseen elämään, niin ainoastaan monadin henkiset ominaisuudet ja sen buddhi jälleensyntyvät. Ainoa, mitä voimme sanoa jälleensyntyneistä "epäonnistuneista", on, että he ovat jälleensyntynyt manas, hra Smithin tai neiti Greyn viides prinsiippi, mutta varmastikaan emme, että he ovat hra S:n ja nti G:n ruumistuksia.
Sen vuoksi oli asiasta Theosophist-lehdessä lyhyt ja selvä selitys (vaikka kenties vähemmän kirjallisessa asussa kuin jos te olisitte laatinut sen) vastauksena C.C.M:n kiivaaseen hyökkäykseen Light-lehdessä. Se ei ollut ainoastaan oikea, vaan myös vilpitön, ja te itse ja C.C.M. olitte epäoikeudenmukaisia Upasikaa ja vieläpä minuakin kohtaan, kun sanoin, mitä hänen tuli kirjoittaa. Myös te ymmärsitte väärin Isistä koskevat valitteluni ja pahoitteluni sen sisältämien sekavien ja ontuvien selitysten takia (sillä niiden epätäydellisyydestä olemme ainoastaan me, kirjoittajan inspiroijat, vastuunalaisia). Sillä kun valitin, että sain panna kaiken "kekseliäisyyteni" liikkeelle korjatakseni asian, niin luulette minun tarkoittaneen tunnustaa, että koetin olla taitava (ingenious) merkityksessä ovela ja keinokas enkä vilpitön (ingenuous); vilpitön halu (vaikka hyvin vaikeasti toteutettava) korjata ja selvittää väärinkäsitykset oli tarkoitukseni. En tunne yhtään asiaa kirjeenvaihtomme alusta lähtien, joka olisi ollut niin epämieluisa Chohanilleni kuin tämä. Mutta meidän ei tule palata siihen.
Mutta "minkä luontoista sitten on kuoren muisti ja itsetietoisuus?" te kysytte. Sellaista kuin sanoin huomautuksissanne: ei sen parempaa kuin heijastetun tai lainatun valon. "Muisti" on aivan toinen asia kuin "käsityskyky". Mielenvikainen voi muistaa hyvin selvästi jonkin osan mennyttä elämäänsä, mutta hän ei kuitenkaan kykene käsittämään mitään oikeassa valossa, sillä manaksen korkeampi osa ja buddhi ovat hänessä lamaantuneet, ovat jättäneet hänet. Jos eläin, esim. koira, voisi puhua, niin osoittautuisi, että sen muisti suoranaisessa yhteydessä sen omaan koirapersoonallisuuteen on yhtä elävä kuin teidänkin. Sen muistia ja vaistoa ei voida kuitenkaan sanoa "käsityskyvyksi". Koira muistaa, että sen isäntä antoi sille selkään, kun hän tarttuu keppiinsä. Milloinkaan muulloin se ei muista sitä. Samoin on kuoren laita. Kun se joutuu meedion auraan, kaikki sen tajuaminen tapahtuu meediolta lainattujen elinten sekä tämän kanssa magneettisessa sympatiassa olevien elinten avulla. Tuon se käsittää hyvin selvästikin, mutta ei pidemmälle kuin sen käsityskyky ja muisti voi löytää meedion ja piirin käsityskyvystä ja muistista. Tästä johtuvat nuo usein järkevät, toisinaan hyvinkin älykkäät vastaukset, ja siitä johtuu myös sellaisten asioiden täydellinen unohtaminen, jotka ovat tuttuja muille kuin meedioille ja tuolle piirille. Erittäin älykkään, oppineen, mutta täysin epähenkisen, luonnollisella tavalla kuolleen ihmisen kuori kestää kauemmin, ja hänen oman muistinsa varjon avulla sen varjon, joka on kuudennen prinsiipin jätettä viidennessä se voi suorittaa keskustelua transsitilassa puhuvien henkilöiden kautta ja toistaa papukaijan tavoin sellaista, minkä hän tiesi ja mitä hän oli elinaikanaan paljon ajatellut.
Mutta koettakaa löytää yksikin ainoa esimerkki spiritualistien muistiinpanoista, missä Faradayn tai Brewsterin kuori (sillä ne on myös saatu meedion vetovoiman pauloihin) on sanonut yhtään sanaa enemmän kuin se on tiennyt näiden henkilöiden elinaikana. Missä on sellainen tieteellinen kuori, joka on koskaan ilmaissut sitä, mitä se on vaadittu kertomaan "ruumiittoman hengen" nimissä, nimittäin että vapaa sielu, ruumiin kahleista vapautunut henki, käsittäisi ja näkisi jotakin, mikä on salattu elävien ihmisten silmiltä? Kehotan teitä rohkeasti vaatimaan spiritualisteilta vastausta siihen. Vaatikaa jotakuta parasta, mitä luotettavinta meediota, kuten Stainton Mosesta, antamaan sen korkean ruumiittoman kuoren, jonka hän sekoittaa varhaisemman meediokautensa "imperaattoriksi", sanomaan teille, mitä laatikkoonne on kätketty ilman, että S.M. tietää sitä, tai toistamaan teille rivin sanskritinkielisestä käsikirjoituksesta, joka on meediolle tuntematon, tai muuta samankaltaista. Puuta heinää! Vai nimittävät he niitä hengiksi? Hengiksi, joilla on persoonallisia muistoja? Voitte yhtä lailla nimittää papukaijan kirkumia lauseita persoonallisiksi muistoiksi! Miksi ette ole pyytänyt C.C.M:ä koettelemaan +:a? Miksi ette rauhoita häntä ja omaa mieltänne kehottamalla häntä pyytämään, että joku S.M:lle tuntematon ystävä tai tuttava valitsisi jonkin esineen, jonka luonne vuorostaan on tuntematon C.C.M:lle, ja sitten katsomaan pystyykö + sanomaan tuon esineen, mikä on mahdollista jo hyvälle selvänäkijällekin. Antakaa Zöllnerin "hengen" nyt hän on muka "avaruuden neljännessä ulottuvuudessa" ja on ruvennut yhteyteen erinäisten meedioiden kanssa - sanoa heille viimeinen sanansa keksinnöstään, täydentää astrofysikaalista filosofiaansa. Ei käy. Kun Zöllner luennoi älykkään meedion kautta, jota ympäröivät sellaiset henkilöt, jotka ovat lukeneet hänen teoksiaan ja ovat kiinnostuneet niistä, hän toistaa eri tavoin sellaista, mikä on toisille tunnettua (mitä luultavimmin ei edes sellaista, minkä hän yksin tunsi), ja herkkäuskoinen, tietämätön yleisö, joka sekoittaa käsitteet post-hoc (tämän jälkeen) ja propter-hoc (tämän kautta), on täysin vakuuttunut hengen identtisyydestä. Teidän kannattaisi todellakin suorittaa tuonsuuntaisia tutkimuksia. Niin, persoonallinen tietoisuus jättää jokaisen ihmisen hänen kuollessaan, ja vaikka muistin keskus palautuukin kuoressa, se muistaa ja puhuu muistamiaan asioita ainoastaan jonkun elävän ihmisolennon aivojen avulla. Tästä johtuu
21. Kuoren enemmän tai vähemmän täydellinen, kuitenkin hämärä muisti sen persoonallisuudesta ja puhtaasti fyysisestä elämästä. Samoin kuin täydellisen mielenvikaisuuden tapauksessa eroavat kaksi korkeampaa duadia (6:s ja 7:s 4:nnestä ja 5:nnestä) edellisten mennessä raskaustilaan, niiden välille syntyy ylipääsemätön kuilu. Viidennestä prinsiipistä ei poistu edes osa, ja kaikkein vähiten tapahtuu siten, että 2 1/2 prinsiippiä, kuten Mr. Hume karkeasti väitti Fragments'issaan, menisi devachaniin jättäen ainoastaan 1 1/2 prinsiippiä jäljelle. Manas, josta sen hienoimmat ominaisuudet on poistettu, muuttuu samanlaiseksi kuin kukka, josta sen tuoksu on äkkiä hävinnyt, rutistetuksi ruusuksi, josta kaikki sen öljy on puserrettu pois ruusuöljyteollisuuden tarpeiksi. Jäljelle jää vain kuihtuneen ruohon, maan ja mädänneen haju.
a) Tämä kysymys on luultavasti tullut jo riittävästi vastatuksi. (Toinen kohtanne.) Henkinen ego kehittää jatkuvasti persoonallisuuksia, joissa samaisuuden tunne on elämän aikana hyvin täydellinen. Kun ne eroavat fyysisestä minästä, tämä tunne muuttuu hyvin hämäräksi ja riippuu kokonaan fyysisen ihmisen muistista. Kuori voi olla täydellinen Sinnett, esimerkiksi sellaisena kuin hän on täysin kiintyneenä korttipeliin klubissaan, jolloin hän joko voitti tai menetti ison summan rahaa, tai joku Babu Smut Murky Dass sinä hetkenä, jolloin hän koetti puijata esimieheltään jonkin summan rupioita. Kummankin kuori entisen julkaisija Sinnettin ja entisen Babun muistuttaa kenestä tahansa, jolla on tilaisuus nauttia tunnin jutustelusta kuuluisien "ruumiittomien enkelien" kanssa, enemmän hourujenhoitolan asukkaita, jotka pannaan henkiseksi virkistyksekseen suorittamaan yksityisiä teatterinäytäntöjä, kuin Caesareita ja Hamleteja, joita he koettavat esittää. Pieninkin harmistuminen saattaa heidät suistumaan osastaan ja joutumaan raivon valtaan.
b) Erehdys. A.P. Sinnett ei ole "kerrassaan uusi keksintö". Hän on edellisen persoonallisen itsensä lapsi ja luomus, kaiken tuntemansa karmallinen jälkeläinen: Nonius Asprenaksen, joka oli keisari Domitianuksen konsuli (v. 94 j.Kr.) yhdessä Arricinius Clementuksen [Clemens Arretinuksen] kanssa sekä sen ajan Flamen Dialiksen (Jupiterin ylimmäisen papin ja muiden pappien esimiehen) tai tuon papin itsensä - seikka joka selittää A.P. Sinnettin äkkiä kehittäneen rakkauden mystisyyteen. A.P.S., K.H:n ystävä ja veli, tulee menemään devachaniin, kun taas kirjojen julkaisija ja tennispelaaja, leppeä Don Juan iloisina nuoruuden päivinään, henkilö, joka tuntee itsensä, kun mainitaan tavallisesti piilossa oleva syntymämerkki tai naarmu, taas ehkä herjaa babuja meedion kautta jollekulle vanhalle kalifornialaiselle tai lontoolaiselle ystävälleen.
c) Se tulee löytämään "kylliksi sopivaa ainesta" ja säästämään sitä. Sitä hankkivat sille muutamat teosofian harrastamiseen käytetyt vuodet.
d) Täysin oikein määritelty.
e) Sikäli kuin siinä peilissä, joka heijastaa todellista, elävää A.P.S:ää, on hänen persoonallisuuttaan.
f) Henkinen minä ei tule ajattelemaan kuori A.P.S:ää enempää kuin se tulee ajattelemaan viimeistä vaatekertaa, joka oli hänen yllään; se ei myöskään tule olemaan tietoinen siitä, että yksilöllisyys on hävinnyt, koska se tulee pidättämään itsessään pelkästään yksilöllisyyden ja henkisen persoonallisuuden. "Tunne itsesi!" on oraakkelin suoranainen käsky devachanissa olevalle henkiselle monadille, ja Tathagata on esittänyt oppinsa "yksilöllisyyden perinnöstä" silmälläpitäen kuorta. Kuori, joka on yhtä koppava kuin meedio huomautettaessa että se on A.P.S., tulisi kaiuttamaan: "tietysti, epäilemättä; tuokaa minulle säilykeherneitä, joita söin niin hyvällä ruokahalulla aamiaiseksi, sekä lasi punaviiniä!" Kuka sellainen, joka oli tuntenut A.P.S:n Allahabadissa, rohkenisi silloin epäillä, ettei kyseessä ole sama henkilö! Jos kuori sitten jonkin seurassa sattuneen häiriön takia jää vähäksi aikaa yksikseen, tai meedion ajatukset vaeltavat hetkeksi johonkuhun toiseen henkilöön, kuori alkaa ajatuksissaan epäröidä onko se A.P.S., S. Wheeler vai Ratigan; viimein se vakuuttuu siitä, että se on Julius Caesar.
g) Ja lopulta "se jää nukkumaan".
h) Ei, se ei ole tietoinen häviämisestä. Kun sitäpaitsi sellainen tunne kuoressa olisi kokonaan hyödytön luonnon tarkoitukselle, kuori voi tuskin kuvitella mitään, mistä eivät myöskin meedio tai kuoren sukulaiset voisi uneksia. Se on hämärästi tietoinen omasta fyysisestä kuolemastaan, vaikka siitä olisi kulunut pitempikin aika, siinä kaikki. Harvat poikkeukset tästä säännöstä tapaukset, joissa puoleksi onnistuneet noidat tai hyvin pahat henkilöt ovat intohimoisesti kiintyneet itseensä tuottavat eläville ihmisille todellista vaaraa. Nämä hyvin aineelliset kuoret, joiden viimeinen ajatus oli itse, itse, itse ja on elettävä, on elettävä! tuntevat sen usein vaistomaisesti. Siten on myös muutamien, ei kaikkien itsemurhaajien laita. Silloin tapahtuu jotakin hirveää: kuolemanjälkeistä väkivaltaa. Kuori tarttuu niin itsepintaisesti itsensä kaltaiseen elämään, että se etsii pakopaikan jonkun eläimen - koiran, hyeenan tai linnun - elimistöstä, ellei ihmiselimistöä ole lähellä, mieluummin kuin antaa itsensä hävitä tyhjiin.
22. Tähän kysymykseen minulla ei ole oikeutta vastata.
23. Mars ja neljä muuta planeettaa, joista astronomia ei vielä tiedä mitään. Ei A, B eikä Y tai Z ole tunnettu eikä niitä voi nähdä fysikaalisilla välineillä, täydellisimmilläkään.
24. a) Ehdottomasti ei. Ei edes alempiasteinen Dhyan Chohan voisi lähestyä sitä ilman, että sen ruumis kuluisi pois tai paremminkin häviäisi tyhjiin. Ainoastaan korkein planeettahenki voi koettaa sitä. b) Ei, ellemme nimitä sitä kulman huipuksi. Mutta se on kollektiivisesti kaikkien "ketjujen" huippu. Kaikkien meidän ketjujen asukkaiden täytyy kehittyä, elää ja kulkea ylös ja alaspäistä asteikkoa pitkin tuossa seitsemän ketjumme korkeimmassa ja viimeisessä ketjussa (täydellistymisen asteikossa), ennen kuin aurinkopralaya sysää meidät pois pienestä järjestelmästämme.
25 ja 26. ..."Jossa tapauksessa se" tuo "se" koskee kuudetta ja seitsemättä prinsiippiä, ei viidettä, sillä manas jää aina kuoreen; ainoastaan yhdessä, äsken mainitussa tapauksessa sillä ei ole aikaa käydä meedioiden luona, sillä se alkaa vajota kahdeksanteen piiriin melkein heti kuoleman jälkeen. "Silloin ja siellä" ikuisuudessa on kovasti pitkä aika. Se tarkoittaa vain, että jollei ole mitään karmallista ruumista, joka johtaisi monadia jälleensyntymiseen, se joutuu olemattomuuteen joksikin aikaa ja syntyy sitten jälleen varmastikaan ei ennen kuin vuosituhannen, parin kuluttua. Ei, sellainen ei ole mitenkään "poikkeuksellinen tapaus". Lukuun ottamatta sellaisia erikoisia tapauksia kuin vihittyjen, esim. Teshu lamojen, bodhisattvojen ja eräiden harvojen muiden jälleensyntymiä, ei mikään monadi ruumistu uudelleen ennen kuin sille kuuluvana aikana.
27. "Kuinka se saattaa häiritä ja hämmentää"... Jos te sen sijaan, että tekisitte jotakin, mikä olisi tehtävä tänään, lykkäätte sen huomiseen, eikö tämäkin saata ensin näkymättömästi ja havaitsemattomasti, sitten voimakkaasti hämminkiin monta asiaa, ja muutamissa tapauksissa kerrassaan sysää miljoonien ihmisten kohtaloita hyvään tai pahaan tai pelkästään johonkin muutokseen, joka vaikka se onkin itsessään vähäpätöinen, on kuitenkin muutos. Tarkoitatteko, ettei sellainen odottamaton, hirveä murha ole vaikuttanut miljoonien ihmisten kohtaloihin?
28. Siinä sitä taas ollaan. Tosiaankin joka kerta kun olen ollut kyllin typerä käsitelläkseni tätä aihetta, ts. valjastaakseni hevosen rattaiden eteen, olen menettänyt siihen asti rauhallisen yöuneni! Ottakaa taivaan nimessä huomioon seuraavat tosiasiat ja yhdistelkää niitä, jos voitte. 1) Ihmiskunnan yksityiset yksilöt jäävät vaikutusten siirtymistilaan 100 kertaa pitemmäksi ajaksi kuin he elävät palloilla. 2) Kyseiset harvat viidennen kierroksen ihmiset eivät tule vanhemmiksi viidennen, vaan teidän neljännen kierroksenne lapsille. 3) Pimennykset eivät ole pralayoita, ja ne kestävät suhteessa 1:10, ts. jos kehä tai miksi sitä nimitämmekin, se aika, jona seitsemän juurirodun tulee kehittyä ja hävitä joltakin pallolta tuon kierroksen aikana kestää sanokaamme 10 miljoonaa vuotta (tietenkin se kestää paljon kauemmin), pimennys ei kestä enempää kuin yhden miljoonan. Kun pallomme on vapautunut nykyisen neljännen kierroksen ihmisistä ja harvat, hyvin harvat viidenteen kierrokseen kuuluvat henkilöt ovat lähteneet nukkumaan sen lepokautena, he lepäävät devachaneissa ja henkisissä lokissa joka tapauksessa paljon kauemmin kuin neljännen kierroksen "enkelit" omissaan, sillä he ovat paljon täydellisempiä. Tässä on ristiriita tai "M:n lapsus calami, sanoo Hume; itse asiassa M. kirjoitti aivan oikein, vaikka hän ei ole, sen paremmin kuin minäkään, erehtymätön ja lienee useammin kuin kerran esittänyt ajatuksensa hyvin huolimattomasti.
"Haluan saada selvyyttä siitä, kuinka lähinnä korkeamman kierroksen muodot ovat kehittyneet." Ystäväni, yrittäkää ymmärtää, että esitätte minulle kysymyksiä, jotka kuuluvat korkeimpiin vihkimyksiin. Sen vuoksi voin esittää vain yleiskatsauksen, mutta en saa enkä tahdo mennä yksityiskohtiin, vaikkakin mielelläni täyttäisin toivomuksenne, jos voisin. Eikö teistäkin tunnu, että se on yksi korkeimmista mysteereistä, sillä mikä olisi sen korkeampi?
a) "Kuollut", mutta noustakseen ylös suurempaan loistoon. Eikö se, mitä sanoin, ole selvää?
29. Tietystikään ei tarvitse alkaa alusta, sillä sitä ei ole hävitetty, vaan se jää kiteytyneeksi, niin sanoakseni status quohon. Joka kierroksessa on yhä vähemmän eläimiä, koska nämä kehittyvät korkeammiksi muodoiksi. Ensimmäisen kierroksen aikana ne olivat "luomakunnan kuninkaita". Seitsemännen kierroksen aikana ihmisistä tulee muodostumaan jumalia ja eläimistä älykkäitä olentoja. Vetäkää siitä johtopäätöksenne. Jo toisesta kierroksesta lähtien kehitys siirtyy aivan erilaiselle tasolle. Kaikki kehittyy ja kaiken on vain edettävä omaa syklistä matkaansa sekä tultava täydelliseksi. Ainoastaan ensimmäisellä kierroksella ihmisestä tulee inhimillisestä olennosta B-pallolla mineraali, kasvi, eläin C-pallolla. Kehitysmenetelmä muuttuu täysin toisesta kierroksesta lähtien; mutta - olen tullut teihin nähden viisaammaksi, enkä aio sanoa mitään ennen kuin aika sen sanomiselle on tullut. Nyt teillä on käsissänne kokonainen nidos; milloin saatte sen sulatetuksi? Ja kuinka monesta ristiriidasta tulette epäilemään minua, ennen kuin ymmärrätte kaiken oikein?
Kuitenkin ja hyvin vilpittömästi teidän
K.H.

Kirje 44 68 70 88 93A Chohanin näkemys Mahatman 1 kirje

LAHDEN MINERVA